Hyvästit Vaavisängylle
Palautin hieman haikein mielin Vaavisängyn postiin, sillä sen neljän kuukauden vuokra-aika päättyi.
Sänky oli kyllä hyvin käytännöllinen niin pitkään, kun tyttö nukkui suurimman osan päivästä. Sitä tosin kesti vain ensimmäisen 1,5 kuukauden ajan. Kesäloman jälkeen tyttö ei enää suvainnut nukkua päivisin kuin pieniä pätkiä, joten sängyn käyttö jäi loppuajasta hyvin vähäiseksi.
Silti sanoisin, että sänky oli tarpeen. Oli erittäin kätevää, että sitä pystyi siirtelemään paikasta toiseen sen mukaan missä itse olimme: olohuoneessa katsomassa tv:tä, keittiössä laittamassa ruokaa tai vaikkapa suihkussa.
Vielä ennen lomaa tyttö nukahti iltaisin Vaavisänkyyn. Sitten kärryttelimme hänet makuuhuoneeseen, jossa hän sai nukkua Vaavisängyssä, kunnes heräsi nälkään ja hänet siirrettiin nukkumaan meidän väliimme.
Neuvolasta neuvottiin, että lapselle pitäisi alkaa luoda unirytmiä ja hänet pitäisi laittaa nukkamaan aina samaan aikaan iltaisin. Loman jälkeen olemmekin yrittäneet saada aikaiseksi rytmiä, jossa tyttö pidetään hereillä iltakahdeksaan, jolloin hänet käydään peittelemässä suoraan sänkyymme. Hän saattaa herätä vielä kerran tai muutaman ennen kuin nukahtaa kunnolla.
Vaavisängyn vuokra-aikaa olisi ollut mahdollista pidentää, mutta se ei tavallaan tuntunut tarpeelliselta. Nyt meille kuitenkin jäi Vaavisängyn kokoinen aukko kotiin. Mihinkäs tytsy nyt laitetaan nukkumaan sen kerran, kun hän nukahtaakin keskellä päivää syliin? Vaunuihin varmaan.
