Yhteys sielun tasoon, aitoon omaan itseen, löytyy silloin, kun olemme kiinnostuneita kaikista tunteistamme, myös epämukavista. Silloin, kun päästämme irti tunteiden kritisoinnista, arvostelusta ja luokittelusta hyväksyttyihin ja ei hyväksyttyihin.
Henkinen kasvu tarkoittaa epämukavan, tuntemattoman, kohtaamista ja sille avautumista, läsnäoloa.
Ego viihtyy mukavassa ja siellä missä on helppoa, mutta siellä ei tapahdu laajentumista. Sieltä ei löydy taikaa.
Olen pitänyt menneenä kesänä monta joogaretriittiä, joiden teemoja ei voi varsinaisesti kuvailla ”helpoiksi”: esimerkiksi varjotyö ja omat rajat. Olemmekin kesän aikana olleet usein joogaretriiteillä vaikeiden tunteiden ja haavoittuvaisuuden äärellä. Aidon ihmisyyden lähteillä.
Kun pysähdymme arjen kiireen keskellä, mihin joogaretriitti tarjoaa otollisen tilaisuuden, syvyyksistä voi nousta pintaan sisäisen meren pohjalle haaksirikkoutuneita ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia, myös surua, kaipausta, ikävää, kipua ja kyyneleitä.
Annamme helposti epämukavien asioiden hautautua syvyyksiimme – varsinkin tässä suorittamista ja ärsykkeitä pullollaan olevassa yhteiskunnassa.
Kuulin vasta ystävältäni, että hän vältteli terapiassa keskustelua koska ei voinut näyttää sitä seuraavassa työhön liittyvässä kokouksessa itkeneeltä.
Arjen humussa, epämukavia tunteita vältellessämme, emme tule ajatelleeksi, että itseasiassa saduissa ja myyteissä kyyneliin liittyy tai’anomaisia asioita..
Kuva: Heini Pekkala, Sri Lanka
Pehmeänä virtaava voima
Haluamme usein piilottaa kyyneleet tai häpeämme niitä koska länsimainen yhteiskunta on saanut meidät uskomaan että kyyneleet ovat yhtä kuin herkkyys ja se taas yhdistetään heikkouteen.
Älä ole tuollainen itkupilli – sanat jotka olen kuullut monesti elämäni aikana. Kuulostaako tutulta?
Ehkä lapsuuden perheessäsi on pyritty piilottamaan tunteet, erityisesti ne vaikeat – ja kyyneleet siinä samassa? Ehkä olet alkanut jossain vaiheessa elämääsi elämään toisen ihmisen kautta, toteuttamaan hänen toiveita ja tarpeitaan – ja unohtanut siinä samalla itsesi koska se on ollut helpompaa kuin tutustua omiin tunteisiin? Ehkä olet joskus hukuttanut omat rajasi liialliseen toisesta välittämiseen? Tai nielaissut omat tunteesi kokonaan piiloon? Ehkä olet joskus ollut ihmis–suhteessa jossa toinen on mennyt vaikeaksi silloin, kun keskustelu on edennyt syvään päähän ja herkälle tai vaikealle alueelle? Uskon, että edellisistä seikoista monet ovat tuttuja meidän sukupolvellemme.
Nuorena piilotin herkkyyteni niin taitavasti, että olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt kuinka herkkä sisin todellisuudessa kuoreni alle piiloutui. Pintani alla aaltoili, mutta en halunut antaa aaltojen nousta pintaan joten tukahdetut tunteet aiheuttivat minulle huonoa oloa erilaisin tavoin. Ne raahasivat minua pois päin yhteydestä.
Tunteiden aallokossa on kuitenkin paljon enemmän voimaa, syvyyttä ja viisautta kuin kovassa kuoressa – aaltojen kannattaa antaa nousta pintaan. Lopulta emme kuitenkaan voi hallita meren liikkeitä.
Jos kamppailet tällä hetkellä ihmis–suhteessa tai läheisten kanssa, jotka kutsuvat sinua liian herkäksi, intensiiviseksi, dramaattiseksi tai vaikeaksi, voit muistaa, että jos toinen ei ole valmis kohtaamaan sinun herkkyyttäsi, ei hän ole sitä valmis kohtaamaan täysin itsessäänkään. Se ei ole kenenkään vika – muttei myöskään syy hävetä kyyneleitä.
Jos olet aikaisemmin kovettanut tunteesi, koska pelkäät aaltoja, voit alkaa hitaasti mutta varmasti ottamaan askeleita kohti merta. Mikään tunne ei ole ikuinen eikä mikään aalto hukuta meitä.
Haavoittuvaisuuden kohtaaminen ja salliminen ovat ainoa keino sielukkuuden löytämiseen. Se on hengittämään oppimista pinnan alla.
Voimme vähitellen muuttaa omia käyttäytymis– ja toimintamallejamme ja sitä kautta rohkaista muitakin aaltoihin. Ilmaisemaan omaa herkkää puoltaan.
Kaikki tunteet ovat täysin luonnollisia ja kuuluvat autenttiseen elämään.
Kyynel – joki vapauteen
Vesi on kautta aikojen symboloinut paitsi tunteita, alitajuntaa, ideoita, mielikuvitusta ja herkkyyttä, myös luomista. Kyynelissä on luovaa voimaa. Se on myös tien symboli.
Kyynel on joki, joka yhdistää kaksi ihmistä. Se pehmentää meidät kohtaamaan omat haavamme ja tutustumaan omiin syvyyksiimme.
Kyynel saa meidät ymmärtämään, että lopulta vain me itse voimme pelastaa ja parantaa itsemme.
Vasta kun uskallamme sukeltaa omaan syvään päähämme, kohdata valomme ja varjomme, voimme aidosti luoda yhteyden toiseen ihmiseen ja kohdata hänet syvällä tasolla.
Kyyneleet edustavat tunnetta ja ovat samalla linssejä, jotka tarjoavat meille erilaisen näkökulman ja uudenlaisen tavan nähdä maailman.
Kun itku syntyy aidosta tunteesta, se palauttaa meidät ymmärtämään elämä–kuolema–elämä –luonteen ja irti päästämisen luonnollisuuden.
Kuva: Heini Pekkala, Sri Lanka
Kyynel myyteissä
Naisen psyykettä tutkineen psykoanalyytikon, Clarissa Pinkola Estésin mukaan myyteissä ja saduissa kyynelillä on erityinen merkitys. Kyynelehtiminen luo niissä ihmeellisiä asioita ja uudelleen kohtaamisia.
Kansantarinoissa kyyneleet yhdistävät ideoita ja tuovat sieluja yhteen sekä vahvistavat perusainesta. Saduissa kyyneleet saavat aikaan muodonmuutoksia, luovat asioita, kutsuvat paikalle henkiä, korjaavat asioita ja tarjoavat puuttuvan osan. Kehoon kaadetut kyyneleet parantavat haavoja.
Myötätunnon ja intohimon kyynel vuodatetaan usein taistelun, menetyksen tai löydetyn aarteen jälkeen; nämä saavat aikaan uupumuksen, muurien sulamisen, itsen kohtaamisen ja riisuutumisen paljaaksi, luihin asti. Eli kyyneleet saavat aikaan ymmärryksen, helpotuksen ja avautumisen.
Ne kutsuvat itsen tutkimaan omia arvoja ja sitä, mitä sielu todella haluaa. Itkemään rakkautta, menetystä, helpotusta ja ymmärrystä; kaikkia elämän sävyjä jotka tekevät meistä inhimmillisiä.
”Ainoastaan kova sydän estää itkemisen ja yhdistymisen. On olemassa suufilainen sanonta, jonka käänsin kauan sitten. Se on rukous, jossa Jumalaa pyydetään murtamaan pyytäjän sydän ”Murra sydämeni, jotta rajattomalle rakkaudelle tulee lisää tilaa.” – Clarissa Pinkola Estés
Säröilevä
Olen aikaisemmin kirjoittanut vuosien takaisesta haastavasta suhteesta, jonka koen johdattaneen minut kutsumukseni luo, joogaopettajaksi. Tämä ihmis–suhde oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta suuri opettaja monessa asiassa.
Opin, että kun sydämen antaa mennä säröille, murtumista tulee portteja uudenlaiselle, syvemmälle ymmärrykselle ja rakkaudelle, joka ei ole aikaisemmin päässyt sisään.
Säröt sydämessämme luovat mahdollisuuden muutokselle, henkiselle kasvulle ja transformaatiolle.
Seuraavan kerran, kun pyydät anteeksi kyyneliäsi, säröjäsi, muista niissä piilevä herkkä voima. Sitä ei kannata pelätä, hävetä tai peitota.
”There is a crack in everything that’s how the light gets in” –Leonard Cohen
Valokuvat: Heini Pekkala, Sri Lanka. Mustavalkokuvat @othersmagazine . Seuraavalla feminiinisen viisauden jooga– ja meditaatioretriitillä marraskuussa tutustumme feminiinisen viisauden kiehtoviin myytteihin.
<3 Anna-Mari
annamariyoga.com
@annamariyogax
