Tag: #Gummerus

Liekö lisääntyvän valon määrä syynä, mutta Suden hetki on tullut taas tutuksi ja unikirjoina on kulunut ainakin tusina ”kioskikirjallisuutta” (ei halventava merkitys, yleismerkitys itselleni kevyelle romatiikkakirjallisuudelle). Kuukauteen on mahtunut kuitenkin myös kirjoja, jotka olen nautiskellut päiväsaikaan, keskittymisen kanssa ja niistäpä mainitsen tässä omat suosikkini. Frida Skybäck: Musta lintu Luen Svedudekkareita tosi paljon ja oman lukemisen […]

Tammikuussa aloitetuista kirjoista on moni vielä tälläkin hetkellä kesken, koska olin pikkuisen levoton vuoden alussa. Aloitin yhtä, jatkoin toista, kurkkasin kolmatta, mutta olin aika huono lopettamaan yhtäkään. Muutaman loppuun luetun ajattelin nostaa muidenkin iloksi. TaoLin: Suomen taivaan alla Saga Egmont Lyhyesti:Ling on muuttanut Pekingiin pienestä kotikylästään  erottuaan miehestään synnytettyään tälle tyttären, mikä ei ilahduttanut miestä […]

Huhtikuu on kuukausista julmin, totesi T.S.Elliot 1922  runoelmassaan the Waste Land ja aikamoisen julma ja koetteleva oli huhtikuu armottomana vuonna kakstuhattakaksikymmentäkaksikin. Mutta oli elo millaista hyvänsä, niin sekaan mahtuu aina hetkiä, joissa olemista keventää, nostaa, hämmentää ja kaikinpuolin herättelee erilaisia tunteita kirjallisuus. Tässäpä mieleenjääneitä & loppuunluettuja huhtikuulta: Eppu Nuotion Leinikkimekko (Gummerus) esittelee Raakel Oksan, puusepän […]

Maaliskuu oli heikko lukukuukausi, taisin lukea pelkästään kevyttä yläpilveä, koska arki oli vähän rankemman oloista ja kaipasin aivoille lepoa murheista ja mustista ajatuksista. Mutta ihanaa, että on olemassa kirjallisuuden lajeja joka fiilikseen! Sain kyllä huomata mielialani vaikuttavan  kitkeröittävästi lukukokemuksiini…en mitenkään jaksa uskoa, että kaikissa valitsemissani kirjoissa olisi oikeasti niin paljon ärsyttävää ja kritisoitavaa kuin mitä […]

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kuulema kiittäminen kolmea kollia, Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia ja Aleksis Kiveä. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen isänä, Lönnrot oli suomen kielen kehittäjä ja uudistaja (ja as everybody knows keräsi kansanrunoutta, joista Kalevala koostui) ja Kivi taasen oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija, joka uudisti draamaa, proosaa ja lyriikkaa. Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 […]

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä (The Last Anniversary, 2007) Käännös: Helene Bützow Wsoy, 2021 Ex-poikaystävä (Sophie jätti Thomasin juuri kun mies oli valmistautunut kosimaan 15K arvoisella timanttisormuksella Fidjin matkan aikana) ottaa yllättäen Sophieen ja kertoo että hänen Connie-tätinsä oli kuollut ja jättänyt jotain perinnöksi myös Sophielle. Yllätysten yllätyksenä perintö on  Connien talo suvun asuttamalla Scribbly Gum […]

Ehdinkin jo Instan puolella puuskahtaa kuinka upea tämä Rottien pyhimys on, mutta halusin vielä hehkuttaa sitä täällä blogissakin. Anneli Kanto on kirjoittanut huimaavan kertomuksen Hattulan keskiaikaisen kirkon maalaamisesta ja 1500-luvun elämästä sitä ympäröivässä maailmassa. Tarinassa on totta ja tarua, legendaa ja lumoa, lukija pääsee tutustumaan kirkkomaalareihin,kirkonmiehiin, ylimyksiin ja kyläläisiin sekä saa  sisäpiirin kurkkauksen Hattulan kirkon […]

Pyhinä lukemissani kirjoissa molemmissa oli päähenkilönä lääkäri, mutta siihenpä yhteneväisyydet sitten jäivätkin. Adam Kayn Kolme yövuoroa jouluun on, tuli yhdistettynä sekä kuunneltua että luettua. Huonounisina öinä kuuntelin sitä pätkiä ja päivällä sitten tarkoin unihuurut  tekstistä pois. Adam Kay on koomikko/kirjailija ja entisessä elämässään lääkäri, joka on kirjoittanut kokemuksistaan lääkärinä kaksi kirjaa ”kohta voi vähän kirpaista” […]

Lokakuussa luin ristiinrastiinpoikkijapinoon tusinan kirjoja, joista en muista enää mitään. Suurin osa niistä oli unikirjoja, joita pistin pyörimään korvanapeista kun kellahdin sängynpohjalle, mutta muutamaa keskityin ihan ajatuksen kanssa lukemaankin. Kolme eniten mieleen jäänyttä kirjaa: Stina Jacksonin esikoinen Hopeatie ja toinen kirja Erämaa ovat erillisia kirjoja, mutta ainakin minusta niissä elettiin samaa todellisuutta. Tapahtumapaikka molemmissa on […]

Oyinkan Braithwaiten esikoinen Sisareni, sarjamurhaaja imaisi minut mukaansa heti ensi minuuteillaan. Jo tapahtumapaikka, Lagos tuo eksotiikkaa tarinaan ja nykypäivän Nigeria kulkee freesisti mukana läpi tarinan arvomaailmoissa, tapahtumissa ja elämänkulussa. Korede on pätevä ja osaava sairaanhoitaja,joka on nukkemaisen pikkusisarensa Ayoolan syntymästä saakka suojellut ja turvannut tätä. Hän on aina jäänyt sädehtivän ja kuvankauniin sisarensa varjoon, mutta […]