Sadonkorjuun aika
Vihdoin puutarhamökillä!
Mökki siirtyi omistukseemme tällä viikolla, mutta vaikka se on kutkutellutkin mielissämme koko viikon, pääsimme sinne vasta nyt viikonloppuna.
Kylläpä tuntuikin erikoiselta ajatella, että mökki ja sitä ympäröivät kasvit ovat nyt oikeasti meidän, ja kuulosti hassulta, kun eräs uusista puutarhanaapureistamme viittasi pihalla kasvaviin omenapuihin ”teidän” omenapuina. Niin, no niinhän ne ovat.
Tyttö keräsi innoissaan lehtokotiloita pussiin. Niiden taltuttamisessa on kyllä aika lailla työtä, mutta naapurit vakuuttivat, että ne vähenevät melko nopeasti, kun niitä vain alkaa noukkia pois kasvien lehdiltä.
Toinen akuutimpi ja myös työläs homma on omenoiden noukkiminen maasta. Niitä on paikoin niin paljon, että ruohikon leikkaaminenkin on mahdotonta. Vielä pitäisi keksiä, mitä puihin jäävillä omenoilla tekisi, sillä kuusi puuta tuottaa niitä varmasti useamman sata kiloa.
Saimme ensimmäiset mökkivieraatkin puutarhaan. Puutarhan lähistöllä asuvat ystävämme tulivat tervehtimään ja tarkastamaan uusia tiluksiamme.
Aivan toisenlaisiin mökkioloihin tottuneena hämmästelin ihastuneena, miten helppoa astioiden peseminen olikaan, kun kuumaa vettä – ja vettä ylipäänsä – tuli hanasta kääntämällä.
Rouva keräsi mukaansa mahdollisimman paljon mustia viinimarjoja, jotka ovat nyt parhaimmillaan.
Sen sijaan karviaiset, ja punaiset ja valkoiset viinimarjat jäivät vielä pensaisiin odottamaan.
Vaan mitäs näistä puna- ja valkoherukoista voisi tehdä, jos mehun keitteleminen ei innosta? Katsotaan, mitä Rouva keksii!
