Minulta on ehditty jo muutamaan otteeseen pyytää lisää kuvia asunnostamme. Viime viikonloppuna olohuoneemme oli kerrankin tarpeeksi siisti, ja aurinko paistoi oikeasta kulmasta, joten tässä niitä nyt on. Tervetuloa kierrokselle.

Sisustustyylimme on Ei-varsinaista-tyyliä, ja oikeastaan sisustaminen on täysin väärä termi sille prosessille, jonka lopputuloksena tavarat päätyvät johonkin paikkaan. Eeva Kolu sen sanoi hyvin: ”Luotan vain siihen, että oikeat tavarat löytävät oikean paikkansa sitten, kun niiden tarvitsee.” Kuulostaa kovin tutulta.

Sanoisin, ettei huonekaluihin kannata kiintyä liikaa, vaan ajatella että niillä on tietty elinkaarensa. Huonejärjestyksen muuttaminen ja isommat remontit saattavat aiheuttaa ketjureaktion, jonka myötä jotkin vanhat kalusteet eivät enää löydäkään uutta paikkaa. Siksi kannattaa sijoittaa huonekaluihin, jotka kestävät aikaa ja joilla on siten myös jälleenmyyntiarvoa.

”Ei-varsinaista-tyyliä”, sanoin yllä. Tarkoitin sillä sitä, että kotimme on aikamoinen tyylien sekamelska. Sisustuksemme on sekoitus antiikkia, designia, kirpparia, mummolaa ja itse tuunattua. Ja vähän Ikeaa. Onpa mukaan päässyt muutama persialainen villamattokin (kuva alla). Eri tyylejä sitovat yhteen värit: valkoinen, turkoosi, viinipunainen ja tiikki. 

Designia – tanskalaista sellaista – edustavat olohuoneessa senkki, sohvapöytä sekä ruokapöydän tuolit. Pohdiskelin aiemmin, pitäisikö senkkiin vaihtaa lyhyemmät jalat tai laittaa siihen pyörät alle, mutta en sitten tehnytkään sitä. Pelkäsin silloin, että TV tulisi liian korkealle, mutta tämä korkeus on ollut oikein hyvä. Mietin myös, onko sohva liian lähellä TV:tä. Ei ole. 46-tuumainen telkku näytti pari ensimmäistä viikkoa melko isolta, mutta nyt en vaihtaisi pienempään. Tai veisi sohvaa kauemmas.

Olen erittäin tyytyväinen tähän senkkiin ja sen mahdollistamaan illuusioon johdottomuudesta. Irrotin yhden levyn senkin takaseinästä ja sijoitin senkin sisälle jakorasian. Sekä TV, viritin-vahvistin että bluray-soitin/digiboksi saavat virtansa jakorasiasta, joten niiden johdot jäävät piiloon kaapin sisälle.

Pistorasialta lähtevät johdot nostin piiloon kiinnittämällä senkin takaseinään muutaman nastan ja ripustamalla johdot rautalangalla näihin nastoihin.

Itse tuunattua ovat nämä CD-levykaapit, jotka on ostettu Ikeasta vuonna 2003. Ostettaessa niiden rungot olivat puun värisiä ja niissä oli liitutauluovet, kunnes ne spraymaalattiin valkoisiksi.

Ne CD:t jotka eivät mahdu kaappeihin – ja joita ei juurikaan kuunnella – säilytetään vanhoissa matkalaukuissa (kuva alla). Laukkujen päällä on vanha ostoskori, joka toimii paperikorina.

Olohuoneessa sijaitsee myös Eamesin kiikkutuoli, joka esiintyi jo viime jouluna Putkiremonttipäiväkirjan puolella keittiökuvissa. Tuolin päällä on Ikean lampaantalja sekä Tikaun H is for Helsinki -tyyny.

Ikeaa on myös valkoinen nahkasohva, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä. Meillä on oikeastaan yksi sohva liikaa, mutta emme raaskineet luopua kummastakaan. Sijoitimmekin toisen sohvan keittiöön, ja ratkaisu on ollut oivallinen.

Sohvan sivulla on vanha arkku, jossa Rouva säilyttää käsityötarvikkeitaan. Arkku on painava kanniskella, joten kiinnitin sen pohjaan kalustepyörät, joilla sitä voi rullailla helposti paikasta toiseen.

Meille paras sisustusliike on ollut Huuto.net, mistä olen kertonut aiemminkin. Rouva on erittäin taitava tekemään sieltä uskomattoman hienoja löytöjä. Olohuoneeseen Huuto.netistä on löydetty ruokapöytä, vanha vankilan arkistokaappi ja edellä ollut Eames-kiikku. Ruokailuryhmän Jacobsenin muurahaistuolit on bongattu Keltaisesta Pörssistä ja Seiska-tuolit huudettu tanskalaisesta Lauritz.com-nettihuutokaupasta.

Palmuvehkat ovat muuten todistettavasti edelleen hengissä.

Pohdimme remonttia suunnitellessamme, pitäisikö meidän kaataa keittiön ja olohuoneen välinen seinä, mutta emme kuitenkaan lähteneet siihen. Nyt olemme oikein tyytyväisiä siihen päätökseen. Keittiö voi rauhassa olla epäjärjestyksessä, eikä se häiritse olohuoneen tunnelmaa.

Nyt olohuone näyttää tältä, mutta Rouva haaveilee jo, että punainen seinä maalattaisiin toisen väriseksi. Ja sitten, kun puhkaisemme oviaukon naapuriasunnon puolelle juuri tälle kohdalle, missä arkistokaappi sijaitsee, huoneiden järjestys menee taas uusiksi.

Ei mennä nyt kuitenkaan siihen vielä, vaan annetaan edellisen remontin pölyn laskeutua. Vaikka vielä sellaiset viitisen vuotta?