Uutiset ja yhteiskunta

Kirjoitin eilen hetken mielijohteesta Instagramiini koronarajoitusten kritisoimisesta ja siitä, saako asiaa kritisoida ja peräänkuulutin mielipiteiden taustalle monipuolisempaa taustatutkimusta kuin valtiovallan kommentit valtamediaan. Rehellisesti voin sanoa, että eilinen ulostulo oli

Viime viikonloppuna järjestettiin mielenilmaus koronarajoituksia vastaan. Tämä on mielestäni ihan äärettömän vastuutonta tilanteessa, jossa pohditaan ulkonaliikkumiskieltoja ja maskipakkoa. Ymmärrän että on ihmisiä jotka eivät usko koronaan tai vastustavat korona rajoituksia. Se ei

Helsingin Koskelassa tehty ”teinimurha” on järkyttänyt koko suomea talven ajan ja toivon ettei tapausta unohdeta koskaan, ettei uhri kuollut turhaan. On nimittäin tullut aika jolloin lopetamme termin ”koulukiusaaminen” -käytön ja alamme puhua siitä sen oikealla nimellä, eli

Maailman rakkain koirani, perheemme oravan häntä ja arjen ilostuttaja, siirtyi tassuttelemaan taivaallisiin maisemiin viime viikolla. Sairaus vyöryi päälle yhtäkkiä ja oma olo oli lähes yhtä tuskainen ja ahdistunut kuin koiralla. Se suru ja huoli mitä eläimestä kantaa on valtava. Ainoa

Viikonloppuna Makia ilmoitti että lopettavansa yhteistyön Kärkkäisen tavaratalojen kanssa omistajan epämääräisten lausuntojen takia. Tämä on mielestäni täyin oikea ratkaisu, sillä onhan Juha Kärkkäisen lausunnot olleet vähintäänkin arveluttavia. Tämä räjäytti somen.

Ei kaikki miehet, te sanotte. Kyllä kaikki naiset, me vastaamme. Kun tarkkailet ympäristöäsi liikkuessasi yksin. (Kuva Unsplash.)Yhteisissä tiloissa sinä saalistat: puistoissa, kaduilla, ravintoloissa. Lenkkipoluilla ja kauppakeskuksissa. Avarassa luonnossa ja kaupungin sykkeessä. Kunnes

Törmäsin Instagramissa Visual Diary -blogin Saaran tilillä hänen tekemäänsä videoon kotikaupungistaan Lissabonista. Jotenkin tuo pieni, lyhyt videopätkä täynnä kauniita rakennuksia ja Lissabonin auringonlaskuja herkisti mut. Se sai ajattelemaan kaikkea sitä ihanaa, joka nyt jää

Tunnen olevani pihalla ympärillä pyörivästä maailmasta. Aivan kuin en kuuluisi joukkoon. Ei kai meistä kukaan täydellisesti ui elämänvirrassa, mutta silti olisi edes pienenä hetkenä kiva tuntea olevansa oikeassa paikassa. Tietenkään sairaanloinen tarpeeni tehdä kaikki oikein

Tänään on Minna Canthin päivä. Tasa-arvon päivä. Jotenkin tuntuu, ettei ole edes ironista vaan pikemminkin kuvaavaa, että niin meillä kuin maailmalla on noussut jälleen esiin niitä epäkohtia, joista Minna puhui ja joihin hän halusi vaikuttaa. Olen surullinen, mutta en halua silti

Kun olin lapsi  voitin kerran ikäiseni pojan kädenväännössä. Tappion seurauksena muut lapset ympärillämme nauroivat ja ilkkuivat pojalle, sillä olihan se selvää:  tytölle häviäminen oli noloa. Muistan  miten vaivaantunut poika oli. Nöyryytystä lisäsi se, että aikuinen