Svenskanin Matilda on mielettömän hieno ja kaikin puolin onnistunut
Tänä syksynä Svenska Teatern osuu jälleen napakymppiin Matilda-musikaalillaan.
Jos jostain olen iloinen, niin siitä, että olen vihdoin ymmärtänyt, miten laadukkaita musikaaleja Helsingissä tehdään ruotsin kielellä. Aiemmin pienoinen kielimuuri erotti meidät toisistamme, mutta vähitellen Svenskan on onnistunut tekemään myös tällaisesta vain auttavasti ruotsia ymmärtävästä katsojasta vakiovieraan!
Roald Dahlin omalaatuinen satu on nähty aiemmin mm. vuoden 1996 elokuvassa Matilda ja lasten kapina ja sittemmin Tim Minchinin säveltämässä Broadway-musikaalissa, josta tehtiin pari vuotta sitten myös elokuvaversio Netflixiin. Musikaali voitti Briteissä useita palkintoja, mukaan lukien parhaan musikaalin palkinnon vuonna 2012, mutta Broadwaylla kyseinen palkinto jäi seuraavana vuonna nappaamatta, sillä amerikkalaiseen yleisöön upposi paremmin toinen hitti, myös Suomessa nähty Kinky Boots.
Itselläni Matilda jäi näkemättä Broadwaylla, sillä en oikein tiennyt, mistä oli kyse. Tutustuin tarinaan vasta myöhemmin, kun lastenhoitajamme luki kirjaa iltasaduksi lapsillemme ja katsoimme sen vanhemman elokuvan. Sitten lähdimmekin yhdessä katsomaan musikaalin Suomen-kantaesitystä vuonna 2021 Tampereen Työväen Teatteriin. Nyt Matilda nähdään ensimmäistä kertaa Helsingissä. Svenska Teaternille sen on ohjannut Markus Virta.
Matildan rohkeus ja älykkyys voittavat
Matilda on huippuälykäs ja pikkuvanha mutta ei-toivottu lapsi, jonka intohimo on lukeminen. Hänen äitinsä ja isänsä eivät ymmärrä, miksi joku mieluummin lukee kuin katsoo televisiota, mutta se ei lopeta Matildaa ahmimasta kirjallisuuden klassikkoteoksia (alkuperäiskielillä) ja vierailemasta salaa kirjastossa.
Matildan äiti on kiinnostunut lähinnä ulkonäöstään sekä kilpatanssista ja varsinkin tanssiparistaan Rudolphosta. Matildan isä puolestaan tekee hämäräperäisiä bisneksiä ja yrittää rikastua myymällä vanhoja autonromuja uusina. Matildalla on myös veli, isän ja äidin ylpeys Michael, joka kuitenkin keskittyy vain television katsomiseen ja purukumin jauhamiseen.
Kirjastoreissuillaan Matilda kertoo kirjastonhoitajalle jatkokertomusta kahlekuninkaan ja akrobaatin rakkaustarinasta, joka on niin vangitseva, että kirjastonhoitaja ei ole saada tarpeekseen Matildan pohjattomasta mielikuvituksesta. Aina kun kahlekuninkaan ja akrobaatin rakkaustarina on kääntymässä onnelliseksi, tapahtuu uusi takaisku, ja Matilda kertoo jatkavansa tarinaa seuraavalla kerralla.
Matilda aloittaa koulunsa hirviömäisen rehtori Trunchbullin koulussa. Neiti Trunchubll terrorisoi oppilaita, kiskoo korvista, heittää heitä leteistä kuin moukaria ja uhkaa sulkea huonosti käyttäytyvät lapset ”kirstuun”.
Matildalla on onneksi ihana opettaja, neiti Honey, joka ymmärtää Matildan ainutlaatuisuuden, ja hänen tukensa auttaa Matildaa löytämään voimaa ja itseluottamusta. Matildalla on niin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia, että hän kehittää myös kyvyn, jolla hän voi siirrellä esineitä pelkän ajatuksen voimalla.
Idioottivanhemmista ja tyrannirehtorista huolimatta Matilda säilyttää reippaan asenteensa ja selviää vaikeista tilanteista neuvokkuutensa ansiosta, mikä varmasti vetoaa varsinkin kouluikäisiin katsojiin. Tarinassa ei ole varsinaista opetusta, mutta se korostaa sitä, kuinka tärkeää on uskoa omiin kykyihinsä ja etsiä tukea ystäviltä. Synkistä teemoistaan huolimatta tarina on toiveikas ja loppukin onnellinen.
Matilda-koulu kasvattaa näyttelijöitä
Aivan kuten taannoisen TTT:n esityksen kohdalla, myös tässä versiossa päähuomion vievät äärettömän taitavat lapsinäyttelijät. Pääosassa vuorottelee kolme tyttöä, ja meidän näkemässämme esityksessä Matildaa näytteli Alexandra Borgström. Miten näin isoon roolin onkin löydetty näin karismaattinen nuori näyttelijätär? Oikeastaan haluaisin nähdä lavalla myös muut Matildat.
Herttaista neiti Honeya näyttelee Tampereelta lainattu Pia Piltz (mm. Anastasia). Piltz laulaa roolinsa upeasti ja esittää neiti Honeyn roolin sellaisella herkkyydellä kuten osasin odottaakin.
Herkullisimmat hahmot ovat Anna Victoria Erikssonin (mm. Kinky Boots, Cabaret) esittämä Rouva Wormwood, joka tepastelee korkokengissään ja isossa tukassaan kuin Pulmusten Peggy Bundy, pääsee esittämään komediennen taitojaan ja vetää myös yhdet esityksen parhaista sooloista. Neiti Trunchbull, jonka roolin castataan usein miesnäyttelijä, on taas kauheudessaan niin vangitseva, että Riko Eklundhin tulkitsemaa hahmoa on suorastaan ihana inhota.
Mutta ne lapset! Yksittäisten suoritusten sijaan kehun erityisesti koko ryhmän yhteistä tekemisen riemua ja iloa, joka välittyy katsomoon asti niin, että sitä katsoo kyyneleet silmissä. Lapset ovat käyneet vuoden verran Emilia Nymanin vetämää Matilda-koulua, jossa heille on opetettu musiikkiteatterin tekemistä ja annettu laulu- ja tanssiopetusta. Vaativat koreografiat sujuvat luontevasti ja yhdenaikaisesti, ja koko porukka on hyvin vakuuttava ja vaikuttava niin ilmaisultaan, tanssiltaan kuin laulultaankin.
Paul Farnsworthin kirjoista, kirjahyllyistä ja tikkaista muodostuva lavastus on runsas ja Jason Taylorin kirkasvärinen valaistus satumaisen tunnelmallinen. Kristian Nymanin ohjaama orkesteri soi kuin musiikki tulisi levyltä.
Voisin vetää kokonaisuuden yhteen näin: Ihan mielettömän hieno ja kaikin puolin onnistunut esitys, ja suosittelen sitä hyvin lämpimästi kaikille!
Entä se kielimuuri?
Ruotsinkielisen esityksen kohdalla on pakko tuoda esiin myös kielikysymys: Mitäs jos omassa perheessä ei puhuta ruotsia lainkaan tai kielitaito ei riitä dialogin seuraamiseen? Ei hätää, Svenska Teatern tarjoaa nykyisin myös suomenkielisen tekstityksen esityksiin. Tekstitysnäyttö sijaitsee lavan päällä, ja oma 8-vuotiaani pystyi seuraamaan esitystä oikein hyvin esityskielestä huolimatta. Oli hauskaa havaita, miten hienosti hän uppoutui esitykseen eikä kysynyt kertaakaan, milloin se päättyy tai kestääkö esitys vielä pitkään.
* * *
Kuvaus Matilda-koulusta synnytti vahvan nostalgisen tunteen, kun mieleen nousi muistoja 30 vuoden takaa vastaavasta produktiosta, jossa olin itse mukana. Ehkä myös joku Matilda-musikaalin lapsista innostuu jatkamaan näyttelemistä vielä tämän esityksen jälkeenkin. Tai ainakin jatkaa musiikkiteatterin kuluttamista katsomon puolella ja kirjoittaa näkemistään esityksistä blogiinsa muistellen Matilda-kouluaan.
Kuvat: Cata Portin.
Lippu saatu Svenska Teaternilta.
Muita tämän kauden esityksiä: