6 + 2 -vuotisjuhlat
Viime viikonloppu kului varsinaisissa juhlatunnelmissa! Järjestimme jälleen lapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuimme omia ystäviämme tuvan täydeltä.
Ja täyttä todella oli. Laskeskelin jälkikäteen, että olin laittanut kutsut reilusti yli 50 vieraalle (lapset mukaan lukien), ja suurin osa kutsutuista myös pääsi paikalle. Vieraita oli lopulta päälle 30, joten ilmassa oli villiä melskettä, helinää ja helskettä.
Pulleat massut takasi Rouvan herkkupöytä, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.
Aamulla paistettua juurileipää, kikhernetahnaa, pestoa, juustoja, linssinugetteja, karitsapyöryköitä, basilikajogurttia, uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, paahdettuja paprikoita…
Ruoan määrää oli taas vaikea arvioida, ja ehdimme jo huolestua, onko sitä riittävästi. Järkeilin kyllä, että jos juhlat alkavat klo 14, vieraat ovat syöneet jo lounaat, joten tarjoilut voivat olla enemmänkin pientä naposteltavaa kuin varsinainen täysi ateria.
Kaikkea muuta olikin melko sopivasti, mutta juustojen menekin yliarvioin (ostin n. puoli kiloa per laatu), ja uunikuivatuista tomaateista ja mozzarellasta tehtyä salaattia olisi mennyt enemmänkin. Tomaatteja kuivattiin kaksi kiloa.
50 linssinugettia ja 1,5 kiloa lihaa pulliksi pyöriteltyinä oli juuri sopivasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka samalla vaivalla olisi pyöritellyt niitä enemmänkin.
Syntymäpäiväjuhlat olivat tänäkin vuonna tytölle jo toiset. Hän vietti 6-vuotisjuhlaansa jo pari viikkoa sitten omien kavereidensa kanssa, mutta pojalle kaverisynttärit lienevät ajankohtaiset vasta kahden vuoden päästä. Katsotaan sitten, vieläkö järjestämme yhtä isoja yhteisiä juhlia kaksien kaverisynttäreiden lisäksi.
Mutta hauskaahan sitä on nähdä omia kavereita! Nykyisin tulee harvemmin järjestettyä juhlia (en ole saanut järjestettyä vielä nelikymppisiäkään), ja juhlissa näkee ihmisiä, joita tulee nähtyä syistä tai toisista johtuen harvemmin. Lapset ovat siis erittäin hyvä tekosyy kutsua ihmisiä kasaan.
Ja vaikka juhlien järjestämisessä onkin oma vaivansa, sanoisin, että se on sen vaivan arvoista. Ja miten iloisia pienet ihmiset ovatkaan saamastaan huomiosta!
Synttärikakkuja oli neljä. Kaksi kakkua oli perinteisiä täytekakkuja, joissa oli sisällä raparperimehun tekemisestä jääneellä raparperimäskillä maustettua rahkaa ja pakastemansikoita. Kuorrute tosin ei ollut kermaa vaan sveitsiläistä marenkia. Itse en ole niin suuri kermakakun ystävä, ja marenkikuorrute myös pysyy parempana, kun kakku seisoo jonkin aikaa jääkaapissa ja pöydällä. Samalla marengilla päällystimme muuten myös Frozen-kakun kaksi vuotta sitten, ja silloin se värjättiin vielä siniseksi mustikalla.
Molemmat lapset saivat puhaltaa omien kakkujensa päältä kynttilänsä. 2-vuotiaalle päivänsankarille puhaltaminen osoittautui tosin vielä turhan vaativaksi.
Kaksi muuta kakkua olivat tänäkin vuonna jauhottomat pähkinä-suklaakakut, joka on ollut luottoreseptimme jo vähintään vuosikymmenen. Kakun resepti löytyy muuten myös Gastronaatti 2 -kirjastamme.
Jaa että maistuiko?
Näin sanoisin. Molempia laatuja jäi jäljelle vain pienet palaset.
Poikanen oli selvästi hieman hämillään kaikesta härdellistä ja varsinkin lahjapakettien avaamisesta.
Hei, kenenkäs lahja se piirustustaulu olikaan..?
Taisi olla aika hauskaa?
No oli! Niin isillä ja äidilläkin. Kiitos taas kaikille vieraille, teille on ilo järjestää kekkereitä!
Palataan niihin nelikymppisiin lähiaikoina.