Uutiset ja yhteiskunta

Kaupallinen yhteistyö: Helsingin yliopisto Kuten monet teistä varmasti jo tietää, olen osan ajastani töissä Helsingin yliopistossa syöpätutkimuksessa. Monet ovat pyytäneet tästä omaa postausta ja tänään viimein avaan (aika pitkällä postauksellani), mitä meidän tutkimusryhmämme

Kirjoitin pitkästä aikaa jutun Trendi-lehteen. Aihe oli sellainen, jota olen pyöritellyt tosi pitkään, ja se on läsnä elämässäni usein. Nimittäin selitteleminen ja mielipiteiden disclaimaaminen (jolle ei ole järkevää suomennosta, mutta joka tarkoittaa tietynlaista vastuuvapautta

Huuhkajat pelaavat tänään EM-karsinnan viimeisen ottelunsa Ateenassa Kreikkaa vastaan. Lukáš Hrádecký lupaili perjantaina, että tämä ”peli pelataan vaikka humalassa.” Veikkaan, että kaikki ovat ammattilaisia eikä humalaisia nähdä kentällä. Katsomossa kyllä. Penkkiurheilija on

Elämämme on viime aikoina näyttänyt aika paljon tältä. Vavvelsemme etsii kaiken paperin mikä tielle tulee ja tunkee sen suuhunsa. Mutta! Nyt tähän tulee muutos. Hyvästi paperien mussutus, sillä viranomaisten paperikirjeitä ei tänne kotiin enää juurikaan kanneta. Olen nimittäin

Olisko kiva työskennellä vaikka… mmmm… ASUNTOVAUNUSSA!? MOW Supernovassa Tampereella se onnistuu! Vietin perjantaina etäopiskelupäivän MOW:n hubissa Ratinassa. Onko paikka sulle ennestään tuttu? Nykyään työelämälle on tyypillistä, että yhä useammat yritykset muokkaavat

Eilen se tapahtui. Se minkä ei pitänyt olla mahdollista. Yli 80 vuoden odotus päättyi ja Suomi selvitti tiensä jalkapallon arvoturnaukseen. Päällimmäisenä mielessä on: Kiitollisuus. Ihanaa, että saan olla elossa ja paikalla kokemassa tämän. Ukkini ja Vaarini olivat varmaan olleet ihan

Huomenna on perjantai. Ihan tavallinen päivä. Päivä, joka voi muuttaa suomalaisen urheiluhistorian ja vaikuttaa syvimmällä mahdollisella tavalla suomalaisen urheiluihmisen psyykeeseen. Huomenna Suomi pelaa Liechtensteinia vastaan EM-karsintojen viimeisen kotiottelun. Voitolla mennään

Sisältövaroitus: Lapsen seksuaalinen hyväksikäytttö Hassua. Kirjoitin lähes päivälleen kolme vuotta sitten siitä, miten en kestä elokuvia, joista tulee paha mieli. Olin tuolloin yhdeksänkuisen pojan äiti ja jotenkin tosi herkistynyt maailman pahuudelle. Teki mieli ummistaa kaikelta

”Se on itse alkanu bloggaa, sen pitää kestää se palaute, mikä annetaan.” Tähän kommenttiin olen törmännyt monissa eri muodoissaan mun kommenttiosiossa ja muuallakin vuosien varrella. Nyt kun tutustuin mielenkiintoiseen tapahtumaan Briteistä Mother of Daughters -instagrammaajaan

Ei ole totta. Ei vaan voi olla totta! Näin reagoin uutiseen Berliinin muurin murtumisesta. Pieni kylä jossain lähellä Manchesteria.  Olin jääkylmässä huoneessani kerrospukeutuneena ja kolmen peiton alla lukemassa, kun au pair perheeni olohuoneesta alkoi kuulua huutoa. Perhe oli juuri