Vietimme juhannuksen perheen kesken puutarhamökillä. Nukuimme pitkään, söimme hyvää ruokaa, kävimme uimassa ja lapset leikkivät naapurimökin lasten kanssa.

Juhannus oli aurinkoinen ja lämmin, suorastaan kuuma. Helsingissäkin oltiin hellerajoilla, vaikka meri viilentää ilmaa hieman sisämaahan verrattuna. Lämmin ja aurinkoinen ilma on saanut kukat puhkeamaan, ja juhannusruusukin jo lopetteli kukkimistaan.

Karhunvattu näyttää tekevän tänä vuonna hyvin satoa.

Rouvan siemenistä kasvattamat unikot kukkivat ensimmäistä kertaa.

Aattoaamuna oli aikaa harjoitella hollantilaisten lettien tekemistä. Niistä tulikin niin napakat, että ne kestivät lopulta kolme päivää, kaksi uimareissua ja käynnit suihkussa.

Kivinokan uimaranta on vain muutaman minuutin pyörämatka päässä mökiltä, joten tytär halusi uimaan sekä juhannusaattona että juhannuspäivänä.

En ole kovin innokas uimari, mutta nykyisin minulle ei oikein anneta vaihtoehtoa, jos pienempi poikanen on mukana rannalla. On kuitenkin myönnettävä, että vesi tuntui lämpimältä. Kastautuminen on aina yhtä ikävää, mutta tällä kertaa vedessä ei palellut. Veden lämpötila oli varmasti pitkälti yli kahdenkymmenen.

Ehkä seuraavilla kerroilla ymmärrän ottaa mukaan vielä jonkin rantaviltin, ja katselin myös ihastellen naapuriseurueiden aurinkovarjoja. Ei olisi lainkaan hassumpi hankinta, sillä en ole lainkaan kiinnostunut auringonotosta.

Rouva keitteli juhannusaattona raparperimehua, jalosti siitä osan raparperisiirapiksi ja teki illaksi raparperi- gin tonicit.

Illan herkkuruoka oli kesäkeitto, jonka idea lähti aiemmin päivällä siitä, kun poika keitti keittiöleikeissään kesäkeittoa. En ensin ymmärtänyt, että kyse oli leikeistä, ja kun kuulin Rouvan ja pojan puhuvan keskenään kesäkeitosta, riemastuin puheista niin, että lopulta nautimme sitä iltaruoaksi.

Kun verannalla on jo vähän vähemmän kasvien taimia, mahduimme sinne syömään.

Juhannuspäivänä tuuli viilensi ilmaa, mutta aurinko paistoi yhä pilvettömältä taivaalta. Kivinokassa vesi oli yhä lämmintä.

Poikanen taisi edellisenä päivänä vähän kylmettää itseään, ja kun hän aivasti aamulla pari kertaa, hän jäi tältä uimareissulta pois, joten minunkaan ei tarvinnut käydä uimassa. Heh.

Rouvan istuttama herkän vaaleanpunainen ruusu kukkii kauniisti mökin seinustalla.

Vanhempi ruusupuska näyttää keväisin harvalta ja harottavalta, mutta sekin kukkii näin upeasti.

Mökin seinustan vanha pioni sai tänä keväänä lannoitetta, ja sekin innostui kukkimaan näin hienosti, ensimmäistä kertaa meidän aikanamme.

Juhannuspäivän iltana grilli oli kuuma, ja grillissä paahtui parsaa, jäävuorisalaattia, entrecôtea ja lapsille makkarat. Parsat eivät olleet enää muutamaa ohutta lukuunottamatta omasta penkistä.

Pienempi lapsista yllätti mutustelemalla hänkin palasen entrecôtea, ja olin itsekin lihaan niin tyytyväinen, että grillaan sitä kyllä toisenkin kerran.

Uuden pionipenkin pionitkin alkoivat sunnuntaina avautua.

En ole varsinaisesti kukkaihminen, mutta ovathan nämä kovin kauniita katsella.

Ja Rouva on niin ihastuttavan ihastunut rakkaisiin kukkiinsa.

Tomaatti kukkii myös, joten käymme ravistelemassa oksia päivittäin, jotta kukat pölyttyisivät. Pian saadaan tomaattia.

Rouva leipaisi vielä raparperikakun vieraille, jotka tulivat noutamaan tyttären kesäretkelle Jyväskylään. Hän viettää koko viikon kummilassa ja mummolassa, josta noudamme hänet ensi viikolla.

Mökillä käydään nyt lähes päivittäin kastelemassa, kitkemässä, pölyttämässä ja ihmettelemässä, ja kesälomien aikana yövymme siellä varmasti enemmänkin ja mahdollisesti myös pidempiä jaksoja.

Hassua, miten joskus vielä ajatteli, että kun juhannus on ohi, aletaan mennä jo kohti syksyä, mutta nythän tämä kesä on vasta aluillaan! Toivon silti yhä, että lupailtu hellejakso ei olisi kovin pitkä, ja kesään mahtuisi myös sadetta, sillä sitä puutarha tarvitsee aivan yhtä paljon kuin aurinkoakin.