Teatteriarvio: Matilda-musikaalissa pääosassa on lasten riemu

Minun on myönnettävä, että en ollut kuullutkaan Matildasta ennen kuin eräs tuttavani kehui kyseistä musikaalia nähtyään sen Broadwaylla. Seuraavan kerran törmäsin Matildaan, kun lastenhoitajamme luki Roald Dahlin kirjoittaman Matilda-kirjan lapsillemme iltasatuna pari vuotta sitten.

Sen jälkeen katsoimme kaikki Matildan yhdessä vuodelta 1996 peräisin olevana elokuvana, ja varsinkin tyttäremme rakasti sitä. Sattumoisin pian sen jälkeen Tampereen työväen teatteri ilmoitti Matilda-musikaalin tulevan Tampereelle syksyllä 2021. Haa!

Kuten arvata saattaa, hankin liput esitykseen heti, kun mahdollista. En aivan ensi-iltaan, mutta hyvin pian sen jälkeen sopivaan lauantain iltapäivänäytökseen.

TTT:n Matildan on ohjannut nopeasti Suomen suurimmaksi musikaaliohjaajaksi noussut Samuel Harjanne (mm. Billy Elliott, Pieni Merenneito, Kinky Boots), ja on ilo todeta, että tämä produktio on yhtä suuri täysosuma kuin Harjanteen edelliset ohjaukset.

Näytelmän on käsikirjoittanut Dennis Kelly ja musiikit säveltänyt ja sanoittanut Tim Minchin, jonka kynästä olivat peräisin muuten myös HKT:n viime vuotisen Päiväni murmelina -musikaalin laulut, joka sekin oli sattumoisin Harjanteen ohjaama.

Mutta mitä on Tampereen juomavedessä, että näin lahjakkaita lapsia löytyy Tampereen työväen teatterin lavalle? Edellisen kerran olen käynyt TTT:ssä katsomassa juurikin Billy Elliottin, ja taas lavalla on niin taitavia lapsinäyttelijöitä, että ihan liikuttaa. Matildaa esittää vuorotellen kolme tyttöä, ja omassa näytöksessämme pääosassa oli Helinä Puusa.

Matilda on superlahjakas pikkutyttö, joka lukee klassikkoromaaneja (alkuperäiskielellä) jo alle kouluikäisenä. Hän on vain sattunut syntymään perheeseen, joka ei arvosta lapsen lahjoja. Käytettyjä autoja myyvä huijari-isä, Mr. Wormwood, (meidän näytöksessämme Juha-Matti Koskela) ja kilpatanssia harrastava äiti, Mrs. Wormwood, (Anna-Maija Tuokko) halveksivat lukemisesta innostunutta tyttöä ja pitävät tätä lähinnä ärsyttävän.

Matilda pakenee perhettään kirjastoon ja kertoo kirjastonhoitajalle (Petra Karjalainen) jännittävää ja koskettavaa jatkokertomusta kahlekuninkaasta (Jari Ahola) ja akrobaatista (Hanna Mönkäre).

Matilda aloittaa opintonsa koulussa, jota tyrannisoi hirviömäinen rehtori, Ms. Trunchbull (Jani Karvinen). Onneksi luokanvalvoja on herttainen Ms. Honey (Pihla Pohjolainen), joka ymmärtää Matildaa enemmän kuin kukaan hänen elämässään aiemmin. Kun Matilda on riittävän paineen alla, hän huomaa yhtäkkiä osaavansa liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla.

Elokuvaan verrattuna musikaalisovituksessa Matildan taikavoimat olivat kuitenkin pienemmässä roolissa, ja jäin kaipaamaan myös kohtausta, jossa hän pelottelee niillä Ms. Trunchbullia tämän kotona. Mutta koska en ole lukenut alkuperäistä kirjaa, en tiedä, oliko kyseinen kohtaus edes peräisin siitä.

Jos show’n varsinainen tähtikaarti ovat Matilda ja hänen koulukaverinsa, aikuisista yli muiden nousevat tarinan kaksi pääpahista, rehtori Trunchbulla ja Matildan oma äiti. Karvinen on Trunchbullina herkullisen hirviömäinen ja mainio Tuokko pääsee esittelemään taitojaan niin komediennena, laulajana kuin tanssijanakin. Pääosassa on kuitenkin lasten riemu. Lavalla esiintyvillä lapsilla on selvästi todella hauskaa keskenään, ja se ilo välittyy myös katsomoon.

Peter Ahqlvistin lavastus on leikkisä ja mahtipontinen ja erittäin onnistunut.

Meille tämä näytös oli merkityksellinen siksi, että olimme ensimmäistä kertaa koskaan koko perheen kanssa yhdessä teatterissa. Esitys on tarkoitettu yli 7-vuotiaille, mutta oma 5-vuotiaamme jaksoi hyvin seurata esitystä eikä hän pitänyt sitä liian jännittävänä, vaikka Trunchbull niin kaamea olikin.

Kokonaisuutena aivan törkeän hieno esitys, jota voin lämpimästi suositella kaikille!

Pressilippu saatu Tampereen työväen teatterilta.

Kuvat: Kari Sunnari / TTT