Karanteeni odottaa
Nyt mielessä on kaksi k-sanaa. Toista niistä on saanut kuulla viime päivinä melko intensiivisesti joka tuutista. Toinen on edessä ensi ja sitä seuraavalla viikolla: karanteeni.
Viime päivien uutiset ovat olleet kaikin puolin niin poikkeuksellisia, että ei tämä kahden viikon karanteeni kaikille ulkomailta palaaville kovin yllättävältä tunnu. Eikä se toisaalta itseeni vaikuta juurikaan: myös työnantajani ilmoitti, että kaikki työntekijät siirtyvät toistaiseksi etätöihin. Tyttären koulutehtävät saadaan varmasti myös hoidettua niin, että hän ei jää jälkeen.
Mutta on tämä ollut aikamoista seurata uutisia Suomesta ja lukea siitä, miten kaupatkin on ostettu tyhjiksi wc-paperista. Tytärtä en ole halunnut huolestuttaa uutisilla, mutta tänään kerroin kyllä jo hänellekin, että hän ei ehkä pääsekään kouluun ja harrastuksiin seuraaviin kahteen viikkoon. Myös Rouva on määrätty kotiin etätöihin, ja mietimme, että ehkäpä perheen pieninkin jää sitten toistaiseksi kotioloihin päiväkodin sijaan. Kokemus se tämäkin.
Nyt nautimme vielä viimeisistä lomapäivistä Lontoosta, pesemme käsiämme usein ja palaamme sitten kotiin odottamaan, iskeekö tauti vai ei. Todennäköisyydet ovat pienet, mutta parempi pelata varman päälle.
