Lasten syntymäpäivät muuttuivat puutarhajuhliksi

Olemme jo useampana vuonna järjestäneet lapsille useammat syntymäpäiväjuhlat: omalle perheelle, päiväkotikavereille ja omille perhetutuillemme. Niin tänäkin vuonna, mutta nyt perhetuttujen juhlat järjestettiin ensimmäistä kertaa puutarhamökillämme.

Miten onkaan mahtavaa, että kolmen vuoden jälkeen mökillä voi vihdoin tehdä muutakin kuin remonttia!

Olimme toki varautuneet siihen, että jos taivaalta tulee kissoja ja koiria, juhlat järjestetään kotona. Vieraat kutsuttiin alun perin kotiimme, mutta koska sääennuste näytti koko viikolle pelkkää poutaa ja sunnuntaille lähes hellettä, päätimme kaksi päivää ennen juhlia, että juhlapaikka on kuin onkin mökki.

Olin huolestunut istumapaikkojen riittämisestä, mutta pyysimme vieraita ottamaan mukaan piknikhuopia, ja ongelma oli ratkaistu.

Rouva leipoi juhliin kolmea juurileipää: perinteistä hapanjuurileipää, juureen leivottua saaristolaisleipää (hiivan sijaan hapanjuurta) sekä samaa saaristolaisleipää vegaanisena versiona (piimän sijaan vettä). Leipien kanssa oli tarjolla erilaisia tahnoja: voipaputahnaa (resepti Rouvan blogissa), särkitahnaa (niin ikään Rouvan blogissa) sekä vegaanista tuorejuustoa.

Leipien lisäksi tarjolla oli hedelmiä: vesimelonia, nektariineja ja kirsikoita, juustoja: Peltola Blue -sinihomejuustoa, Oud Brugge -goudajuustoa ja pecorinoa, kurkku- ja porkkanatikkuja, pikkelöityjä kurkkusiivuja sekä uunikuivattuja tomaatteja ja burrataa. Juustotarjottimella oli myös raparperihilloa.

Kakkumme oli tälläkin kertaa jauhoton pähkinä-suklaakakku, ja tällä kertaa Rouva teki sen manteli- ja hasselpähkinäjauhoista kokonaisten pähkinöiden sijaan. Monitoimikoneemme meni jo aiemmin rikki ja totesimme, ettemme haluaa ostaa uutta vain kahden kakun vuoksi. Kakut onnistuivat aivan yhtä hyvin kuin ennenkin, ne koristeltiin runsain marjoin ja niiden rinnalla oli tarjolla mascarponevaahtoa.

Tällä kertaa päätimme hieman säästää itseämme ja ostaa kertakäyttöiset lautaset. Ne olivat kuitenkin bambunlehdistä tehtyjä ja biohajoavia.

Ilma oli mitä mainioin, ruoka oli hyvää ja lähes kaikki parhaat ystävämme läsnä. Mikä olisi voinut olla paremmin?

Mielessä pyörii taas sama kysymys: miksi näitä ei järjestetä useammin?