Viihdyn näiden parissa – heinäkuu
Kesällä viihdyn parhaiten ulkona ja katselen mieluiten auringonlaskuja, mutta toki kirjoille ja sarjoille jää aikaa. Kuvan kirja ei liity juttuun, aloin lukemaan ylläolevaa kirjaa, mutta jätin sen kesken. Siitä tuli alkumetreillä todella surullinen fiilis, ja päätin etten halua käyttää siihen nyt aikaani. Olen sitä mieltä, että kirjaa tai leffaa ei tarvitse lukea tai katsoa loppuun asti, jos se ei kiinnosta. Olen joskus lähtenyt elokuvistakin kesken pois. Turha tuhlata aikaansa sellaiseen mikä ei toimi.
Sarja – Physical, AppleTV
Olen katsonut muutaman jakson 70- ja 80-luvulle sijoittuvasta Physical sarjasta hämmentynein tuntein. En oikein tiedä pidänkö sarjasta vai en, mutta sitä jää katsomaan. Physical on Rose Byrnen esittämän kotirouvan Sheilan elämästä kertova sarja. Sheila taistelee riittämättömyyden tunteidensa ja syömishäiriön kanssa. Hän on sinnikäs ja älykäs, tosin miesten jatkuvasti aliarvioima. Jane Fondan elämäkerran lukeneena ja uraa seuranneena mieleen tulee, pohjautuuko Sheilan hahmo Janeen.
Sarja on erilainen. Sheilan ajatuksia ei tarvitse arvailla, ne tulevat esille voice overeina tilanteissa. Sarja saa koukkuunsa ehkä siksi, että Sheila, kuten muutkin hahmot ovat raakoja, ja siloittelemattomia. Heistä ei ole tehty rakastettavia, vaan hankalia, vaikeita ja niin, inhimillisiä. Sarjan kasarityyli ja musiikki tuovat soppaan oman viehätyksensä.
Kirja – Mitfordin murhat, Jessica Fellowes
Agatha Christien ja Downtown Abbeyn risteytykseksi kuvattua kirjallisuutta, joka perustuu oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Tykkään jännityksestä, mutta en halua lukea mitään liian raakaa tai pelottavaa. Agatha Christie osasi juuri sopivalla tavalla sekoittaa tylsääkin arkea jännittävien tapahtumien kanssa. On loistavaa, että tällaista kirjallisuutta osataan yhä. Kirja on minulla vasta alkumetreillä, mutta kerrankin tajusin aloittaa kirjan sarjan ensimmäisestä osasta. Näitä on nimittäin monta osaa!
Musiikki – Guns n’ Roses
Guns n’ Roses kuuluu kesään. Bändi on ollut suosikkini teini-iästä asti, ja jos pitäisi valita maailman paras albumi, se olisi Appetite for Destruction. Olen nähnyt heidät livenä kahdesti, kumpikin kerta oli keskellä kesää. Hetket ovat unohtumattomia, kuuma aurinko paistaa kasvoille, ja sydän meinaa pakahtua ilosta. Aloitin kesälomani kuuntelemalla Nightrainin. Tässä bändissä on taikaa, raakaa energiaa ja en kyllästy siihen koskaan.
Aiemmat:
Tammikuussa viihdyin näiden parissa
Helmikuussa viihdyin näiden parissa
Maaliskuussa viihdyin näiden parissa
Huhtikuussa viihdyin näiden parissa