Joka ilta kun lamppu sammuu

”Jos mun pitää laulaa vielä kerrankin Päivänsäde ja menninkäinen, mä oksennan”, Rouva ilmoitti torstaina kotiin tullessani. Tyttö oli pitänyt koko päivän pientä kitinää ja hiljentynyt vain, kun äiti oli lukenut kirjaa tai laulanut. Rouva ei muistanut muihin kappaleisiin sanoja, joten aurinko päätti retkensä hyvin monta kertaa sen iltapäivän aikana. Kun laulu loppui, itku alkoi, ja samalla laulu alkoi uudelleen alusta.

Helmikuussa kirjoitin siitä, että lapselle kannattaisi laulaa jo ennen syntymää, ja mietin sopivia kappaleita, joita luritella vatsalle. Kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana todella lauloin useampana iltana ennen nukkumaanmenoa Sinistä unta, Lintua ja tuota Päivänsädettä ja menninkäistä poski Rouvan vatsaa vasten.

Jos Rouva on jumiutunut viimeksi mainittuun lauluun, itse tyynnyttelen lasta enemmän Sinisellä unella. Oli hyvin liikuttavaa, kun lauloin laulun ensimmäisen kerran tytön syntymän jälkeen, ja hän todella lakkasi itkemästä ja nukahti syliini. En tiedä, tunnistiko hän oikeasti kyseisen laulun, vai olisiko hän rauhoittunut, vaikka olisin vetäissyt Poika saunoo.

Kuulin eilen, että kun laulan lapselle, on kuin esiintyisin lavalla ja fraseeraan Päivänsädettä ja menninkäistä kuin kertoisin tarinaa suurelle yleisölle. Öö, kiitos… kai?

Nyt olisi joka tapauksessa aika lisätä unilaulujen listalle muutama uusi kappale ja opettaa niiden sanat myös Rouvalle.

Muu musiikkikasvatus on jäänyt vielä aika vähälle. Pianoa on tullut soitettua vain muutaman kerran. Tänään tyttö oli sylissä, kun soitin ja lauloin Missä muruseni on. Hän seurasi sormiani tiiviisti, mutta ei ollut kovin kiinnostunut painelemaan koskettimia itse.

Joku väitti, että klassisen musiikin kuuntelu vaikuttaisi positiivisesti älykkyyteen. Tyttö sai vatsassa ollessaan kuunnella kerran CD:llisen verran klassisia suosikkisävelmiä. Sitten päätin luottaa enemmän geeniperimään. Toivottavasti rock- ja populaarimusiikilla ei ole päinvastaista vaikutusta.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Kesäkurpitsarieskat

Joko olet tehnyt kesäkurpitsasta kaikkea mahdollista? Rieskojakin? Jos et ole, kokeilepa näitä. Kesäkurpitsarieskat ovat kuin perunarieskoja, mutta niissä on perunan sijaan – yllätys yllätys – kesäkurpitsaa.

img_0268.jpg

Rieskoihin voi leipoa sisään kaikenlaista muutakin, kuten totesimme tuossa pari vuotta sitten.

Eräänä päivänä Rouva päätti nimittäin valmistaa sosekeiton pakastimessa olevista koivunpunikkitateista ja perunasta. Olemme tehneet suppilovahveroista ja kantarelleista samanlaista keittoa useasti, ja siitä tulee taivaallista.

Eipä tullut näistä sienistä, vaan lopputulos oli limainen, täysin syömäkelvoton kulhollinen harmaata liejua. Yritimme jatkaa tattikeittoa kermalla ja vedellä, mutta lieju pysyi yhtä kamalana, ja sitä oli lopulta ainakin viisi litraa. Yritin urhoollisesti syödä sitä pari kertaa mutta annoin periksi.

Parin päivän jälkeen Rouva mietiskeli ääneen, että eikös anoppi käytä kaiken epämääräisen (esim. se ihme höttö kurpitsan sisältä) leipiin tai sämpylöihin. Siitä ideoitiin, että jospas hän kokeilisi lisätä keittoon jauhoja ja tehdä siitä rieskoja.

Kuinka ollakaan, tämä kattilallinen biojätetason roskaa muuttui suussasulaviksi tatti-perunarieskoiksi, jotka söimme suurella ruokahalulla. Teimme samoja rieskoja muutaman viikon päästä uudelleen – aivan tarkoituksellisesti.

Mutta palataanpas tähän varsinaiseen aiheeseen.

Kesäkurpitsarieskat

Ainekset

  • 1 iso kesäkurpitsa (n. 800 g)
  • 2 dl piimää (tai kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia)
  • 1 kananmuna
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 5 dl kaurahiutaleita
  • n. 5 – 6 dl vehnäjauhoja

Jauhojen tarkkaa määrää on mahdoton sanoa, sillä jauhot saattavat turvota eri tavalla.

Ohjeella valmistaa noin 20 rieskaa.

Valmistaminen

  1. Paloittele kesäkurpitsat ja keitä kuutiot pienessä määrässä vettä. Vettä kannattaa laittaa vain muutama sentti kattilan pohjalle ja keittää miedolla lämmöllä kannen alla
  2. Soseuta kesäkurpitsat keitinliemineen ja jäähdytä sose
  3. Lisää kesäkurpitsasoseeseen piimä, kananmuna, suola ja kaurahiutaleet
  4. Lisää vehnäjauhoja vähitellen sen verran, että saat pehmeän ja helposti levitettävän taikinan, mutta älä vaivaa sitä. Hyvä taikina muistuttaa rakenteeltaan kaurapuuroa
  5. Nostele taikina pellille pieniksi keoiksi
  6. Ripottele kekojen päälle vehnäjauhoja ja painele ne tasaisiksi rieskoiksi
  7. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla
  8. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat paistuneet kullanruskeiksi.

Sipaise lämpimän rieskan päälle voita ja nauti!

Rieskat maistuvat hyvin myös uunileipinä seuraavana päivänä, joten kannattaa tehdä koko satsi, vaikka se tuntuisi isolta.

img_0258.jpg

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä