Musta istuin ja kukallinen kypärä

Polkupyörän taluttaminen kantorinkan ja lapsen kanssa tuntui niin aikaavievältä puuhalta, että en jäänyt aikailemaan sen lastenistuimen hankkimisen kanssa.

Ja siinä sen on: kevyt ja tyylikäs Yepp Maxi -lastenistuin satulaputkikiinnityksellä.

IMG_1714.jpg

Hain istuimen maanantaina työmatkani varrelta Lauttasaaren Papa’s Bikesta, ja sieltä löytyi myös lisäadapteri Rouvan pyörää varten. ”Papa” kiinnitti ystävällisesti istuimen suoraan pyörääni, jotta sain sen kulkemaan kotiin.

IMG_1704.jpg

Istuin kiinnittyy siis telakkaan, joka kiinnitetään satulaputkeen. Yeppillä on myös tarakkaan kiinnitettävä malli, mutta tämä tuntui kätevämmältä.

IMG_1769.jpg

Istuin irtoaa painamalla painikkeesta ja vetämällä liipasimesta. Helppoa.

IMG_1768.jpg

Rouvakin onnistui irrottamaan ja kiinnittämään istuimen ensimmäisellä yrityksellä.

IMG_1741.jpg

Nutcasen kukkakypärä löytyi puolestaan Mikonkadun Intersportista.

Ehdin tosin ihmetellä, miksi valikoimassa ei ollut yhtään yksiväristä tai hillitysti kuvioitua kypärää. Pojille oli tarjolla poikien juttuja ja tytöille yksisarvisia, sydämiä ja kukkia. Tämä kypärä oli siedettävin. Olisihan sitä voinut vähän pidempäänkin etsiskellä, mutta siihen ei ollut aikaa. Kypärä piti myös saada saman tien, sillä muuten istuin olisi ollut hyödytön. Toisaalta olin aivan varma, että tyttö ainakin ihastuisi siihen.

IMG_1721.jpg

Ja että ihastuiko?

Hän oli niin innoissaan, että tuntui kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin hienoa. Hän ihasteli kypärää (”Onko ihana?”), silitteli sitä ja olisi halunnut nukkuakin sen kanssa. Kun menimme saunaan, hän halusi jättää kypärän odottamaan keskelle lattiaa, ja kielsi Eppu-koiraa koskemasta siihen (”Ei Eppu koske! Se on minun!”). Hän myös söi iltapalan kypärä päässä.

Kypärän pukeminen aamulla oli odotettu tapahtuma, ja sitä myös esiteltiin päiväkodissa. Mutta voi sitä surua ja niitä kyyneliä, kun hän kuuli, että kypärä pitää kuitenkin riisua ja jättää ulos odottamaan kotiinpaluuta. Tyttö oli puhunut kypärästä pitkin päivää ja käynyt myös tarkastamassa, että se on tallessa.

IMG_1761.jpg

Keksipä hän muuten senkin, että nyt kun on kypärä, pitäisi olla pikkupyörä. Hän kyseli sitä useaan otteeseen illalla ja vielä aamullakin.

”Ei vielä, kulta. Katsotaan ensi kesänä”, lupailimme.

Kommentit (18)
  1. Täällä kan yksi potkupyörän suosittelija.

    Meillä käytössä LikeABiken potkupyörä. Esim. puupyörä.fi myy niitä Helsingissä.

    Kevyt ja helppo lapsen itse siirrellä. Tanko ei käänny liikaa joten äkkinäiset kääntöliikkeet ei ainakaan kaada pientä pyöräilijää.

    Meillä pyörä on kaksivuotiaalla ollut nyt kesän ajossa ja menee tosiaan välillä niin kovaa ettei äiti kestä perässä kuin juosten. Tasapaino kehittynyt huimasti kesän aikana. Tuosta on sitten helppo siirtyä oikeaan pyörään.

    Eli tyttönne on oikeassa. Kun on kypärä (meidän pojan sanoin pykälä) niin pitäähän silloin olla pieni pyörä. 🙂

    1. Hah! ”Kansa päätti: Bloggari tarvitsee potkupyörän” 🙂 Itse en jotenkin osannut edes ajatella, että potkupyörä olisi tarpeellinen, sillä en ole juurikaan nähnyt sellaisia ja minulla ei ole sellaista ollut. Mutta opinkin ajamaan pyörää vasta 8-vuotiaana! 😀 Point taken.

      1. MillaMagilla
        22.8.2014, 15:32

        Minä vinkkaan vielä Striderin, tosi kevyt, satula ja ohjaustanko on säädettävät, menee pitkään. Meillä jo 1 v. 7 kk yletti hyvin pyöräilemään, tai kävelemistähän se alkuun oli. Joillakin lapsilla saattaa mennä pitkäänkin, ennen kuin lähtevät potkuttelemaan, joten oma piha voi hyvinkin riittää ekan kesän kokeiluihin.

  2. Joo, potkupyörää vaan kehiin heti. Hauskaa sekä lapselle että vanhemmalle. Meillä tasan 2 v. poika menee jo niin lujaa, että saa juosta vieressä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *