Kun tultiin tänään juhannuksen vietosta Rekkamiehen porukoilta, rojahdin ensimmäiseks väsyneenä sohvalle. Vähän aikaa telkkua tuijotettuani, mä tajusin jotain. Joku pieni tökkii mua sisältä päin <3 Yritettii maata äsken iha hiljaa Rekkamiehen käsi mun alamahalla, mutta vielä ei ollu niin kovia tökkäsyjä, että ne olis tuntenu ulkopuolelta. Jännä tunne, välillä tuntuu kuin joku hipelöis ja tökkis varovasti sormella ja välillä tuntuu jännää muljuamista.
Oli torstai. Mun menkat oli viikon myöhässä. Oltiin oltu Rekkamiehen kanssa edellisenä viikonloppuna täällä. Puhuttiin kuinka ”se on ihme jos tällä rääkillä ne ei ala, heh heh.” Oltiin töissä sattumalta juteltu työkavereittan kanssa lasten nimistä. Jotenkin siitä inspiraation saaneenaa menin apteekkiin heti töitten jälkeen iha JÄRKYTTÄVÄ tatti otsassa ja jupisin mielessäni, että ”perkele, ihan turhaa tälläsiä jumalattoman kalliita tikkuja ostelen kun en oo kuitenkaan raskaana!”. Ostin vielä semmosen viikkonäytöllisen. Kotiin ja pissalle.
”Jahas, tiimalasi. Noh ootellaan.” Kävelin sen kanssa olkkariin.
Kohta siihen ilmestyi allekkain ”Raskaana, Gravid”. ”Noh, kohta siihen ilmestyy Ei&Inte”.
”Oho…”
Soitin Rekkamiehelle. Hän oli sattumoisin yövuorossa, ekaa kertaan varmaan vuoteen.
”Totaaa, miten sä haluaisit kuulla nää uutiset?”.
”Emmä tiä?”
”Mä kävin ostamassa raskaustestin…”.
”SÄ OOT PAKSUNA!!”
Seuraavina päivinä hymyilystä ei meinannu tulla loppua.
Sitten ei mennykkään, kun pari viikkoa niin ei enää tarvinnut miettiä, että oonko mä enää raskaana- sellanen kestokrapula ettei mitään rajaa.
