William Shakespearen Hamlet on traaginen ja hauska

Olen nyt korjannut aukon sivistyksessäni ja lukenut William Shakespearen Hamletin. Lukemaan innoitti lukion äidinkielen kasikurssi, jota poikkesin pitämään mukavien ja turvallisten S2-tuntien parista.

Ja Hamlethan vei mukanaan! Matti Rossi on vuoden 2013 suomennoksessa yksinkertaistanut kieltä huomattavasti, mutta teksti on silti hienoa.

Hamlet kertoo ”karmivista julmuuksista,
tutkimatta annetuista tuomioista,
sattumalta tapetuista syyttömistä,
murhatuista salaliiton uhreista
ja verisestä loppunäytöksestä,
jossa rikos kääntyi tekijöiden turmioksi”.

Toisin sanottuna on siis kyse kuninkaasta, jonka oma veli murhaa. Veli nai kuolleen sisaruksensa lesken, ja kuninkaan haamu käskee poikaansa Hamletia kostamaan surman. Hamlet viivyttelee veriteon toteuttamista läpi näytelmän, ja vitkuttelun syy on askarruttanut lukijoita jo vuosisatoja.

Katalia juonia punotaan ja toteutetaan, mutta kuten Shakespearesta on todettu, hän onnistuu samaan aikaan sekä naurattamaan että itkettämään yleisöään. Näytelmässä on herkullisia kohtia, joissa pilkka kohdistuu kuninkaallisten mielistelijöihin. Nämä kun muuttavat mielipidettään esimerkiksi säästä vaikka kolme kertaa peräkkäin, koska onhan prinssin sanomisia myötäiltävä. Voin kuvitella, miten nämä kohtaukset toimisivat lavalla, kun äänensävyt, ilmeet ja eleet ovat mukana!

Ja tämä kieli:
”- – älkää imarrelko sieluanne
uskottelemalla itsellenne,
että minun hulluuteni puhuu
mutta teidän syntinne on vaiti”.

Hamlet sai innostumaan Shakespearesta. Onneksi lähikirjastossa on herran näytelmiä komea rivi. Tällä hetkellä luvussa on Macbeth, jossa Hamletin tapaan vaikuttaa olevan luvassa haamuja, murhia ja sisäisiä kamppailuja.

Kulttuuri Kirjat

Ruokastylistina Täydellisten naisten kulisseissa

Vaseliinia kasviksiin ja perunamuusia jäätelötötteröön – Täydelliset naiset -keittokirja tarjoaa mahdollisuuden kurkata Desperate Housewivesin kulisseihin, vaikka pääosassa ovatkin reseptit, jotka on suunniteltu kuin Susanin, Lynetten, Gabbyn ja Breen loihtimiksi. 

Vuonna 2006 alkukielellä julkaistu kirja on ajalta, jolloin Täykkäreitä on näytetty TV:ssä vasta parin vuoden ajan. Suomeksi teos on ilmestynyt vuonna 2007. Pääosanelikon ruokasuhde on kuitenkin pysynyt melko samanlaisena koko sarjan ajan: Bree on mestarikokki, Susan surkea vitsiksi asti, Gabbyn taloudessa syödään Carloksen toiveesta latinoruokaa ja Lynetten keittiössä mennään lapsiperheen ehdoilla. (Kaudella 7 Susan onkin yllättävän hyvä kokki laittaessaan syötävää Paul Youngille.) Roolihahmo vaikuttaa myös ruokastylistin tehtävään: Susanin kokkaaman pöperön on näytettävä syömäkelvottomalta, Breen ylenpalttisten päivällisten puolestaan hienoilta.

Konstit on monet: kun Susanin paistaman pihvin piti näyttää palaneelta, sitä poltettiin puhalluslampulla. Jotta pihvi saataisiin näyttämään mahdollisimman sitkeältä ja sen leikkaaminen vaikealta, sen sisään piilotettiin hammastikkuja. Ja kun tarkoitus oli kuvata, miten heikosti Susanin höyryttämät kasvikset onnistuivat, niitä keitettiin niin pitkään, että värit haalistuivat. 

Yleensä ruokatiimin tehtävänä on kuitenkin saada tarjottava näyttämään mahdollisimman hyvältä. Kasvikset kiiltelevät ruudussa, kun niiden pintaan sivelee vaseliinia. Kun ruoan jättää raa’aksi, se pysyy paremmin koossa. Jos ruoan on tarkoitus näyttää vastapaistetulta, sen pinta kuorrutetaan öljyllä. Öljyyn upotetaan myös paistetut munat, jolloin ne näyttävät tuoreilta päivien ajan. Salaatin raikas ulkonäkö varmistetaan sillä, että sen joukkoon ei lisätä kastiketta. Jäätelönä taas käytetään perunamuusia, sillä se ei sula. (Mietin tätä aina, kun tv-sarjassa syödään jätskiä.) 

Vaseliinikasvikset ja päiviä säilyvät öljymunat kuulostavat ruoan haaskaamiselta, mitä ne ovatkin. Tv-sarjan kuvauksissa valmistetaan valtavat määrät ruokaa: pelkästään yhteen ruokailukohtaukseen tarvitaan 12–40 tismalleen samanlaista annosta, jotka usein heitetään lopulta menemään. (Olen joskus lukenut, että suomalaisilla kuvauspaikoilla ei olisi aivan samanlaista haaskausta.) 

Kirjan mukaan stailistit välttävät liha- ja kalaruokia siksi, että ne pilaantuvat nopeasti, minkä lisäksi monet näyttelijät ovat kasvissyöjiä. Ruudussa nähty liharuoka saattaakin olla oikeasti tehty soijasta! Linjoistaan tarkkojen näyttelijöiden vuoksi myös suuhun menevä kermavaahto makeutetaan keinotekoisesti sokerin sijaan, jotta kalorimäärä jäisi vähäisemmäksi.

Ruokastailisti voi joutua valmistamaan vaikka mitä: pikkuleipiä, perunapalleroita ja bouillabaissea. Joskus työhön kuuluu myös opettaa näyttelijää laittamaan ruokaa. Alusta asti roolihahmon harvoin tarvitsee kuitenkaan mitään kokata: esimerkiksi gourmet-ateria on jo puolivalmis siinä vaiheessa, kun näyttelijä astuu puikkoihin.

Kun ruoka herättää katsojan ruokahalun lähikuvassakin ja maistuu syöjästä hyvältä, ruokastailisti voi olla tyytyväinen.

Täydelliset naiset -keittokirjan takana ovat Christopher Styler ja Scott S. Tobis. Täydelliset naiset -televisiosarjan on luonut Marc Cherry.  

Kulttuuri Ruoka ja juoma Kirjat Leffat ja sarjat