Liikunnasta ja semmoisista

Vapaapäivä vihdoinkin! Kävin äsken rauhallisella kävelylenkillä, ihana ilma! Kunto on kasvanu keväästä, maaliskussa alotin iha kävelemisellä (kunto oli sillon tasolla nolla) ja kesällä mä jaksoin jo hölkätäkin. Kesälomalla elokuussa kunto oli jo sen verran kasvanu, että jaksoin hölkätä jo 2,5km ja se on kuulkaa tän painoselle jo huippusuoritus! Mulla taitaa olla sen verran hyvät nivelet ja polvet, ettei niihin oo koskaa sattunu tollaset liikunnat, vaiks vois luulla että asia ois ihan toisin.

En nyt tälläsillä minimaalisilla kaloreilla hirveesti viiti spurttailla, otan ihan rauhallisesti että jaksaa. Huomas kyllä että nyt kiinnitti paljon enemmän huomiota ympärilleen ku ei tuijotellu sykemittaria ja eikä keskity vaa siihe puuskuttamiseen ja eteenpäin menemiseen. Huomasin kuinka aurinko viel lämmitti kovasti, yhessä ojassa kasvo sellasii tosi kivan näkösii vaaleenpunasii kukkasii vaikka onki jo aika kylmä ja kuulin yhes vaihees kuinka kurjet rääky jossain kauempana. Tunsin oiken kuinka aivot tuulettu ja mieli lähti rullaamaan.