Puutarhamökin sadonkorjuu käy nyt kuumimmillaan. Satoa on tietysti kerätty pitkin kesää, mutta elokuu käynnisti varsinaisen sesongin. Viime viikkoina olen kantanut mökiltä vihanneksia ja marjoja muutaman päivän välein kilokaupalla.

Sadonkorjuuta on tosin varjostanut se, että olen joutunut tekemään sitä yksin. Rouva ei ole vieläkään toipunut pitkittyneestä yskästään, eikä hän ole tuntenut oloaan niin hyväksi, että lähtisi pyöräilemään mökille, eikä hän halua käyttää myöskään julkista liikennettä tässä tilanteessa.

Kun itselläni on taas mennyt kaikki aika mökillä marjojen ja vihannesten keräämiseen, kaikki muut hommat ovat jääneet sitten odottelemaan parempaa aikaa. Ehtiihän sen mökin maalaamaan loppuun ensi vuonnakin.

Tänä vuonna kurkut ja tomaatit ovat olleet hyvin satoisia, eikä kurkkuihin ole iskenyt kahden edellisen vuoden tavoin vihannespunkkikaan. Tomaatteja saa syödä kotona kaksin käsin, ja parhaimmillaan olen kantanut niitä kotiin litran tai kaksi muutaman päivän välein.

Kasvihuonekurkkuja on kypsynyt myös useita viikossa, ja avomaankurkkujakin on riittänyt säilöttäväksi asti. Kasvihuonekurkkujakin on tullut niin paljon, että kaikkia ei ole ehditty syödä tuoreena, joten niitäkin säilöttiin etikkaan avomaankurkkujen tavoin.

Kesäkurpitsaa on tullut tänä vuonna järkevissä määrin. Siitä on riittänyt hyvin ruoanlaittoon, mutta emme ole tunteneet hukkuvamme kesäkurpitsavuoren alle.

Yrtit (basilika, minttu, oregano, sitruunamelissa, salvia, lehtipersilja) ovat antaneet satoa pitkin kesää, samoin palmu- ja lehtikaalit.

Olemme päässet maistelemaan ensimmäisiä omia valkosipulejamme, ja yhdestä laatikosta nousee myös selleriä ja purjosipulia.

Perunat kasvoivat tänä vuonna hyvin. Tänään hain viimeiset keväällä istutetut Siiklit. Lisää perunoita istutettiin vielä keskikesällä, eli meidän pitäisi saada vielä syksyllä uusia perunoita.

Vuoden varsinaiset yllättäjät ovat olleet vadelma, karhunvatukat ja tarhapavut.

Vadelmaa tuli todella runsaasti, vaikka puskia ei ole edes kovin montaa, ja kun vadelmakausi päättyi, karhunvattukausi alkoi.

Tällä viikolla olen kerännyt jo 9 litraa karhunvattuja, ja kaverimme kävivän noukkimassa niitä myös muutaman litran, kun totesimme, että emme tarvitse niitä juuri nyt yhtään enempää. En ole koskaan nähnyt tällaista karhunvattusatoa!

Tarhapapuja meillä ei ollut edes tarkoitus laittaa, mutta saimme taimia taloyhtiömme Facebook-ryhmän kautta, ja olemme aivan ihastuneita! Näitäkin olemme saaneet jo pidempään niin, että niistä syö kerran tai pari viikossa oikein hyvän satsin.

Kuvassa näkyy myös pienen melonin näköisiä viidakkokurkkuja, joita kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa, ja ne päässevät ensi vuonnakin kasvihuoneeseemme.

Omenoita on tullut enemmän kuin omaan tarpeeseen, joten nyt toivon, että viimeisen puun hedelmät kypsyisivät piakkoin, että pääsisin viemään kaikki loput omput mehustamoon.

Mökkikautta jatkuu vielä kuukauden verran, ja sitten se olisi tarkoitus vetäytyä ansaittuun talvilepoon. Perheen sairastelun vuoksi tänäkin vuonna mökkeily jäi vähäisemmäksi kuin olimme ajatelleet, ja nyt pienen koiran kanssa emme oikein viitsisi edes lähteä yöpymään sinne.

Mutta ehkä ensi vuosi on taas hieman toisenlainen. Vähemmän poikkeuksellinen ja enemmän normaalin kaltainen.