Lontoo mielessä

Ostin juuri lennot itselleni ja tyttärelle Lontooseen. Olemme harkinneet Lontoon-matkaa jo pidempään (itse asiassa vuodesta 2008, jolloin kävin siellä edellisen kerran), mutta totesimme Rouvan kanssa, että koko perheen sijaan voisin tehdä tämän matkan ihan kahdestaan tyttären kanssa. 3-v kun ei saa vielä aivan hirveästi irti kaupunkilomasta, ja kahdestaan ehdimme nähdä enemmän juuri meitä kiinnostavia paikkoja.

Lontoo

Näkymää London Eyesta vuonna 2008. Kylläpä olikin huono kamera silloin

Ennen sanottiin: ”Matkailu avartaa.” Nyt sanon: ”Matkailu hävettää ja tuottaa huonoa omaatuntoa.” Toki se yhä myös avartaa, mutta siinä missä joskus 10  – 15 vuotta sitten tuntui hienolta kertoa Facebookissa olevansa matkalla Helsinki-Vantaalta ihan mihin tahansa, nykyisin siitä ei viitsisi hirveästi huudella. Varsinkin jos matkalle lähtee ilman mitään pakottavaa syytä ja ihan vain siksi, että haluaa käydä lapsen kanssa Lontoossa.

Jos jotain lieventävää asianhaaraa hakee, niin ainakaan en ole lentämässä New Yorkiin asti enkä lentänyt yhtään lentomatkaa vuonna 2019. Maksoin myös hiilipäästöjen kompensaatiomaksut molempien lennoista. Rahat menevät mosambiklaiseen projektiin, jonka tavoite on vähentää paikallisten metsien hakkuuta.

No mutta nyt kun olen kuitenkin päättänyt viedä lapsen Lontooseen, kyllä tästä matkasta otetaan kaikki irti. Kyseessä ei ole pelkkä viikonloppupyrähdys, vaan anoin lapselle koulusta lomaa koko viikoksi maaliskuun alkupuolella. Perillä olemme kuusi yötä ja käytännössä meillä on perillä seitsemän melkein täyttä päivää.

Olen itse käynyt Lontoossa sen verran monta kertaa, että kaikki ns. pakolliset nähtävyydet on nähty, ja minulla on melko hyvä käsitys, mitä paikkoja lapselle kannattaisi näyttää.

Haaveilin matkasta jo ennen kuin tytär innostui Harry Potterista, mutta Potter-innostus antoi sille lisäpontta. Päätin jo joskus aiemmin, että luemme ensin kolme ensimmäistä Potter-kirjaa ja katsomme kolme ensimmäistä elokuvaa ja sen jälkeen voimme mennä Warner Brothersin Harry Potter -studiokierrokselle, jolla en ole myöskään itse käynyt. Kierros on niin suosittu, että liput pakko ostaa hyvissä ajoin, ja tämänkin matkan suunnittelu alkoi siitä, että ostin aivan ensin liput studiolle. Agendalla on myös King’s Crossin asema ja laiturin 9 3/4 kauppa. Potter-fanin kannattaa käydä myös House of MinaLimassa, joka on suunnitellut Potter-elokuvien visuaalisen ilmeen.

Itselleni, kuten arvata saattaa, tärkeimpiä asioita Lontoossa ovat musikaalit. Nyt menemme niihinkin lapsen ehdoilla, ja olen hyväksynyt sen, etten näe itse yhtään uutta musikaalia. Sen sijaan pääsen katsomaan toistamiseen The Lion Kingin, jonka näin jo vuonna 2008, ja Mamma Mian. Sen näen jo kolmannen kerran Lontoossa. Ensimmäinen kerta oli ennakkonäytös vuonna 1999, ja nyt on hauska että tyttäreni, suuri Mamma Mia -fani, näkee nyt hänkin lähes alkuperäisen version.

Museoita olisi enemmän kuin mihin aikaa ja lapsen kärsivällisyytä on, mutta Science Museum, Natural History Museum ja Tower of London ja kruununjalokivet olisivat mielessä. Lisäksi huomasin, että Saatchi Galleryssä on tämän kevään esillä Tutankhamonin hauta-aarteita, ja ne haluaisin kyllä käydä katsomassa. Kiinnostavia näköalapaikkoja olisivat ainakin The Shard ja London Eye -maailmanpyörä, mutta taidamme käydä tsekkaamassa Sky Gardenin, joka on pilvenpiirtäjän huipulla sijaitseva sisäpuutarha. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lippu on varattava etukäteen. Tytär haluaisi kyllä myös London Eyehin, mutta täytyy katsella sitä paikan päällä vähän myös säiden mukaan.

Shoppailu ei varsinaisesti ole mielessä, mutta Disney Storessa ja Hamley’silla on käytävä ja haettava M&M storesta pussillinen karkkia. Ehkä voisi käydä Harrod’silla. Sain suosituksia myös Forbidden Planet -fantasiakirja ja -lelukaupasta.

Yksi suosituksia saanut kohde on Kew Gardens, ja parikin tuttua on ylistänyt puutarhaa niin että sille lienee parasta löytää aikaa.

Ruokahommat ovat vielä vähän hämärän peitossa, mutta Borough Market ja Brick Lane pitäisi kuulemma ainakin kokea. Muuten olen ruokapaikkojen suhteen vielä vähän alkupisteessä.

Jos ilmat ovat hyvät, olisi kiva käyskennellä myös puistoissa ja käydä vaikkapa prinsessa Dianan muistoleikkipuistossa, mutta jos vettä tulee vaakatasossa, se ei ole kovin houkuttelevaa. Myös Holland Parkin leikkipuistoa on suositeltu.

Onhan tässä jo aika monta paikka viikolle, enkä halua väsyttää pientä ihmistä liian tiukalla ohjelmalla. Siitäkin huolimatta, kerro ihmeessä, jos sinulla on mielessäsi jokin ehdoton kohde, jota ei voi missata.

Perhe Lapset Vanhemmuus Matkat

Teatteriarvio: Maailma on tehty meitä varten -musikaali

Haloo Helsinki -bändin musiikkiin perustuva musikaali Maailma on tehty meitä varten avautui Linnanmäen Peacock-teatterissa viime viikolla. Musikaalin on ohjannut aiemmilla superhiteillään mainetta niittänyt Samuel Harjanne, ja sen käsikirjoituksen takana ovat Kiti Kokkonen ja Jenni Pääskysaari. Musikaalin on tuottanut Suomen komediateatteri.

Maailma on tehty meitä varten

Musikaali on tarina ystävyydestä, ja siinä seurataan useamman hahmon elämän käänteitä nuoruudesta aikuisuuteen. Tapahtumat alkavat vuodesta 1990, kun päähenkilöt ovat vielä teini-ikäisiä, ja esityksen aikana kelloa käännetään pari kertaa eteenpäin isommin, ensin vuoteen 2000 ja seuraavaksi vuoteen 2005.

Lavastus on hyvin pelkistetty mutta erittäin toimiva. Lavalla on usea iso videoscreeni, jotka muuttavat näyttämön Helsingin kaduiksi, Kaivopuistoksi, toimistoksi, sairaalaksi, lentokentäksi, rappukäytäväksi. Esimerkiksi aivan alkukohtauksessa nähty bussimatka lähiöstä Helsingin rautatieasemalle on hauskaa katsottavaa.

Erityisesti vuosissa 1990 ja 2000 on onnistunutta ajankuvaa, viittauksia katukuvasta jo kadonneisiin hampurilaisravintoloihin ja pinnalla olleisiin julkisuuden henkilöihin. 2000-luvulle siirryttäessä kuvioihin ilmestyvät Nokian kännykät ja toimiston kahvikoneet, joilla on myös merkitystä musikaalin tarinassa.

Alussa teini-ikäiset Milla (Marika Huomolin) ja Piia (Heljä Heikkinen) kerääntyvät kavereidensa kanssa juhlimaan Kaivopuistoon. Heidän välinsä menevät kuitenkin poikki yhteisen ihastuksen, Joonaksen (Tatu Sinisalo) vuoksi, mutta asiaa käsitellään vasta kymmenen vuotta myöhemmin Millan polttareissa.

Joonas puolestaan kiusaa teini-iässä Piian homoveljeä, Pasia (Miiko Toiviainen), mutta kymmenen vuotta myöhemmin he ystävystyvät, kun Pasi löytää Joonaksen huonossa kunnossa ojasta. Pasi muuttaa Saksaan ja palaa myöhemmin takaisin Suomeen, kun Piia sairastuu syöpään.

Milla on naimisissa kasvottoman mysteerimiehen kanssa, joka lähettelee hänelle mustasukkaisia tekstiviestejä, mutta Milla pitää työpaikallaan kulisseja yllä. Siinä sivussa Millan työkavereiden Urhon (Jani Karvinen) ja Päivin (Kaisa Leppänen) välillä on säpinää, mutta Päivi ja Urho antautuvat toisilleen vasta, kun Urhon avioliitto päättyy eroon. Milla jättää mustasukkaisen ja väkivaltaisen miehensä. Lopussa vanhat kaverukset makoilevat jälleen Kaivopuistossa ja laulavat, että maailma on tehty heitä varten.

Mitä tällä kaikella halutaan kertoa? Niin, se on hyvä kysymys. Yksittäisistä sinänsä viihdyttävistä kohtauksista ei synny ehyttä kokonaisuutta, jossa olisi jotain syvempää sanomaa, opetusta tai oivallusta tai kunnollista draaman kaarta. Henkilöiden elämän käänteet eivät juurikaan liity toisiinsa, vaan tarina poukkoilee hahmosta, tapahtumasta ja ajasta toiseen ilman, että teemoja kehitellään tarpeeksi. Entä Milla, mitä hänelle tapahtui, ja miksi musikaalin kliimaksi oli se, että kaksi sivuhahmoa saavat toisensa?

Näiden sivuhahmojen, Päivin ja Urhon, suhteen kehittyminen on kuitenkin käsikirjoituksen parasta antia. Pari tuo muuten melko vakavaan tarinaan ripauksen komiikkaa ja varsinkin Leppänen tekee Päivinä todella hersyvän hauskan fyysisen roolin.

Maailma on tehty meitä varten

Lauluista parhaiten toimivat moniääniset stemmalaulut, ja erityisesti Hulluuden Highway on erityisen voimakas, mukaansa tempaava ja näyttävä kappale, jonka tehoa voimistavat syvän punaisina hohtava valotaulut, joiden edessä laulajat laulavat tummina silhuetteina.

Peacockin akustiikka ei ole parhaimmasta päästä, ja nopeammat kappaleet puuroutuvat niin pahasti, että sanoituksista ei aina saa selvää. Joissain sooloissa oli hieman epätasaisuutta rokimpaa soundia ja kovempaa volyymia vaativissa kohdissa, mutta pääosin laulajat vetivät laulunsa erittäin hyvin.

Yksittäistä sooloista pidin eniten Miiko Toiviaisen tulkinnasta kappaleessa Kärpästen herra ja Heljä Heikkisen Tuntemattomasta, vaikka kappaleet olivatkin itselleni aiemmin tuntemattomia.

Tämän genren musikaaleissa yksi hauskuus onkin siinä, kun jokin aiemmin tuttu kappale yhtäkkiä saakin aivan uuden merkityksen osana tarinaa ja voi vain hämmästellä, miten tuntuu kuin kappale olisi kirjoitettu juuri kyseistä musikaalia varten.

Siihen liittyy musikaalin suurin ongelma: vaikka Haloo Helsingin biisit on yksi maan suosituimmista bändeistä, laajasti tunnettuja hittejä on vain rajallisesti. Kun käsikirjoittajat ovat sitten pakotettuja kehittämään tarinaa näiden laulujen sanoitusten ympärille, siitä on hyvin, hyvin vaikea saada aikaan eheää juonellista kokonaisuutta.

Valitettavasti on todettava, että useampi kappale musikaalissa tuntui päälle liimatulta, ja esimerkiksi Pasin muutolla Saksaan ei tuntunut olevan muuta syytä kuin löytää paikka kappaleelle Maailman toisella puolen.

Parhaimmillaan kappaleet olivat kuitenkin vauhdikkaita ja hyvin mukaansatempaavia ohjelmanumeroita, ja vaikka tämä musikaali ei kokonaisuutena ollutkaan oma suosikkini, kotimaisen bändin musiikkiin pohjautuvan musikaalin kirjoittaminen on kulttuuriteko, jolla on itseisarvoa.

* * *

Aivan loppuun pieni toive Peacockille: Laittaisitteko narikoihin lisää henkilökuntaa? En ole vastaavia jonoja ulos asti ja sähellystä takkien kanssa esityksen päätyttyä nähnyt muissa teattereissa. Lisäksi tuntuu naurettavalta maksaa 2,50 €:n palvelumaksu tästä palvelusta. Ehkä takin olisi voinut viedä mukaan katsomoon (en tullut kysyneeksi), mutta palvelumaksun voisi hyvin sisällyttää myös lipun hintaan.

* * *

Lisätietoja: suomenkomediateatteri.fi/esitykset/maailma-on-tehty-meita-varten/

Pressilippu saatu Suomen komediateatterilta

Kuvat: Robert Seger

Kulttuuri Teatteri