Siltoja sukupolvien välille

Siltoja sukupolvien välille

Lauantaina makasimme yksiömme sängyllä kahden ystäväni kanssa ja joimme olutta. Kuuntelimme David Bowieta, jonka musiikkiin palasin toistuvasti syksyllä, kun kaikki tuntui vaikealta. Naureskelimme jutulle, jossa kaverimme oli vuosia sitten törmännyt Provinssirockin yhteydessä Davidiin hississä, jutellut niitä näitä. Hänellä ei tietenkään ollut hajuakaan, kuka tuo englantilainen, hassunnäköinen herrasmies oli. David Bowie oli meidän sukupolvellemme ikuinen: hän […]

Puhetta velasta

Puhetta velasta

(Varoitus: seuraa ei-taloustieteilijän ranttia taloudesta!) Otin ensimmäistä kertaa elämässäni opintolainaa. Erasmus-apurahaa ei kuulunut vieläkään, ja rahapussin pohja alkoi näkyä uhkaavasti. Pala nousi kurkkuun, kun klikkasin nettipankista lainahakemuksen menemään. Nytkö sitten olisin koko loppuelämäni velkavankeudessa? Suhtauduin asiaan kuten moni muukin opiskelija: pakokauhunsekaisesti. Näin jo itseni tulevaisuudessa syömässä pelkkää näkkileipää asunnottomien yömajassa, koska en saanutkaan valmistuttuani töitä. […]

Feministisiä elokuvia

Feministisiä elokuvia

Kävin kesällä katsomassa toimintapläjäys Mad Maxin. Elokuva oli viihdyttävä ja kekseliäs, ja rehellisesti överi. Elokuva julkaisun aikoihin puhututti kuitenkin enemmän se, että siinä oli voimakkaita naishahmoja, etenkin Charlize Theronin esittämä Furiosa. Toimintaelokuvissa naiset ovat perinteisesti olleet sivuroolissa, miessankarien rakkauden kohteita tai avuntarvitsijoita, eivät aktiivisia toimijoita tai ennen kaikkea sankareita itse. Toimintaelokuvat ovat olleet edelleen hyvin […]

Minän jatke

Minän jatke

Bloggaamisen aloittaminen on saanut minut pohtimaan entistä enemmän sitä, miltä vaikutan muiden silmissä ja miten paljon itse asiassa ylipäätään voin siihen vaikuttaa; niin, ja etenkin sitä, miltä vaikutan verkossa. Suvi Uski tutki tuoreessa väitöskirjassaan sosiaalisen median profiilityötä. En ole (vielä) lukenut väikkäriä, mutta luulen tunnistavani ilmiön: elämme ajassa, jossa virtuaalitodellisuuden minästä brändätään mahdollisimman yhtenäinen, virheetön paketti, eräänlainen ihanteellinen […]

Kuinkas sitten kävikään

Kuinkas sitten kävikään

Marraskuisten tunnelmien ollessa vähän harmaita alkoi Pariisissa olo toden teolla tuntua raskaalta. Mielen valtasi sellainen kaikenläpäisevä blues, jonka vuoksi aamulla tuntui vaikealta nousta sängystä. Halusin vain kotiin, mutten kehdannut myöntää sitä kenellekään. ”Mitä ihmettä oikein teen täällä” ajattelin, kun iskujen jälkeen ihmiset kävelivät kadulla käsikynkkää. Mutta eilen siihen toden teolla havahduin: jotain on tapahtunut. Kävelin […]

Harharetkiä

Havaintoja Pariisista iskujen jälkeen

Kohta on kulunut kuukausi siitä, kun Pariisiin iskettiin perjantaina 13. marraskuuta. En luultavasti tule koskaan unohtamaan illan tunnelmaa ja seuraavien päivien kummallista ilmapiiriä Pariisissa. Olen tavannut läheisiään menettäneitä ihmisiä, he ovat tietysti poissa tolaltaan. Niin kaikki ovat. Kuitenkin elämä jatkuu, sen on jatkuttava vaikka kuinka haraisi vastaan. Uutisissa siirryttiin jo muihin aiheisiin. Mutta Ranskassa iskujen […]

Harharetkiä

6. joulukuuta

Tänään vietetään itsenäisyyspäivää. Olen kirjoittanut tänne blogiin sellaisia tekstivyöryjä viime aikoina, että nyt en viitsi pohtia, problematisoida tai kyseenalaistaa isänmaallisuutta 😀 Ulkomailla oma kansallisuus saa yhtäkkiä ihan uuden merkityksen. Tai oikeastaan, sillä on vasta ensimmäistä kertaa oikeasti merkitystä kun oman kansallisen identiteettinsä olemassaolosta tulee tietoiseksi. Tiedostan jollakin tavalla olevani (halusin tai en) ranskalaisten silmissä ennen kaikkea […]