Hei!

Minut on ottanut valtaansa jouluhössötys, vaikken mikään hössöttäjä olekaan. Hankin jotain puoli metriä isomman kuusen kuin oli tarkoitus, ängin sen tytön kanssa täyteen kultaisia nauhoja ja punaisia/kultaisia palloja juuri niin kuin Pinja Joulukuusessakin aikoi ja nyt on alkanut armoton kokkailu/leipominen.

Olen todennut, että pääsen mukaan joulufiiliksiin selvästi paremmin, kun olen kotona touhuamassa, ja päätinkin tässä, että nyt on erään aikakauden loppu. Olen aina tähän asti pyrkinyt käymään lapsuudenkodissani joulun aikaan, mutta näin viisikymppisenä on kiva jo tehdä oma joulu. Jatkossa matkailu siirtyy siis välipäiviin varsinkin, kun yksi sisaristani reissaa pohjoiseen joka vuosi joka tapauksessa, eikä vanhempieni tarvitse viettää joulua kahden.

Kirjoittaminenkin on ainakin jossain määrin taas alkanut sujua ja tuottaa mielihyvää. Ajattelin ja pelkäsin jo, etten kirjoita enää ikinä, kun makasin sohvalla raskaan syksyn lannistamana viikko- ja kuukausitolkulla. Onneksi niin ei käynyt, ja onneksi tyttäreni voi jo paremmin. On ollut oikeastaan vähän höynähtänyt olo, kun yhtäkkiä jokainen päivä ei ole ikäviä yllätyksiä, ponnistelua ja surua täynnä. Aivan kuin olisi päässyt jonkin rajan yli valoisampaan maailmaan, ja silmiä vähän häikäisisi.

Kun ainakin toistaiseksi on siirrytty voiton puolelle, on siis viihteenkin kirjoittaminen taas maittanut. Nyt sitten kirjoitin tuhmaa jatkoa Joulukuuselle. 🙂 Jos jouluinen erotiikka (ja pinnan alla kupliva romanssi) kiinnostaa, alta voi käydä hankkimassa novellin omaan lukemistoonsa. Storyteliin ja Nextoryynkin tarina on tulossa näinä päivinä.

JOULUJUHLA – NOVELLI (1,50 EUR SIS. ALV)

Nyt lähden ihmettelemään, onko juustokakku hyytynyt ja pyöräytän huomenna sienipiirakan. Tänä vuonna meillä ei syödä kinkkua, koska se ei vuosiin ole minulle oikein maittanut. Niinpä ostin hirven ulkofileetä ja teen jouluksi sen kanssa konjakkikastiketta ja valkosipuliperunoita. Lisäksi ostin vähän hetken mielijohteesta kyyhkyä. Saas nähdä miten sen kanssa sitten käy.

Ohessa vielä tavalliseen tapaan teosluettelo niille, jotka haluavat tutustua tarinoihin ja lopuksi pieni maistiainen Joulujuhlastakin. Siinä ei paljon mitään ehdi tapahtumaan, mutta ainakin siitä selviää tapahtumien ympäristö ja se, mikä ainakin osittain saa Pinjan vähän tolaltaan. 😀 Kaiken kaikkiaan tämä on astetta tuhmempi osa!

Hyvää joulunalusaikaa toivotellen

Lilith

TEOSLUETTELO JUONIKUVAUKSINEEN JA KIRJAKAUPPALINKKEINEEN

JOULUJUHLA

*****

Kun tuli aika lähteä työpaikan pikkujouluhin, olin niin hermostunut, että polveni löivät loukkua. Pikkujoulut sinänsä eivät yleensä liikuttaneet minua suuntaan tai toiseen. Muistoni parilta edellisvuodeltakin olivat melkoisen vaatimattomia. Vähän humalaista tanssia ja hölmöjä juttuja työkavereiden kesken. Siinä kaikki. 

Nyt elämäntilanteeni oli kuitenkin heittänyt häränpyllyä parin viime viikon sisällä. Neljän vuoden jälkeen avopuolisoni Pauli oli yllättäen ja yksipuolisesti päättänyt, että suhteemme ei toiminut. Olin ollut kuin puulla päähän lyöty, mutta asiat olivat muuttuneet entistä surrealistisemmiksi. Vain muutamaa päivää aiemmin olin koristellut työpaikan suuren hallin kuusta Paulin ystävän Laurin kanssa ja jotenkin – en vieläkään tajunnut miten – tilanne oli ajautunut seksiin nojatuolissa. Ja millaiseen seksiin. Sen jälkeen olin ripustellut palloja kuuseen pää autuaallisen tyhjänä kaikesta muusta paitsi orgasmeista, jotka olivat tuhonneet aivotoimintani kuin atomipommi. 

Siinä oli riittävästi syytä hermostumiseen minun kaltaiselleni naiselle varsinkin, kun me kaikki kolme työskentelimme samassa firmassa. Jo pelkkä Paulin kohtaaminen olisi jännittänyt, mutta nyt sain jännittää salaisen yhden illan juttunikin ilmestymistä juhliin.

Toisin kuin olin salaa haaveillut, uusintaerää ei ollut tullut. Olimme koristelleet kuusen jutellen niitä näitä työkuvioista, ja sen jälkeen Lauri oli saatellut minut ystävällisesti mutta vaiteliaasti bussipysäkille. Hän oli tarjonnut kyytiäkin, mutta kun mies oli vaikuttanut niin etäiseltä, olin päättänyt mennä bussilla. Olin vakuutellut itselleni, että se oli johtunut minusta itsestäni. Olin ottanut puheeksi Paulin ja vastikään päättyneen suhteemme, ja mies oli luvannut, että pitäisimme vain hauskaa. 

Pari päivää olin malttanut odottaa, mutta kun Laurista ei ollut kuulunut mitään, olin etsinyt yrityksen Intranetistä hänen numeronsa ja lähettänyt viestin. Olin yrittänyt muotoilla jotain jännittävää ja seksikästä, mutta loppujen lopuksi olin päätynyt pelkkään Hei, mitä kuuluu? -tervehdykseen. Se oli hävettänyt minua. Olisin toivonut, että minussa olisi ollut naista laittamaan jotain todella rohkeaa. Kuten Hei, panisitko minua alakerran siivouskomerossa puolen tunnin päästä?

Olin saanut vastauksen melkein heti, mutta se oli ollut melkoisen lannistava. Ihan hyvää, vähän kiirettä, Lauri oli vastannut. Ei mitään muuta. Olin sinnitellyt taas päivän ja laatinut sitten uuden viestin. Kävelin tänään ruokalaan. Me tehtiin hyvää työtä kuusen kans. En olis osannu arvata, että sininen ja punainen sopii niin hyvin yhteen. 

Minua oli hävettänyt entistä enemmän. Se jos mikä oli tikusta asiaa -viesti. Laurin vastaus oli ollut entistä lannistavampi. Joo, se näyttää kyllä hyvältä. 

Viestin saatuani olin viimein ottanut itseäni niskasta kiinni. Jos Lauri halusi pitää etäisyyttä tai vaikka odottaa vain pikkujouluja, se sopi minulle. Olin tuntenut hänet jo vuosia, enkä ikinä aiemmin ollut haikaillut hänen peräänsä. Olin vasta eronnut ja kaipasin vain itsetuntoni kohentamista. Maailmassa oli muitakin miehiä. 

Sellaisilla mantroilla olin valmistautunut iltaan. Samojen mantrojen ansiosta olin myös ylittänyt itseni rohkeudessa, mitä tuli pikkujoulupukeutumiseen. Vielä töistä päästyäni olin ollut aikeissa vetää päälleni mustan puuvillamekon, jossa oli pitkät hihat ja polveen ulottuva helma. Sitten olin päättänyt toisin. 

Olin matkustanut Helsingin keskustaan, pyörinyt lukemattomissa kaupoissa ja törmännyt lopulta upeaan kirkkaanpunaiseen luomukseen. Siinä oli syvääkin syvempi v-kaula-aukko, spagettiolkaimet ja niin lyhyt helma, että saisin varoa stay-upieni kanssa. Selkäpuolta ei peittänyt kuin pari seksikästä nauhaa ja kangaskappale, joka liimautui takamukseeni kuin toinen iho.

Vilkaisin kelloa ja sitten peiliä. Kaulassani oli kaunis kultainen riipus, korvissani saman sävyiset renkaat ja pähkinänruskea tukkani kiilsi huolellisesta föönauksesta ja lakkakerroksista. Oli aika tilata taksi, ennen kuin jänistäisin. 

Automatka ei kestänyt varttia pidempään. Kun saavuin pääkonttorin ovelle, törmäsin Matleenaan, joka oli viestintäpäällikkömme ja myös joulutyöryhmän vetäjä. 

-Aivan ihana se kuusi, hän ihasteli ja jatkoi jotain illan ohjelmasta.

Minua harmitti jo koko kuusi ja varsinkin, millaisia mielikuvia se toi mieleeni, ja peräännyin keskustelusta heti kun mahdollista. Valitettavasti vain joulukuusi oli heti edessäni, kun nousin pari porrasta halliin. 

Se näytti upealta. Puu oli täynnä syvän punaisia ja tummansinisiä palloja, kultaista nauhaa ja samanvärisiä tähtiä, eivätkä edes räikeän vihreät ja keltaiset joulunauhat buffetpöydässä ja ikkunoissa pystyneet vähentämään sen loistoa. Vilkaisin punaista nojatuolia, johon joulupukki kohta asettuisi ja tunsin punan kohisevan poskilleni. 

Seksi nojatuolissa oli ollut niin tuhmaa. Tuhmaa, kiihkeää ja kärsimätöntä. Minusta oli tuntunut, että Lauri oli halunnut minua aivan yhtä paljon kuin minä häntä ja…

Huokaisin tympääntyneenä itseeni. Hain todennäköisesti vain huomiota tultuani jätetyksi, siinä kaikki. Oli totta, että joulukuusen koristelun yhteydessä olin ymmärtänyt, että olin tuntenut vetoa Lauriin jo vuosia, mutta eihän se tarkoittanut mitään. Oli paljonkin ihmisiä, joita kohtaan saattoi tuntea vetoa. 

Salissa oli jo paljon väkeä, ja ajelehdin muiden mukana kohti seisovaa pöytää. Vilkuilin kaikkialle ympärilleni, mutta en nähnyt Paulia tai Lauria. Lastasin lautaselleni kanaa ja salaattia, savulohimoussella ja mädillä päällystettyjä pieniä leipäsiä ja samalla jatkoin ympäristön haravoimista katseellani. Näin pomoni Tainan valkoisessa kotelomekossa miehensä kanssa, kollegani Helin ja Matleenan juttelemassa vähän matkan päässä. Kauempana oli toimitusjohtajamme Juha ja myyntijohtaja Sini. Suuntasin yhteen tilan seinämille asetelluista korkeista pöydistä syömään ja rupattelin muutaman tutun kanssa, kun viimein huomasin Paulin vaalean pään. 

Edessäni oli nyt se, mitä olin kauhulla odottanut. Mies nauroi pikkuiseen, metallinsiniseen mekkoon pukeutuneelle talousassistentille, Tealle. Hän veti naista niin tuttavallisesti kohti ruokapöytää, että tiesin epäilysteni osuneen oikeaan. Kaikkien tylyjen kuukausien ja tekosyiden jälkeen Tea taisi olla todellinen syy eroomme. 

Suuttumus ja nöyryytys kuohahtivat päässäni kuin kuohuviini, joka kupli lasissani, ja tarkkailin pariskunnan etenemistä kohti minua ja pöytiä. Pauli huomasi minut vasta, kun oli kahminut lautasensa täyteen. Odotin hänen väistävän ja häipyvän kauemmas, mutta sen sijaan hän harppoi suoraan kohti. 

-Moi, mulla onki sulle asiaa, mies ilmoitti viattoman touhukkaasti.

Hän ei ollut koskaan ollut mikään tilannetajun mestari. 

Hei!

Kotoa alkaa joulutunnelmaakin löytyä. Olen leiponut valmistaikinasta pipareita tyttäreni kanssa, koristellut niitä vähän liian löysän pikeerin avulla ja ostanut/kaivanut kämpän täyteen kynttilöitä, joita en muista sytyttää. En ole mikään kotitaloussuorittaja missään mielessä, mutta nyt on ollut kiva tehdä edes jotain, kun jäämme jouluksi Lahteen.

Yritin miettiä tässä, olisiko minulla joulunpyhiin liittyen mitään seksikkäitä muistoja, mutta mieleen ei nouse yhtä ainoaa. Se johtuu varmaan siitä, että olen viettänyt paria poikkeusta lukuun ottamatta joulut lapsuudenkodissani, jonne myös molemmat siskoni perheineen useimmiten saapuvat.Ei ole ollut tilaa tai tilaisuutta irstailla missään, kun joka huone on täynnä ihmisiä. 🙂

Suurin ambitioni tänä vuonna on oikea joulukuusi, jonka aion hakea heti, kun paikallinen kauppamies ehtii paikalle. Minusta oikean kuusen tuoksu on lyömätön joulunrakentaja, mutta lapsuudenkodissani kuusi on jo kymmeniä vuosia ollut muovinen astmaatikkoperheenjäsenen vuoksi. Nyt olen sitten viikkoja valmistautunut puun tulemiseen – olen ostanut joulupallot, nauhat, valot ja jalan, ja pohtinut, minne kuusi pitäisi sijoittaa.

Ehkä siksi lupaamani pieni joulutarinakin kiertyy kuusen koristelun ympärille. Se kertoo Pinjasta, joka joutuu yllättäen kuusenkoristeluhommiin eksänsä parhaan ystävän kanssa. Homma käynnistyy nahkeasti, kun Pinja ja Lauri ovat aivan eri linjoilla koristeiden suhteen, mutta juuri samasta syystä tunnelma äkkiä kuumenee. 😀

Tarina on tosiaan alle parikymmentä A4-arkkia (n. 5000 sanaa) pitkä stoori ilman suurempia taustatarinoita, mutta jos kaipaa hetkeksi pois palaneiden pipareiden tai joulusiivouksen arjesta, tämä saattaa toimia. Novelli löytyy omastakin kaupasta hintaan 1,5 euroa (sis. alv), mutta myös Storytelistä ja toivottavasti mahdollisimman pian Nextorysta. Jälkimmäisessä oli eilen jokin tekninen häiriö, mutta novellin pitäisi päivittyä sinne tänään.

Koska tarina on lyhyt, myös teaser on aika lyhyt, eikä Lauri ehdi edes estradille. Toivottavasti siitä kumminkin saa mielikuvan, millaisesta stoorista on kysymys.

Tällaista tälla kertaa. Katsotaan saako joulutarina jatkoa. Kaikki muut tarinani löytyvät teosluettelolinkin takaa!

t. Lilith

PS. Omassa kaupassa on nyt myös kaikki omakustanteet ja ne löytyvät TÄÄLTÄ.

TEOSLUETTELO JUONIKUVAUKSINEEN JA KIRJAKAUPPALINKKEINEEN

___________________________________________________________________________

Joulukuusi

Päivä oli ollut pitkä ja masentava, enkä olisi enää jaksanut toimiston joulutyöryhmää. Joulutyöryhmä minua kuitenkin kutsui. Olin aina rakastanut joulua ja ilmoittautunut ryhmään heti, kun asia oli muutama viikko sitten tullut puheeksi. Kaikki muut markkinointitiimistä olivat näyttäneet tyytyväisiltä ja epäilin, että jos kukaan ei olisi ottanut hommaa vapaaehtoisesti, se olisi vyörytetty minulle joka tapauksessa. Kahdenkymmenenviiden vuoden iässä ja kahden vuoden työkokemuksellani olin markkinointitiimin nuorin ja uusin jäsen. Hanttihommat kuuluivat toimenkuvaan. 

Olimme kokoontuneet suunnittelemaan koristeluja, pikkujouluja ja joululahjoja jo pari kertaa, mutta tänään siirtyisimme konkretiaan. Olin jo puoli päivää kiertänyt kunnossapidon Samulin kanssa asettelemassa kynttelikköjä ja joulutähtiä ikkunoille. Olimmepa saaneet kattoihin kauniit tekohavuköynnöksetkin, joihin olin jo aiemmin kiinnittänyt kultaisia ja punaisia palloja omalla ajallani. 

Olikohan se ollut se ärsyttävä asia, joka oli katkaissut kamelin selän ja saanut Paulin lähtemään? Meillä oli ollut juuri ennen eroamme riita samaisista köynnöksistä. Pauli olisi halunnut lähteä ulos viikonloppua viettämään, mutta minä olin mieluummin kyhnännyt joulukoristeiden parissa. 

Silmiäni kirvelsi taas, kun ajattelin neljän vuoden parisuhdetta, jolta olin odottanut niin paljon. Olimmehan me riidelleet, mutta en ollut osannut pitää sitä minään vakavana. Vielä sittenkin, kun Pauli oli viikko sitten pakannut kimpsunsa ja kampsunsa vuokrakaksiossamme, olin ollut epäuskoinen. 

Se kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. En ollut ymmärtänyt, miten minusta yhtäkkiä oli tullut niin vastenmielinen tyttöystävä. Mies ei ollut halunnut keskustella tai neuvotella, ei mitään. Vasta päiviä myöhemmin mieleeni oli juolahtanut vaihtoehto. Ettei kyse ehkä ollutkaan vain siitä, että olin tylsä kotikissa.

Työskentelimme Paulin kanssa samassa firmassa, ja hän oli puhunut loppuajasta aika usein Teasta, joka oli talousosaston uusi assistentti. Vasta eilen olin tajunnut, että tuotekehityksen asiantuntijatehtävissä toimivalla ihmisellä ei yleensä ollut kauheasti tekemistä talousosaston kanssa. Minua odotti ehkä epämiellyttävä yllätys tulevissa pikkujouluissa. Ellei joku juoruilun haluinen kollega toisi sanaa jo aikaisemmin. 

Sanoin tekopirteästi heipat kotiin lähteville työkavereille ja mietin, kuka tulisi henkilöstöhallinnon Miisan tilalle. Hän oli sairastunut koronaan. Samuli tulisi pystyttämään kuusen halliin, mutta hän ei kuulunut varsinaiseen työryhmään, ja työryhmämme vetäjä Matleena lähtisi tänään jonkin privaattisyyn vuoksi ajoissa.

Käväisin vessassa, ja kun olin pesemässä käsiäni, vilkaisin kuvajaistani. Olin nätti tavalla, jota moni oli kutsunut naapurintyttömäiseksi. Ruskeat, suorat hiukset, jotka laskeutuivat olkapäille, ruskeat suuret silmät, melko täyteläinen suu. Vartalonikin oli ihan sopusuhtainen ja sopivan kurvikas. 

Tuijotin arvostelevasti peilikuvaani ja muistin parin ystäväni yllyttäneen minua lähtemään tänään radalle. Ehkä minun pitäisi tehdä niin. Kyllä minä lohduttajan itselleni löytäisin. Pieni yhden illan juttu saattaisi tehdä minulle hyvää, vaikka ne eivät koskaan aiemmin tapoihini olleet kuuluneetkaan.

Pelkkä ajatus sai peilin Pinjan silmät laajenemaan, ja mieleni teki nauraa itselleni. Paulinkin kanssa olin vetkutellut yli kuukauden, ennen kuin olin päästänyt hänet sänkyyni. Sama juttu sitä edellisen poikaystävän kanssa. 

Siinä olivatkin sitten seksikumppanini. Oli vaikea kuvitella, että repisin jostain yhtäkkiä rohkeutta heittäytyä merkityksettömään seksisuhteeseen. 

Tarkistin, että korallinpunaisen paitani napit olivat kiinni ja lyhyt punaruskearuudullinen hameeni puhdas ja sitten lähdin kohti pari kerrosta alempana olevaa hallia. Työskentelin elintarvikkeita valmistavassa parintuhannen henkilön firmassa, jonka henkilöstöstä suurin osa oli Järvenpään tuotantolaitoksella. Helsingin pääkonttorissa väkeä oli vain parisataa, mutta joulun järjestäminen vei silti aikaa. Lähinnä siksi, että asiasta innostuneita ihmisiä oli vain pari, joilla heilläkin oli varsinaiset työtehtävänsä hoidettavanaan.

-No niin. Ei muuta kuin koristelemaan, kuulin Samulin äänen sanovan reippaasti, kun laskeuduin portaita.

Minut nähdessään viisikymppinen kunnossapitopäällikkö heilautti kättään ja huikkasi:

-Pinja! Mä toin kaikki koristelaatikot, mitkä löysin. 

-Okei, kiva, vastasin ja vilkaisin ympärilleni. 

Pääkonttori sijaitsi Helsingin keskustan liepeillä kauniissa, 1950-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Ensimmäisen kerroksen tiloista suuren osan vei mahtava halli. Sitä kautta kuljettiin ruokalaan, hienompiin neuvotteluhuoneisiin tai vaikkapa läntisen siiven hisseille. Se oli myös kaikkien firman juhlien itseoikeutettu päänäyttämö. 

Suuri ja erehdyttävän aidon näköinen tekokuusi kohosi useiden metrien korkeuteen keskellä kauniisti kuvioitua kivilattiaa. Se näytti upealta nurkissa kohoavien pylväiden, peräseinän korkeiden ikkunoiden ja seinille ripustettujen suurten maalausten ympäröimänä. Näin neuroottisuudestaan kuuluisan Matleenan raahaavan kuusen juurella nököttävää suurta, joulupukille tarkoitettua nojatuolia vähän eri asentoon ja huikkasin hänelle:

-Jätä se tuoli rauhaan. Ei se joulupukki siinä istu kuin maksimissaan puoli tuntia. 

Pelkäämiini pikkujouluihin oli enää pari päivää ja niihin kuului aina joulupukkiohjelmaa lahjoineen, arvontoineen ja joululauluineen. Matleena kääntyi minua kohti ja touhotti: 

-Samuli oli vaan työntäny tän vähän liian lähelle kuusta. Mä testaan huomenna jonku kans, miltä tää näyttää kuvissa. 

Hän osoitti lukuisia koristelaatikoita ja jatkoi:

-Tosi ihanaa, että sä pystyt jäämään tekeen tätä. Samuli hakee yli jääneet koristeet pois aamulla. Ohjaa sitten Lauria. Tän pitää näyttää tyylikkäältä.

Oloni romahti äkkiä entistä masentuneemmaksi. Talossa saattoi ehkä olla toinenkin Lauri, mutta minun tuurillani Matleena takuulla puhui Laurista, joka oli Paulin hyvä ystävä. Matleena yritti aina houkutella joulutyöryhmään mukaan jonkun miehenkin, ja vasta tuotekehitystiimin vetäjäksi valittu Lauri oli juuri sopiva uhri. Jos hän paikkaisi Miisaa, näyttäisi siltä, että esimiesportaastakin osallistuttiin järjestelyihin.

Onneksi sentään Pauli ei ollut tulossa, yritin lohduttaa itseäni. Lauri ei vain ollut paljon parempi vaihtoehto. Hän oli aina saanut oloni hiukan epämukavaksi. Aivan kuin hän olisi nähnyt lävitseni ja asioita, joita en olisi halunnut kenenkään tietävän.