10 unelmieni matkaa

Ilmastonmuutos vaatii tekoja ja yksi niistä on lentomatkailun vähentäminen. Itse en ole koskaan ollut kovinkaan aktiivinen matkustelija. Vietin vuosikausia ilman mitään matkoja Suomen ulkopuolelle ja viimeisten vuosien aikana olen matkustanut ulkomaille kerran vuodessa ja yleensä aina Eurooppaan. En aio nytkään lentää heti matkoille, mutta voin silti unelmoida matkustamisesta.

Myös minulla, kuten niin monella muullakin, on kaukokaipuu sisälläni. Haaveilen uusien paikkojen näkemisestä ja kulttuureihin tutustumisesta. Vilhelmiina H. kirjoitti blogissaan unelmien matkoista. Vilhelmiinan inspiroimana päätin kirjoittaa myös omista matkaunelmistani. Hetken aikaa voin matkustaa ajatuksissani ja ehkä vielä joku päivä toteutan tavalla tai toisella ainakin jonkin näistä haaveistani. Huomasin, että ainakin osa haaveistani on helppo toteuttaa myös ilman lentämistä.

Paikka

Taj Mahal. Haluaisin nähdä Unescon maailmanperintökohteenakin tunnetun mausoleumin, mutta tutustua myös alueen puistoon ja muihin rakennuksiin. Minua kiehtoo myös Kiinan muuri. Ajatellessani Kiinan muuria en voi saada mielestäni Marina Abramovicia, joka teoksessa The Lovers käveli puolisonsa Ulayn kanssa muurin vastakkaisista päistä kohdatakseen keskellä. Kohdatessaan toisensa pari erosi. Kaikkein sydämen särkevintä tässä tarinassa/teoksessa on se, että alunperin parin tarkoitus oli avioitua kohdatessaan, mutta lupien saaminen kesti niin kauan, että kävelyajankohtaan mennessä parin 12-vuotinen suhde oli jo murentunut.

Tapahtuma

Veronan oopperajuhlat. Olen kerran käynyt Veronan antiikkisessa amfiteatterissa, jolloin kuulin ensimmäistä kertaa Veronan oopperajuhlista. Vielä joku päivä haluaisin kokea valtavan amfiteatterin ja valtavan oopperanäyttämö ja tämän ympärillä pienehkön Veronan kaupungin. Toinen samanlainen ainakin kerran elämässä koettava tapahtuma olisi Bregenzin oopperajuhlat Itävallassa, jossa valtava näyttämö on rakennettu järvelle. Tällaisessa tapahtumassa oopperan lisäksi keskiössä on vahvasti lavastustaide. Ja jottei haaveili jäisi täysin oopperapainotteiseksi lisätään listaan vielä Venetsian karnevaalit naamioineen. Venetsian karnevaalien estetiikka on kiehtonut minua lapsesta asti ja haluaisin mielelläni osallistua myös karnevaaliajan juhliin, joissa vieraatkin pukeutuvat naamioihin.

Kotimaan kohde

Kesä saaristossa. Voisimme vuokrata saaristomökin, mistä käsin tekisimme välillä pyöräilyretkiä. Haaveissa allani on hyvä polkupyörä ja rauhassa poljemme ilman kiirettä ihastellen saariston luontoa. Pysähtelemme aina kun näemme jotain kiinnostavaa luontokohteista, ravintoloihin ja museoihin. Voisimme myös syödä eväitä repusta. Haluaisin myös kokea yön esimerkiksi majakassa. En ole viettänyt juurikaan aikaa saaristossa, mutta minua kiehtoo kovasti meri ja sen voima.

Kaupunki

New York. Olen haaveillut New Yorkin matkasta niin kauan kuin muistan, mutta en vielä koskaan ole sitä päässyt toteuttamaan. Haluaisin viettää aikaa tutustuen museoihin ja puistoihin. Haluaisin uppoutua New Yorkin teatteritarjontaan aina Broadwayltä off-off-Broadwaylle ja nähdä myös oopperaa ja balettia sekä nykytanssia. Enkä voi väittää ettenkö olisi kiinnostunut myös ruokakulttuurista ja niistä vegaanisista vaihtoehdoista, joita kaupungilla on tarjottavanaan.

Maa

Japani. Esikoiseni on hurahtanut mangaan, animeen ja origameihin. Minua kiehtoo mm. hanami, ikebana, japanilaiset kankaat, kimonot, kuvataide, vanhat temppelit, puutarhat, kabuki ja no-teatteri. Haluaisin nähdä Tokion, mutta myös Kioton ja tutustua japanilaiseen luontoon ja kulttuuriin. En osaa kieltä kuin yhden sanan, arigato, jonka opin japanilaisilta asiakkailta työskennellessäni opiskeluaikanani Marimekon Kämpin myymälässä. Olen viehättynyt japanilaisesta minimalistisesta estetiikasta, joka kuitenkin sekoittuu monilta osin runsaaseenkin koristeellisuuteen.

Saari

Uusi Seelanti. Minua kiehtoo erityisesti saarivaltion luonto ja sen monimuotoisuus. Haaveissani pyöräilemme ja patikoimme mieheni kanssa upeissa maisemissa. Koska meillä on usein todella hauskaa automatkoilla, voisimme vuokrata auton ja tutustua saareen laajemminkin. Itse en ole erityisemmin Tolkien-fani, mutta rakas puolisoni on sitä minunkin edestäni, joten matkaan kuuluisi ehdottomasti myös Lord of the Rings -kuvauspaikkoihin tutustuminen. Olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan myös maorikulttuuriin.

Extreme

Vaellusmatka Alpeilla. En ole koskaan ollut vaeltamassa, mutta pidän pitkistä kävelyistä, joten uskoisin pitäväni myös vaeltamisesta. Minua kiinnostaisi nähdä vuoristoluontoa ja nauttia ulkoilmasta (vaikka sitten välillä kaatosateessakin). Olen lukenut, että Alpeilla voisi vaeltaa kevyimmillä reiteillä myös lasten kanssa, mikä kuulostaa korviini kivalta ajatukselta. Eikä sitä tiedä, jos innostuisin vaeltamisesta sitä edes kerran kokeiltuani ja haluaisin joskus lähteä vaativammillekin reissuille vaikka Nepalin tai Peruun.

Majoitusmuoto

Laadukas hotelli. Olen todella mukavuudenhaluinen. Etenkin matkustaessani kaipaan päivän päätteeksi hotellihuoneen tuomaa suojaa ja tilaa rauhoittumiselle. Vähimmäisvaatimukseni majoitukselle on oma kylpyhuone ja nukkumistila. En nuku hyvin jaetuissa huoneissa ja ahdistun jaetun kylpyhuoneen ajatuksestakin. Päivän aktiviteettien vastapainoksi kaipaan yksityisyyttä ja rauhallista tilaa akkujen lataamiselle. Jo lapsena inhosin leirien ja harrastusmatkojen koulu- ja perhemajoituksia. Tarvitsen myös matkoilla yksityistä tilaa. Toiveitteni majoituksessa on valkoiset lakanat, pehmeä peitto ja kiinteä patja. Erityistä plussaa on jos hotellihuoneeseen kuluu kylpyamme. Meillä ei ole ammetta kotona, joten kylpy tuo matkustamiseen erityistä luksusta.

Luontokohde

Lappi. Haaveilen kahdesta erilaisesta lomasta Lapissa. Haluaisin vaeltaa ihastellen ruskan värejä. Haluaisin hengittää puhdasta ilmaa kokea olevani vapaa ja tuntea ihmisen pienuuden luonnon kauneuden äärellä. Puolisoni kanssa minä, arkajalka ja hienohelma, uskaltaisin varmasti kokeilla myös teltassa nukkumista ilman juoksevan veden, sähkön ja kunnon vuoteen tuomia mukavuuksia. Toisessa Lappiin sijoittuvassa haaveessani vietämme perheen kesken lomaa lumisissa maisemissa hiihtäen ja lasketellen. Haluaisin myös päästä koiravaljakon ja poron kyytiin. Kolmanneksi olisi myös hienoa päästä kokemaan Lapin kesä, josta minulla ei rehellisesti sanoen ole mitään tietoa. Myös Islannin haluaisin joskus kokea, ehkäpä islanninhevosvaelluksella.

Ruoka ja juoma

Vietnam. Rakastan vietnamilaisia kesärullia ja muita vietnamilaisia ruokia, joita olen saanut maistaa. En ole koskaan käynyt missään Aasian maassa. Olisi ihana päästä tutustumaan vietnamilaiseen kulttuuriin ja maisemiin. Olen kuullut, että vietnamilainen on ruoka on tyyliltään hyvinkin erilaista maan eri osissa. En syö lihaa enkä kalaa, kananmunaa tai maitotuotteita, mutta uskoisin vietnamilaisesta ruoasta löytyvän silti paljon maisteltavaa. Myös Meksiko ja sen ruokakulttuuri kiinnostavat minua kovasti.

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Koskettava Tytöt

Olen lukenut maalis-huhtikuussa todella paljon. Yleensä minulla on kirjastosta lainassa pino kirjoja, jotka odottavat lukemista, ja kun saan ne luettua on kirjastossa yleensä jokin varauksistani noudettavissa. Nyt lukutahti on ollut sen verran tiivis, että päädyin tilanteeseen, jossa jokainen lainaamani kirja oli luettu eikä yksikään varauksistani ollut vielä noudettavissa. Päädyin siis kuljeskelemaan perinteiseen tapaan kirjaston hyllyjen väliin.

En tiennyt mistä lähtisin liikkeelle, joten aloitin Oodin kaunokirjallisuushyllyn selaamisen aakkosjärjestyksessä. Päätin luottaa siihen, että tietäisin kyllä , kun oikea kirja osuu kohdalle. Kun pääsin C:hen, näin Emma Clinen kirjan Tytöt. Ensin ohitin sen, vaikka kiinnitinkin siihen huomiota, mutta törmäsin pian kirjaan uudestaan väärässä paikassa suhteessa aakkostukseen. Tartuin kirjaan viedäkseni sen oikealle paikalleen. Huomasin kanteen painetun Lena Dunhamin suosituksen: ”Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi.” Luin takakannen kuvauksen ja avasin kirjan sattumanvaraisesti lukeakseni millainen se on tyyliltään. Siinä hetkessä kun luin ensimmäiset rivit Clinen tekstiä , tiesin että tämä on se kirja jota etsin.

”Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi.”

Voin varauksetta yhtyä Dunhamin kuvaukseen. Tytöt on sydämensärkevä ja samaistuttava kuvaus nuoruudesta ja ennen kaikkea tyttöydestä. Cline kuvaa raadollisen osuvasti 14-vuotiaan tytön epävarmuutta, heräävää uhmaa ja halua kuulua joukkoon. Tarina sijoittuu kahteen aikaan; vuoteen 1969 ja nykyaikaan. Kertojan aikuinen minä ja nuori minä luovat kuvan herkästä naisesta ja siitä miten nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen aikuiseen todellisuuteensa.

Tyttöjen tarina painottuu kesään 1969: Kaliforniaan, hippiliikkeeseen ja kertoja minän kokemuksiin kultissa. Vaikka oma kasvuympäristöni ja nuoruuden kokemukset onkin olleet aivan toisenlaiset (onneksi!), on Clinen luomaan kuvaukseen tyttönä kasvamisesta pelottavan helppo samaistua ja tähän juuri liittyy tarinan sydäntä särkevä osuus. On helppo muistaa se epävarmuus ja tarve näyttää, vaikkei tiedä edes kenelle, kiire kasvaa ja olla isompi kuin onkaan. On helppo muistaa polttava tarve kuulu ajoukkoon ja taustalla varjostava pelko ulkopuolisuudesta sekä tyttöjen välisen ystävyyden julmistakin lainalaisuuksista. Cline kuvaa osuvasti myös fyysisen kehityksen mukanaan tuomia muutoksi ja sitä, miten kulttuurimme suhtautuu noihin muutoksiin.

Toisaalta Tytöt on trillerinomainen kuvaus hippiliikkeen nurjasta puolesta. Jo hyvin pian kirjan alussa ajatukset vievät kohti Cielo Driven murhia vuonna 1969. Itse muistan kuulleeni näistä järkyttävistä murhista Joan Didionista kertovassa dokumentissa The Center Will Not Hold. Kultin hahmoilla ja teon kohteilla on eri nimet, mutta yhteys on helppo rakentaa. Lukija voi vaan odottaa kauhulla mihin tarina lopulta johtaa. Cline onnistuu luomaan kokonaisia hahmoja ihmisistä, tytöistä, jotka ajautuvat kauheuksiin. Samalla Cline räjäyttää lukijan mielen näyttämällä miten helppoa ja miten pienestä on kiinni päähenkilön ajautuminen mukaan tähän kulttiin. Ja kuinka aseettomia vanhemmat ovat omien murheittensa keskellä huomaamaan tyttärensä oirehtimista tai puuttumaan asioiden kulkeen pyörän lähdettyä pyörimään.

Tytöt on koskettava ja taidolla rakennettu tarina, jonka lukemista todella suosittelen. Tapahtumiensa osalta se ei aina ole helppoa tai miellyttävää luettavaa, mutta se pitää otteessaan ja kantaa ahdistavienkin osien yli. Loppujen lopuksi Tytöt kuitenkin kertoo juuri siitä mitä nimi antaa ymmärtää. Se kertoo tytöistä, nuoruudesta ja kasvamisesta. Se myös muistuttaa siitä tytöstä, joka yhä asuu aikuisenkin naisen mielen kerrostumissa.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen