Alle yksivuotiaan ruoat

Tytsyn parin viikon takainen ruokahaluttomuus taisi tosiaan johtua toisen hampaan puhkeamisesta, ja nyt ruoka maistuu taas oikein hyvin.

Viime aikoina ruokavalioon on lisätty jogurtti ja riisi, ja ne tuntuvat alkuhämmästyksen jälkeen uppoavan ilman ongelmia. Viime viikon uutuus oli välipalamandariini. Se oli mämmämmäm.

kuva_31_0.jpg

Tyttö rakastaa edelleen tomaattista jauhelihakastiketta, mutta nyt on ollut ilo havaita, että hän suostuu jo syömään myös ruokia, joissa ei ole tomaattia. Yksi herkuista näyttää olevan mössö, johon tulee perunaa tai riisiä, keitettyä kukkakaalia, keitettyä parsakaalia, uunissa paahdettua paprikaa ja uunissa paistettua lohta.

Annoksen tekemiseen ei mene edes pitkään, sillä kaikkea on yleensä valmiina: Kukkakaaleja ja parsakaaleja voi keittää kerralla muutamaksi päiväksi. Paprikoita kannattaa paahtaa kerralla uunipellillinen ja laittaa ne jääkaappirasiaan (ovat muuten järkyttävän hyviä ihan leivän päällä). Lohtakin kannattaa paistaa kerralla reilusti ja pakastaa se pienissä pusseissa. Ja ei niitä perunoita ja riisejäkään vain yhdeksi kerraksi viitsi keittää.

Mutta siis, jos joku vaikkapa kaipaa oman, noin 11-kuisen lapsensa ruokavalioon jotain uutta ideaa, niin mm. tällaisilla antimilla pidämme omamme tällä hetkellä hengissä:

Aamiaiset ja iltapalat

  • kaurapuuro tai neljän viljan puuro
  • toisinaan sekaan marjaa (mustikkaa tai mansikkaa) tai hedelmää (päärynä, omena, banaani)
  • Suurin hitti on banaanipuuro.

Lounaat ja päivälliset

Lämmin ruoka on aina jonkinlainen yhdistelmä näistä aineksista. Enää niitä ei soseuteta, vaan painelen niitä vain kevyesti haarukalla ja jätän sekaan ihan reilujakin sattumia.

  • perunaa, riisiä, couscousia, bulguria tai makaronia
  • tomaattista jauhelihakastiketta
  • tomaattikastiketta
  • uunissa paistettua lohta
  • keitettyä ja ruodittua muikkua
  • keitettyä parsakaalia ja kukkakaalia
  • uunissa paahdettua paprikaa (usein otan kuoren pois)
  • keitettyjä papuja tai kikherneitä
  • punaista linssikeittoa
  • porkkanaa ja palsternakkaa tyttö ei syö mielellään pelkiltään, mutta niitä laitetaan tomaatti- ja jauhelihakastikkeeseen tai perunamuusin sekaan.

Toisinaan ruokia maustetaan tuoreilla yrteillä.

Lisäksi päivällisellä tarjotaan alkuun joko avokadoa tai hienonnettua tomaattia, jonka sekaan laitetaan usein myös tuoreita yrttejä tai toisia kasviksia kuten keitettyä kukkakaalia. Päivällisen jälkiruoaksi maistellaan edelleen pieniä paloja juustoa.

Välipalat

  • hedelmä: omena, päärynä, banaani, mandariini
  • joskus hienonnan hedelmän ja sekoitan siihen hieman jogurttia.

* * *

Ja hei, nyt voisin ehkä kaivata itsekin vähän uusia ideoita!

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Jos karkilla saisi kaverin

Koira on varmasti hauskin asia, jonka tyttömme tietää. Valitettavasti tunne ei ole molemminpuolinen.

img_0345.jpg

11-vuotias Eppu-koiramme ei ole koskaan voinut sietää lapsia. Sen hän osoittaa murisemalla uhkaavasti, kun kuka tahansa pieni ihminen lähestyy yllättäen. Myös oma tyttömme. Omaa lastamme kohtaan murina on tosin enemmänkin varoittavaa kuin uhkavaa, mutta ei sitä tarvittaisi lainkaan.

Ensimmäiset puoli vuotta lapsi ja koira suhtautuivat toisiinsa kunnioittavan välinpitämättömästi. Lapsi kyllä seurasi koiraa silmillään, ja koira saattoi joskus ohimennessään nuuhkaista häntä puolihuolimattomasti.

Koira oli tarkoitus saada tottumaan lapsen läsnäoloon kehumisella ja välinpitämättöyydellä: kun lapsi lähestyy koiraa, koiraa kehutaan, ja kun lapsi ei ole koiran luona, siihen ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Blogin kautta samaamme hyvän vinkin myötä Rouva otti myös tavaksi ottaa koiran sohvalle viereensä imettäessään ja rapsutteli koiraa samalla. Näin koira oppisi yhdistämään lapsen positiivisiin tilanteisiin.

Sitten tyttö alkoi liikkua.

Tyttö ei tietenkään alussa ymmärtänyt, että koiraa ei saa tarttua liian kovakouraisesti, sen hännästä tai korvista ei saa vetää ja sen silmiin ei saa työntää sormia. Saimme tytön kyllä uskomaan, että Eppua ei saa nipistää tai raapia, ja hän oppi, mitä tarkoittaa nätisti. Vaikka hän osaa jo nykyisin silittää ja taputtaa koiraa niin kuin kuuluu, se tuntuu välillä unohtuvan, kun hän innostuu koirasta.

Yritimme opettaa sekä tytölle että koiralle, että Epun oma koppa olisi turvapaikka, johon koira voisi mennä suojaan. Kopassa makaava koira on kuitenkin edelleen tytöstä aivan liian kiinnostava asia. Kokeilin myös viedä Epun kopan tytön huoneeseen, jossa tyttö oleilee päivisin vähemmän. Jos koira vaikka viihtyisi siellä ja saisi olla hieman enemmän rauhassa. Koira siirtyi sitten nukkumaan lapsen turvakaukaloon eteiseen.

img_8655.jpg

Olemme myös kokeilleet, saisiko karkilla kavereita: annamme tytölle silloin tällöin käteen jonkin herkkupalan ja yritämme saada koiran nappaamaan sen tytön kädestä ennen kuin se menee parempiin suihin. Vielä tämä ei ole tuottanut haluttua tulosta.

Nykyisin koira siis makoilee päivät sohvalla tai siellä turvakaukalossa. Jos huomaan tytön lähestyvän Eppua, sanon sille: ”Eppu, kääpiö lähestyy”. Silloin koira antaa lapsen silittää ja taputtaa, vaikka näyttääkin jännittyneeltä. Jos taas olen toisessa huoneessa enkä huomaa tytön yrittävän silittää koiraa, koira todennäköisesti alkaa pitää pientä varoittavaa murinaa, ja joudun torumaan sitä. Jos tilanne käy liian kuumaksi – siis jos tyttö kulkee Epun perässä paikasta toiseen, ja Eppu jatkaa murisemistaan – vien sen jäähylle omaan koppaansa tytön huoneeseen ja suljen oven.

Kaikki tämä on kovin harmillista, ja siksipä kyselisinkin, olisiko sinulla jotain vinkkiä, mitä kokeilla seuraavaksi.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe