Musta istuin ja kukallinen kypärä

Polkupyörän taluttaminen kantorinkan ja lapsen kanssa tuntui niin aikaavievältä puuhalta, että en jäänyt aikailemaan sen lastenistuimen hankkimisen kanssa.

Ja siinä sen on: kevyt ja tyylikäs Yepp Maxi -lastenistuin satulaputkikiinnityksellä.

Hain istuimen maanantaina työmatkani varrelta Lauttasaaren Papa’s Bikesta, ja sieltä löytyi myös lisäadapteri Rouvan pyörää varten. ”Papa” kiinnitti ystävällisesti istuimen suoraan pyörääni, jotta sain sen kulkemaan kotiin.

Istuin kiinnittyy siis telakkaan, joka kiinnitetään satulaputkeen. Yeppillä on myös tarakkaan kiinnitettävä malli, mutta tämä tuntui kätevämmältä.

Istuin irtoaa painamalla painikkeesta ja vetämällä liipasimesta. Helppoa.

Rouvakin onnistui irrottamaan ja kiinnittämään istuimen ensimmäisellä yrityksellä.

Nutcasen kukkakypärä löytyi puolestaan Mikonkadun Intersportista.

Ehdin tosin ihmetellä, miksi valikoimassa ei ollut yhtään yksiväristä tai hillitysti kuvioitua kypärää. Pojille oli tarjolla poikien juttuja ja tytöille yksisarvisia, sydämiä ja kukkia. Tämä kypärä oli siedettävin. Olisihan sitä voinut vähän pidempäänkin etsiskellä, mutta siihen ei ollut aikaa. Kypärä piti myös saada saman tien, sillä muuten istuin olisi ollut hyödytön. Toisaalta olin aivan varma, että tyttö ainakin ihastuisi siihen.

Ja että ihastuiko?

Hän oli niin innoissaan, että tuntui kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin hienoa. Hän ihasteli kypärää (”Onko ihana?”), silitteli sitä ja olisi halunnut nukkuakin sen kanssa. Kun menimme saunaan, hän halusi jättää kypärän odottamaan keskelle lattiaa, ja kielsi Eppu-koiraa koskemasta siihen (”Ei Eppu koske! Se on minun!”). Hän myös söi iltapalan kypärä päässä.

Kypärän pukeminen aamulla oli odotettu tapahtuma, ja sitä myös esiteltiin päiväkodissa. Mutta voi sitä surua ja niitä kyyneliä, kun hän kuuli, että kypärä pitää kuitenkin riisua ja jättää ulos odottamaan kotiinpaluuta. Tyttö oli puhunut kypärästä pitkin päivää ja käynyt myös tarkastamassa, että se on tallessa.

Keksipä hän muuten senkin, että nyt kun on kypärä, pitäisi olla pikkupyörä. Hän kyseli sitä useaan otteeseen illalla ja vielä aamullakin.

”Ei vielä, kulta. Katsotaan ensi kesänä”, lupailimme.