Hyväksyvä läsnäolo – tunteet aaltoina

Onko joskus tuntunut siltä, että raskas tai epämukava tunne on muuttunut hyökyaalloksi, joka vyöryy ylitsesi ja peittää sinut alleen? Tai oletko joskus kokenut, että tunne on imaissut sinut itseensä kuin villi joki; niin, että olet kadottanut omat rajat ja vain ”hukkunut” tunteeseen?

Tällaisina  hetkinä, palaa seuraavan kerran hengitykseesi. Voit kuvitella, että vallalla oleva tunne on kuin aalto joka nousee merestä – mutta se ei vie sinua mukanaan; hengityksesi kannattelee sinut aallon yli kun maltat odottaa ja hengittää.

 Ja kohta jo voit huomata, että tunne on muuttunut; aalto on laantunut.

Usein haastavien tunteiden (pelko, viha, suru, ikävä) kohdalla voimme helposti identifioida itsemme olemaan yhtä kuin tunteemme/ajatuksemme. Esimerkiksi läheisriippuvuus-suhteissa voimme imeä helposti itseemme myös toisen tunteet – jopa niin, että tuskin huomaamme sitä.

 Todellisuudessa olemme kuitenkin meri, syvempi tietoisuus; tunteet ja ajatukset ovat vain aaltoja jotka tulevat käymään, muuttavat muotoaan ja jatkavat matkaansa.

Ylläoleva mielikuvaharjoitus voi auttaa myös traumojen kohtaamisessa.

Lempeää alkavaa viikonloppua!

<3 Anna-Mari

@annamariyogax

 

Suhteet Hyvä olo Mieli Terveys

Ekofeminismi – feminiinisen & luonnon yhteys

Nyt  Täydenkuun aikaan, jolloin feminiinisen energian sanotaan olevan voimakkaimmillaan, halusin kirjoittaa eräästä aiheesta joka liittyy luonnon ja feminiinienergian yhteyteen ja voimaantumiseen.

Aihe tuli mieleeni tänään sattumalta, selatessani sähköposteja ja löytäessäni vuosien takaisen sukupuolentutkimuksen esseeni yliopistoajoiltani. Halusin jakaa myös tänne blogiini mielenkiintoisesta ja ainakin itseäni puhuttelevasta aiheesta, ekofeminismistä.

EDIT: Haluan saadun tärkeän palautteen tärkeän huomion kannalta painottaa ensinnäkin yhtä seikkaa: feminismi on kaikkien vähemmistöjen asialla, ei pelkästään naisten (esim.muunsukupuoliset, sukupuolettomat tai intersukupuoliset)

Toisekseen: Feminiininen on ominaisuus, joka löytyy meistä jokaisesta sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen katsomatta: se ei ole pelkästään naisten ominaisuus. Kuten eräs palautteen antaja kirjoitti, on ihan totta että usein joogapiireissä feminiininen yhdistetään naiseen ja naiseuteen ja pitäisi enemmän alleviivata, että feminiininen on sukupuolten ulkopuolella oleva ominaisuus.

Ekofeminismi

  •  juuret 1970–luvun Ranskassa
  •  ekofeministi Francoise d’Eaubonne otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen kirjassaan Le Féminisme ou la mort. Siitä lähtien ekofeminismi on liitetty naisten ja luonnon alistamista vastaan käytävään kamppailuun. 
  • perustana on feministinen ajatus siitä, että kaikki alistamisen muodot ovat verkkomaisessa suhteessa toisiinsa. Kaiken sorron takana toimivat samat mekanismit;  oli kyseessä sukupuoleen, etniseen taustaan, rotuun, luokkaan tai lajiin perustuva sortaminen. Sorron taustalla on järjen valtaa luonnon yli korostava ideologia, joka sekä naisellistaa että naturalisoi alistetut ryhmät.
  • Vaikutteita ekofeminismi ammentaa ekologisen näkökulman Vihreästä liikkeestä, jonka mukaan kaikki elävät organismit on nähtävä suhteessa niiden luontaiseen ympäristöön. Ihmiskunta on aina nähtävä osana paikallisia ja globaaleja ekosysteemejä. Ekosysteemit asettavat rajatut olosuhteet kaikille niissä osallisina oleville eliöille, ja nykyinen ekologinen kriisi nähdään seurauksena ihmisen välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan.

Toiseuttava kahtiajako

Kaksijakoisen käsityksen ja järki vastaan luonto –jaon takana on länsimaisen ajattelun dualismi; mieli/keho,  järki/tunne, mies/nainen, yhteiskunta/luonto.

Myös ympäristökriisin katsotaan nousevan näistä dualismeista, joten kahtiajakojen esille kaivaminen, tarkastelu ja purkaminen ovat yksi tärkeä osa ekofeminismiä.

Syväekologia & elämän yhteenkietoutunut luonne

Ekofeminismi puoltaa syväekologian (deep ecology) näkemystä siitä, että ihmiskunnan tulisi perustavanlaatuisesti uudistaa suhteensa luonnolliseen maailmaan, johon ihmisetkin kuuluvat. Maailma tulee nähdä kokonaisuutena, jonka osaset ovat riippuvaisia toisistaan.

Syväekologia tarkastelee ihmiskunnan ja luonnon välisiä tuhoavia symbolisia, psykologisia ja eettisiä suhteita sekä näiden korvaamista elämää säilyttävällä kulttuurilla; feminismi tarkastelee samoja suhteita, mutta suhteina naisten alistamisen ja miehisen valta- ja resurssimonopolin välillä. Ekofeminismi puolestaan yhdistää nämä näkökulmat ja laajentaa naisten välineellistämistä vastustavan feministisen kamppailun koskemaan myös eläinten ja luonnon oikeuksia. 

Ekofeminismi Suomen historiassa

Historia paljastaa, että muinaissuomalainen pyyntikulttuuri sisälsi monia ekofeminismin painottamia arvoja; luontoa ei kohdeltu vain resurssina vaan itseisarvoisena ja kunnioitusta ansaitsevana subjektina. Suomalaiset jakoivat suomalais-ugrilaisten kansojen tapaan uskomuksen ihmisen ja eläinkunnan jatkumosta.

Karhua pidettiin muinoin esi-isänä tai äitinä, jonka takia luontoon palautettiin sen anti; eläinten luurangot ja kallot annettiin takaisin luonnon kiertokulun varmistamiseksi. Seurauksena syntyi ekologinen tasapaino ja organismien itsesäätely.

Spirituaalinen ekofeminismi

Feministisestä näkökulmasta katsottuna spirituaalisuus näyttäytyy varsin toisennäköisenä kuin on totuttu: feminismi pyrkii etsimään uuden, kokonaisen ja holistisen tavan ajatella ja toimia. Spirituaalisuus ymmärretään spirituaalisessa ekofeminismissä  kaikkia ihmisen toimia ja kokemuksia läpäisevänä sen sijaan, että se olisi vain ylimääräinen lisuke. Spirituaalisuus on siinä transformatiivinen kasvun prosessi, joka on orgaaninen ja dynaaminen osa ihmisen kehitystä  yksilön, mutta myös yhteiskunnan tasolla.

Jumalatar hengittää kaikessa

Ekofeministisen spirituaalisuuden keskeinen symboli naiseuden ja luonnon pyhyydelle on jumalatar. Jumalatar edustaa perinteisen länsimaisen ajattelun ”feminiinistä”: luonnon pyhyyttä, maata & kuuta, ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta.

Jumalatar elää luonnon syklien mukana, aina lähellä kotiaan. Hänet voi löytää sieltä, mitä perinteiset uskonnot ovat pitäneet profaaneina.

Feministisen spirituaalisuuden ominaispiirre on sen sulautuminen luonnolliseen maailmaan, kaikkeen mikä on  perinteisesti ollut profaania. Se pitää kaikista pyhimpänä sitä, mikä on lihallista, feminiinistä ja seksuaalista; sitä mikä kuolee, mätänee ja maatuu.

Luonto käsitetään  elävänä ja feminiinisenä, monesti jumalattaren ruumiina.

Jumaluus hengittää sen mukaan ihan kaikessa ja kaikkialla; luonnon sykleissä ja naisessa itsessään.

Jumalatar onkin immanentti, maailmaan sisältyvä, vastakohtana hierarkkiselle, transsendenttiselle juutalais-kristilliselle Jumalalle.

Feministisen spirituaalisuuden juuret

Liikkeenä feministinen spirituaalisuus syntyi vasta 1970 –luvulla. Liikkeen tarkkarajainen määrittely on hankalaa: se on ruohonjuuritason liike, jolla ei ole katto-organisaatiota, hierarkiaa, eikä tarkasti määrättyä ja rajattua käsitystä siitä, kuka on sen jäsen. Se ammentaa lukuisista uskonnollisista perinteistä, muttei ole sitoutunut niistä yhteenkään: ensisijainen ominaispiirre onkin juuri moninaisuus.

Yhdistäviä teemoja ovat naisten voimaannuttaminen, luonnon ja naisen sekä ylipäätään feminiinisen kunnioittaminen, sekä sukupuolisuhteiden ja -hierarkioiden historiallisen muotoutumisen pohtiminen ja tarkastelu (”sacred history”).

Ollakseen feminististä, on spirituaalisuuden sitouduttava naisten ja muiden seksuaalivähemmistöjen alisteisen aseman kitkemiseen sekä naisten ja muiden seksuaalivähemmistöjen kokemusten ja näkökulmien arvostamiseen. Lisäksi, ollakseen ekofeminististä, on spirituaalisuuden sitouduttava myös luontoa alistavien käytänteiden eliminoimiseen. Vasta nämä kriteerit täyttävää spirituaalisuutta voidaan kutsua ekofeministiseksi. Eräs yhteinen nimittäjä spirituaalifeministeille uskontoon katsomatta on käsitys juutalais-kristillisen tradition patriarkaalisuudesta.

Jaathan aiheesta heränneitä ajatuksiasi kommentteihin, olisi kiva lukea teidän ajatuksianne tästä.

Ihanaa viikon jatkoa!

<3 Anna-Mari

@annamariyogax

// Now, during the Full Moon phase ( when it’s said that feminine energy is strong) I wanted to share about the ideas related to feminine nature of the natural world according to Ecofeminism & Spiritual ecofeminism (got inspired as I found my old gender studies essay on this topic).  Ecofeminist thinkers draw on the concept of gender to analyse the relationships between humans and nature. The term was coined by the French writer Françoise d’Eaubonne in her book Le Féminisme ou la Mort in 70’s.

In short, Ecofeminist analysis explores the connections between women & nature and addresses the parallels between the oppression of women and the oppression of nature. These parallels include seeing women and nature as property, seeing men as the curators of culture and women as the curators of nature, and how men dominate women and humans dominate nature. Ecofeminism emphasizes that both women and nature must be respected.

Spiritual ecofeminism is a branch of ecofeminism (an earth-based spirituality) which recognizes that the Earth is alive. It emphasizes the interconnectedness of everything. It values love, compassion, caring, peace & non-violence. Spirituality is understood as permeable of  all human actions & experience. It’s considered as a transformative & organic process of growth which is part of development on both human & societal level.

In spiritual ecofeminism the central symbol of the sacredness of feminine & nature is a goddess which represents the feminine of traditional western thinking; the sacredness of nature, the Moon & Earth, embodiment & sexuality. 

The goddess lives in  the cycles of nature, She always close to her home. You can find her in spaces & places which the traditional religions have seen profane. 

Spiritual ecofeminism sees spirituality embedded in the natural world; in everything that’s been traditionally profane. It considers the most sacred everything that dies: everything that is feminine, carnal & sexual. It sees nature as living & feminine; as a goddess.

The divine is breathing in everything and everywhere; in the cycles of life-death-life nature of natural life – and in woman herself.

Kulttuuri Hyvä olo Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus