Miten mahtava syyskuu olikaan tänä vuonna säiden puolesta. Toinen toistaan aurinkoisempia päiviä ja aivan vallaton ruska. Toivotaan, että lokakuu on myös hyvä kelien puolesta.

Syyskuun lukemiset lähtivät käyntiin aikuisten kummitustarinalla. Eva Frantzin Suvisaari oli ihana dekkari. Sellainen kevytdekkari, joka sopii hyvin kaikille jotka eivät edes lue dekkareita. Aikuisten kummitustarinan tyylinen kesäinen kertomus, jossa lukijalle annetaan paljon tilaa omalle päättelylle ja arvuuttelulle kirja edetessä. Tykkäsin tästä tosi paljon.

Vakuutusyhtiö on omistanut 1970-luvulta saakka oman kesäparatiisin, Suvisaaren. Vuosittain henkilöstö saa toivoa sinne lomaviikkoa perheineen ja arpaonni sitten ratkaisee mökkeilijät kullekin kesäviikolle.

Loiston vuodet 70-ja 80- luvuilta ovat ohi saarella, enää ei haitari soi joka ilta ja discomelu pauhaa. Mutta mökit kelpaavat vielä ihan hyvin, tänäkin kesänä mukana on pomoja, myyjiä, it-henkilöstöä…

Loistonpäivistä otettuja kuvia löytyy dioina saaren kerhotalolta, joita kokoonnutaankin utelijaina katsomaan. Ilta päättyy rajuilmaan ja puhelinyhteydet lakkaavat toimimasta. Saaren ylle jää leijumaan paksu sumu ja useampikin kaipaa kotiin kesken viikon. Ja ihmisiä alkaa kadota..

Kustantamo S&S 2021, 224 sivua.

Panu Rajala on kirjoittanut Hannele, näyttelijä kirjan oman lapsuuden ajan hersyvästi nauravasta Hannele Laurista.

Kirja on kattava teos Hannele Laurin uran teoksista teattereissa, televisiossa ja valkokankaalla. Laurilla on kattava ja monikainen ura jo kuudella vuosikymmenellä. Kirja myös kertoo näyttelijättären elämänvaiheista kevyehkösti, pääpaino on teoksissa joissa Lauri on esiintynyt.

Olisin toivonut kirjaan enemmän Hannele Laurimaisuutta hersyntää ja näyttelijän omaa sanaa. Kirjassa oli verrattain paljon teatterien vaiheita ja ohjaajien ansalysointia. Mutta kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen teos. Hannele on niin paljon muutakin kuin Speden elokuvat.

Joulukuun lopussa ensi-iltansa saa Johanna Vuoksenmaan elokuva 70 on vain numero, jossa Hannele Lauri loistaa pääroolissa. En malta odottaa.

Otava 2021, 272 sivua.

(Kirja saatu Otavalta arvostelukappaleena).

Anna Karhumaan  esikoisromaani Jos kertoo kolmenkympin paikkeilla elämänsuuntia pohtivan naisen tarinan. Tai tarinoita, on yksi alku mutta monta vaihtoehtoista jatkumoa, jos. Mitä sitten jos eroaa, vaihtaa työpaikkaa.. auttaako jossittelu?

Erilainen, hauska ja monta näkökulmaa avaava kerronta. Tykkäsin.

Kustannusyhtiö Kosmos 2021, 260 sivua.

Marianna Kurton kirjoittamassa romaanissa Hellä Leijona etsitään rakkautta. Aluksi tuntui, että sitä kyllä etsitään aivan väenvängällä. Luin ensin 40 sivua ja ei oikein lähtenyt, sitten kirja odotteli hyllyssä kuukauden päivät ja otin sen uudelleen lukuun. Tällä kertaa lukeminen luontuikin paremmin.

Anniina on näytelmäkirjailija ja elää kaupunkilaiselämää ja etsii rakkautta. Rakkautta Anniina löytääkin useampaa erilaista mm. entisen heilan, mahdottoman miehen, mutta mikä niistä on oikeaa ja todellista. Onko joku vain tavan vuoksi ihmissuhde tai kostosuhde? Päähenkilö on ärsyttävä, mutta ehkäpä se juuri sai minut lukemaan kirjan loppuun.

Kirja oli ihan ok ja luettava,pari kertaa naurahdinkin ääneen. Mutta jotain jäin kaipaamaan.

Otava 2021, 362 sivua.

Syyskuussa luin 4 kirjaa, 1118 sivua. Jos näistä luet yhden, lue Suvisaari.

Aurinkoista lokakuuta 🤎