Hmm, jos teeskentelee, ettei huomaa sitä, menisiköhän se itsekseen pois?

Äh, nämä juhlapyhät ovat kyllä vaikeita aiheita ei-niin-ammattimaiselle bloggarille. Nyt pitäisi sitten esitellä pääsiäiskoristeita ja laittaa pääsiäisruokia. Mutta kun kaikki valmistelut ja ruoat pitäisi tehdä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jotta jutut valmistuisivat ajoissa ja niistä olisi iloa myös lukijoille.

No, meidän rairuohomme on kasvattamatta, pääsiäisruoat hankkimatta ja koko menu suunnittelematta. Puhumattakaan kuvien ottamisesta ja juttujen kirjoittamisesta.

Tilasin sentään Anton & Antonista luomukaritsanpaistin huomiseksi, ja Rouva oli bongannut jonkin kiinnostavan lammasreseptin viime torstain Hesarin ruokasivuilta. Ja pääsiäisviinit hain tänään neuvolareissulla.

En muista, että perheessämme olisi koskaan varsinaisesti juhlittu pääsiäistä, eikä meillä ole mitään pääsiäistraditioita. Lapsena tietysti koristeltiin munia, laitettiin ne ruohot ikkunalaudalle ja käytiin virpomassa. Siitä ajasta on kulunut jo reilusti yli 20 vuotta, ja sittemmin pääsiäisen suurin ilonaihe on ollut neljä peräkkäistä vapaapäivää. Todellinen pääsiäisen ihme.

Ainoa pysyvä asia pääsiäisessä minulle on mämmi. Olisi väärin sanoa, että se on kuulunut aina pääsiäispöytään, sillä se ei ole. Sen sijaan olen nauttinut mämmini jossain muualla kuin pöydässä, yleensä yksin, pääsiäisen aamu-, väli-, ilta tai yöpalaksi. Tai kaikiksi näistä.

Tänäkin vuonna ajattelin tehdä mämmini itse – samalla ohjeella kuin viime vuonna: Perinteinen mämmi. Nyt kuitenkin puolikkaana annoksena. Oli se kolme vuokaa aika paljon, vaikka mämmistä pidänkin.

Onhan meillä sentään yksi pääsiäiskoriste, pari vuotta sitten Tukholmasta ostettu afrikkalainen muovipussikana.

Hei, hyvää pääsiäistä, jos ei tässä törmäillä!