Miten me tavattiin

Toimitus pyysi lilyläisiä kertomaan miten ovat tavanneet omat puolisonsa. Tässä on meitin tarina:

Me tavattiin miehen kanssa Suomi24:n treffipalstan kautta 😀 Asuttiin molemmat tässä samassa kaupungissa, minä tuolloin keskustassa yksiössä ja Rekkamies (nyt päätin antaa hänelle vihdoin jonkun nimen :D) asui jo tässä omakotitalossa, jossa nyt asutaan yhdessä. Olimme bonganneet toisemme siis siellä treffipalstalla ja lisäsimme toisemme meseen eli Messengeriin (herraisä, sitäkään ei ole enää olemassa). Rekkamiehellä oli todella paljon töitä, joten mesessä juttelu oli aika vähäistä. En muista minä, eikä kyllä Rekkamieskään muista että miten se kävi, mutta jompi kumpi sitten pyysi jomman kumman puhelinnumeroa. Sitten alkoi hillitön tekstailu. Jonkun aikaa tekstailtuamme, hän pyysi että saisi sitten soittaa mulle. Hän soittikin mulle ekan kerran kun oltiin molemmat yövuorossa ja kauhee kun hän kuullosti NIIIN nuorelta 😀 Tiesin kyllä, että hän on samanikäinen kuin minä, onneksi! Sitten (vissiin kai Rekkamies?) ehdotti. että voisimme tavata. Sovimme, että hän tulee hakemaan sunnuntaina mua mun kämpiltä (mulla ei vielä tuolloin ollut omaa autoa), ja menemme sitten syömään Rossoon ja sitten leffaan katsomaan Napapiirin Sankarit. Sainkin sitten myöhemmin kuulla, että Rekkamies oli joutunut kysynymään neuvoa yhdeltä kaveriltaan, että minne tytön voisi viedä ensitreffeillä 😀 <3 Muistan että oottelin silloin sunnuntaina valmiina mun kämpillä ja ihmettelin että mikä sillä kestää.. Soitin hänelle ja hän sanoikin että on jo tässä parkkipaikalla (mun parvekkeelta ei nähny kunnolla parkkikselle). Lähdin kävelemään sinne ja kun näin hänet ekan kerran kun hän nousi ulos autosta… Muistan kuinka tunsin kuinka mun askeleet rupesi hidastumaan.. Rekkamies oliki yllätys tälleen livenä, erittäin HYVÄ yllätys 😉 Koska siinä kuvassa, mikä hänellä oli siellä Suomi24:ssä.. Ei mitenkään mairitteleva 😀 Paaaaljooon parempi livenä. Hyppäsin sitten siihen pelkääjän paikalle, ja Rekkamies sitten kaivoikin takapenkiltä nallen ja sanoo että ”Tää on sulle”. Siitä hetkestä mä rupesin ajattelemaan ”Tää ei voi olla paha ihminen, tässä on nyt jotain erilaista mitä muissa miehissä”.

Noh, lopputreffit meni tosi hyvin. Leffassa ”kävi just niin kuin leffoissa” 😀 Ensin meidän sormet kosketti toisiaan, sitten pidettiin jo kädestä ja loppuleffan olinkin sitten kainalossa <3 Mä muistin kaiken mitä leffassa tapahtui, Rekkamies ei kuulemma muista puoliakaan 😀 Leffan jälkeen käytiin vielä läheisellä ABC:llä kahvilla ja Rekkamies mm. meinasi ajaa rusakon päältä, koska silmät ei ollu tien kurveissa vaan kurveissa mitkä istu hänen vieressään 😀 Mun kämpin parkkikselle tultuamme, istuttiin ties kuinka kauan ja juteltiin. Niin ja puissailtiin 😉 Mulla oli seuraavana päivänä 09.00 alkaen töitä ja ei haitannut sinä aamuna yhtään että väsytti <3