Lähimatkailua: Raasepori

Mitä pidemmälle kesä etenee, sitä fiksummalta ajatus lähimatkailusta alkaa tuntua. Miksi lennähtää viikonlopuksi ulkomaille, kun läheltäkin löytyy niin loistavia kohteita? Lisäksi lentomatkoja välttelemällä säästää paitsi ympäristöä, myös hermojaan – minulla ainakin palaa käämi, jos viikonloppulomasta noin puolet menee matkaan ja lentokentillä jonotteluun.

Erityisen lähelle suuntautuvassa lähimatkailussa ei tätä ongelmaa ole. Muistin sen oikein konkreettisesti, kun vastikään vietin ihanan miniloman vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Jos sama kiinnostelee ja etsit täydellisestä matkakohdetta viikonloppuun, pistä nimi Raasepori korvan taakse.

Kauniita puutaloja Karjaalla.

Koska Raasepori muodostuu useammasta yhteen liitetystä (entisestä) kaupungista, siellä saa ikään kuin useita kohteita yhden hinnalla. Viikonlopun aikana me pääsimme ihailemaan niin Karjaata, Tammisaarta kuin Fiskarsiakin. Ilman autoa taajamasta toiseen kiertely voi olla vaikeaa, mutta jos sattuu olemaan lainakiesi alla kuten meillä, 10–20 kilometrin etäisyydet ovat oikein mukavan lyhyitä, ja parissa päivässäkin ehtii paljon.

Karjaa

Piipahdimme Karjaalla varsin pikaisesti, mutta haluan sinne ehdottomasti uudestaan! Bongasin keskustasta useita sympaattisen näköisiä kirppiksiä, minkä lisäksi ihanalla puu-Karjaan alueella kävely saa vanhoja puutaloja rakastavan ihmisen muuttumaan vihreäksi talokateudesta.

Kasvisvaihtoehdot olivat kaikissa Raaseporin ravintoloissa vähän vähissä, mutta löysimme onneksi hyvää ruokaa kaikkialta. Karjaalla päädyimme ravintola KW:hen. Ja hyvä niin – KW:n vegeburgerin punajuuripihvi upposi jopa normaalisti punajuuria välttelevään ruokailijaan, niin hyvää se oli. Ruokalistalta löytyi myös yksi vegaaninen vaihtoehto.

Sieltä kannattaa ruokailun jälkeen kävellä vaikka läheiseen Pumppulahden jokirantaan, jossa on kiva levähtää hetki, ihailla maisemaa ja miettiä sitä, miten kaunis paikka tämä pohjoinen kolkkamme onkaan.

Tammisaari

Tammisaaressa saa paikan pienuudesta huolimatta saa helposti kulutettua koko päivän. Kiertele ainakin kaunista ja sympaattista vanhaa kaupunkia, piipahda satunnaisissa vastaantulevissa putiikeissa ja nauti meri-ilmasta loputtoman rantaviivan äärellä.

Kahviloista meille suositeltiin herttaista Cafe Gamla Stania, ja sen puutarhassa olikin oikein kotoisaa istua. Kahvilan valikoimasta löytyi pari kasvisvaihtoehtoa, ja vegaanista keittoakin oli. Nälkä ei jäänyt, mikä melkein harmitti, kun matkaa jatkaessamme törmäsimme muun muassa vegaanisia voileipiä myyvään Cafe Wildaan. Ensi kerralla testaamme senkin!

Nettitietojen perusteella Tammisaaren ravintoloita vaivasi sama kasvisvaihtoehtojen vähyys kuin Karjaallakin. Emme kuitenkaan päässeet toteamaan tätä itse, koska päättäjäisviikonlopun vuoksi kaikki ravintolat olivat täynnä (sellaiseen skenaarioon ei pääkaupungissa kasvanut osaa varautua). Kun sitten vielä alkoi sataa, juoksimme ropinan halki ensimmäiseen sivukadulta bongaamaamme pizzeriaan. Nimi ei jäänyt mieleen, mutta hyvää oli, ja lätyistä riitti evääksi seuraavan päivän kotimatkallekin. Ilta toimi myös hyvänä muistutuksena siitä, että usein loman parhaiten mieleen jäävät, hauskat hetket muodostuvat pieleen menneistä suunnitelmista.

Fiskars

Kaikkien vähintäänkin nimeltä tuntema kaunis ruukkikylä on kenties idyllisintä, mitä kesäpäivänä saattaa ihminen kohdata. Fiskarsissa on paljon pieniä käsityöläispuoteja, mutta itseäni kiinnosti eniten joen vartta pitkin kävely, veden ihastelu sekä historiallisten rakennusten pällistely. Pelkkään kuljeskeluun ja tunnelmointiin saa Fiskarsissa helposti kulumaan puoli päivää! Sen verran ehdin kuitenkin shoppailla, että voin sanoa ihanan Puutarha Ruusupapu-puutarhaliikkeen olevan tutustumisen arvoinen kaikille vihreästä tykkääville.

Ruokapaikaksi suosittelen ravintola Lukaalia, josta sai sekä vegaanisen kasvisburgerin että huippuhyvää vegaanista linssikeittoa, jonka kylkiäisenä oli tempeä. Täydellinen pikkukaupunkipäivä saa arvoisensa päätöksen kahveilla Fiskarsin torikahvilassa, minkä jälkeen kotimatka sujuu hyvillä mielin, maha täynnä.

*

Alpakoita alpakkatilalla.

Majoituimme viikonlopun Hannelbacka-nimisessä Bed & Breakfastissa, joka sijaitsee alpakkatilalla. Valitsimme paikan yksinomaa alpakoiden perusteella, ja se kannatti – pääsimme peräti rapsuttamaan yhtä näistä järjettömän söpöistä eläimistä! Alpakat ja b&b:n maalaisympäristö kruunasivat täydellisen pikkukaupunkiviikonlopun, jonka aikana ei voinut eikä tarvinnut tehdä mitään ihmeellistä. Se oli juuri sitä mitä tarvitsin: päivät kiertelimme pittoreskeja paikkoja,  illat joimme viiniä ja juttelimme elämästä.

Kotimatka takaisin Helsinkiin meni reippaassa tunnissa leppoisia pikkuteitä ajellessa, maisemia ihaillen (ja sitä tammisaarelaista pizzaa syöden). Seuraavana päivän paluu arkeen sujui ihan uudella energialla, kuin olisin ollut pidemmälläkin lomalla.

Jos mielesi alkoi tehdä nyt Raaseporiin, ideoita ohjelmaan saa esimerkiksi Visit Raseborg -saitilta. Ja sitten vain matkaan! Kesäistä Suomea paljon parempaa paikkaa lähimatkailulle ei taida löytyä.

*

Jos lähimatkailu kiinnostaa, lue myös nämä:

LÄHIMATKAILUA: REPOVESI

LÄHIMATKAILUA: AHVENANMAA

MATKALLA OMASSA KOTIKAUPUNGISSA

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Hyvinvointi Matkat Suosittelen Vastuullisuus

Entä jos ompelisit vaatteita itse?

On yksi luova harrastus, jonka parissa rentoudun toisin kuin minkään muun: ompeleminen. Niin ei ole ollut aina. Kun innostuin ompelemisesta yläasteella, en ollut mikään käsityöihme. Arvosanani kässässä oli kasi ja osasin ommella jotenkuten suoraan. Kun kaupasta ei löytynyt 14-vuotiaan erikoiseen makuun sopivia pukimia, oli opeteltava ompelemaan itse.

Paita itse tehty ja kaavoitettu. Kangas Samujin.

Sanon tämän rohkaisun sanana kaikille, jotka eivät ole uskaltaneet tarttua ompelukoneeseen sitten peruskoulun, vaikka haluaisivatkin. Ompelemaan oppiminen ei nimittäin ole vaikeaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä (mikä on tosin nykyään muutenkin harjoittelua vaativa ominaisuus).

Omassa ompelemaan opettelussani sain tsemppausta ja apua äidiltä, joka on käsityöihmisiä. Äidillä oli myös silmää yksityiskohdille, joita kärsimättömällä teini-ikäisellä ei todellakaan ollut. Päästelin ärräpäitä, kun äiti laittoi kerta toisensa jälkeen purkamaan vinoja saumoja tai epäsymmetrisiä päärmeitä. Kiitos ja anteeksi, äiti.

Sittemmin ompelin omin neuvoin kaikkea mahdollista paidoista hameisiin, mekkoihin ja hiusrusetteihin. Vaikka maku on teinivuosista (onneksi) muuttunut, ompelemaan opetteleminen on niitä taitoja, joista on ollut hyötyä myöhemminkin (japanilaisten bändien jäsenten nimien opettelusta kanji-merkeillä ei niinkään).

Toivoisin, että ompelemisen kaltaiset taidot kokisivat renessanssin. Käsillä tekeminen saa nimittäin arvostamaan käsityötä ja tunnistamaan taidolla valmistetut tuotteet. Ompelutaitoinen myös muokkaa ja korjaa helposti rikki tai pois muodista menneet vaatteet. Tuleepa samalla hoidettua vähän stressiäkin.

Takki itse tehty ja kaavoitettu. Kangas Samujin.

Itse tekemällä on helpompi valita kankaat ja vaikuttaa vaatteen eettisyyteen muutenkin kuin ompeluvaiheessa. Olen itse tehnyt esimerkiksi vaatteita ystävämyynneistä löytyneistä tuotannon ylijäämäkankaista. Kirpputoritkin pullistelevat hienoja retrokankaita.

Moni ajattelee turhaan, että ompelu sopii vain niin sanotuille käsityöihmisille. Romukoppaan sellainen ajattelu! Ompelu nykyään huomattavasti helpompaa ja kivempaa kuin vielä joitakin vuosia sitten. Suomalainen Named myy huippukivoja, itse tulostettavia kaavoja netissä. Helsinkiläinen voi varata ompelukoneen ja saumurin käyttöönsä esimerkiksi Oodista. Kivoja kankaita saa netistä ja esimerkiksi Samujin ystävämyynneistä. Instagram on täynnä ompeluintoisia somettajia, joiden tyylistä ovat takavuosien käsityölehdet kaukana.

Seuraavaksi haluaisin opetella virkkaamaan. Kärsivällisyysharjoitukset jatkukoon!

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muoti Vastuullisuus