FORK jättää hyvästit, Chapter 1: The End

”The Beginning of the End. The Intro of the Outro, The Prologue of the Epilogue. The Final Countdown.”

FORK, Chapter 1: The End

A cappella -lauluyhtye FORK aloitti puolen vuoden mittaiset jäähyväisensä. Niiden ensimmäinen osa on Svenska Teaternissa viime viikolla ensi-iltansa saanut FORK Chapter 1: The End -show, jota esitetään Svenskanin suurella näyttämöllä tammikuun 2020 loppuun ja vielä huhtikuun 2020 ajan.

Jäähyväisiin sisältyy myös helmikuun ja toukokuun väliin sijoittuva FORK Chapter 2: The End Tour -kiertue sekä yhteen uran lopullisesti päättävä FORK Chapter 3: One Last Night -konsertti Helsingin jäähallissa 27.5.2020.

FORK on perustettu vuonna 1996, ja viimeisen viidentoista vuoden ajan yhtye on ollut sen jäsenten päätyö. Nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat laulajat Mia Hafrén, Anna Asunta, Kasper Ramström ja Jonte Ramsten sekä ääniteknikko Grégory Maisse, joka saa laulajien äänet kuulostamaan uskomattomilta.

Neljän laulajan show’ta kuunnellessa on välillä helppoa unohtaa, että lavalla on vain neljä laulajaa, kun Kasper Ramström toimii rumpukoneena ja naislaulajien äänet muuttuvat sähkökitaran vingutukseksi.

FORK on erikoistunut coveroimaan tuttuja pop- ja rock-kappaleita, ja esitysten välissä laulajat naurattavat yleisöä itseironisilla englanninkielisillä spiikeillä.

Chapter 1:n teema on tietysti yhteen uran loppuminen, ja laulajat vitsailevat vuorotellen sillä, mitä tekevät FORK:in jälkeen. He kertovat myös huvittuneensa siitä, että viimeiset 15 vuotta heiltä on kysytty, mitä muuta he tekevät lauluyhteen lisäksi, aivan kuin laulaminen ei voisi olla työ. Nyt kysyjiä huolettaa heidän tulevaisuutensa.

FORK, Chapter 1: The End

Chapter 1: The End jakatuu kahteen osaan: hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Tunnelma ei ole kuitenkaan harras, vaan peräti riehakas, ja yhtye saa jopa Svenskanin keskiviikkoillan keski-ikäisen yleisön innostumaan, taputtamaan ja vislaamaan ja laulamaan kappaleiden mukana.

Yhtye on pukeutunut Teemu Muurimäen suunnittelemiin villin lännen asuihin: ensimmäinen puoliaika mustiin ja toinen puolisko valkoisiin.

Esitys koostuu pelkistä helmistä, ja jokainen laulaja pääsee vuorotellen solistin rooliin. Heti esityksen alkupuolella Mia Hafrén pääsee loistamaan ja esittelemään äänialaansa hienolla tulkinnalla Sian Alive-kappaleesta. Anna Asunta ei jää todellakaan kakkoseksi belttaamalla Frozen-elokuvan Let It Go:n kuin kuuluisa jääkuningatar.

FORK, Chapter 1: The End

Jonte Ramstenin bravuuri on Lady Gaga -mashup Pokerface/Bad Romance, johon sekoittuu myös Queenin Radio Gagaa, ja Kasper Ramström villitsee yleisön (jopa yleisön seassa) Modern Talkingin hitillä You’re My Heart, Your My Soul.

Show päättyy Queenin kappaleeseen Who Wants to Live Forever, ja ajattelen: ”Voi ei, nytkö jo?” Olisin hyvin voinut nauttia show’sta vielä toisen saman mittaisen esityksen verran. Erinomaiset sovitukset, ainutlaatuinen äänitekniikka, valovoimaset esiintyjät ja osuvat kappalevalinnat tekevät tästäkin show’sta niin nautinnollisen kokemuksen, että voin suositella sitä varauksetta niillekin, joille lauluyhtyemusiikki on vielä vähän vieraampaa.

FORK, Chapter 1: The End

Vaikka ymmärrän, että laulajat haluavat tehdä näiden vuosien jälkeen jotain muutakin, on silti sääli jättää hyvästit FORK:ille, sillä yhtye on ollut hyvin ainutlaatuinen, eikä vastaavaa löydy ainakaan tästä maasta.

Tämä esitys oli kuitenkin vasta ”The Intro of the Outro”, ja lopullisten jäähyväisten aika on vasta ensi toukokuussa. Nähdään siis jäähallissa!

Kuvat: Juha Mustonen, Svenska Teatern

Lippu esitykseen saatu Svenska Teaternilta

Kulttuuri Musiikki Teatteri

SuperPark yllätti koollaan ja aktiviteettien määrällä

Kukakohan keksi tuoda leikkipuistot sisätiloihin ja milloin? Ei niitä silloin ollut, kun itse olin nuori, ja nyt niitä on joka puolella – pelkästään pääkaupunkiseudullakin noin kymmenen. Eikä siinä mitään, hauskoja paikkoja nämä ovat, ja vietän itsekin mieluummin aikani lämpimissä sisätiloissa kuin jossain räntäsateessa. Ja ehkä olisin itsekin ollut vähemmän epäliikunnallinen, jos olisin kasvanut jossain SuperParkin kaltaisen leikkipaikan vieressä.

SuperPark

SuperPark on sisäleikkipuistoista meille uusin tuttavuus. Sillä on pk-seudulla kaksi toimipaikkaa, Espoossa ja Vantaalla, ja molemmat ovat siis meiltä katsottuna hieman väärissä paikoissa. Vantaalle pääsi kätevämmin.

Emme olleet käyneet SuperParkissa aiemmin, mutta tyttäreni oli kuullut kavereiltaan näistä huippupaikoista, ja lupasin hänelle, että voimme ottaa mukaan yhden kaverin ja mennä yhdessä pikkuveljen kanssa puistoon. Harmillisesti pikkuveli oli kuitenkin viikonloppuna kuumeessa, joten häneltä SuperPark jäi tällä kertaa väliin, ja vein puistoon vain 2 kpl 7-v:tä.

SuperPark

Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut sekä SuperParkin koosta että siellä olevien aktiviteettien määrästä. Kun luulin, että olimme nähneet jo alueen kokonaan, nurkan takaa paljastui vielä kokonainen skeittipuisto, uusi trampoliinialue ja freestyle-mäki pyörille ja skuuteille. Mäkeen ei seuralaisillani ollut kuitenkaan asiaa, vaan erilaisissa kiipeilytelineissä, peleissä, parkouralueessa ja varsinkin trampoliineissa oli aivan riittävästi hauskuutta.

SuperPark

Kaikkein eniten he viettivätkin aikaa juurikin trampoliineissa sekä Valo Jump -trampoliinivideopelissä, jota pelattiin siis hyppimällä trampoliinilla.

SuperParkSuperPark

Käsittämätöntä mutta hauskaa, ja sitä piti kokeilla itsekin. Muutenkin liikuntapeleissä oli hauskoja oivalluksia, kuten kiipeilyseinä, jossa kiipeiltiin keräilemässä örkkejä.

Vieläkö joku siellä huutelee, että videopelit ovat huonoksi lapsille ja passivoivat? 😉

SuperPark

Ostin puistoon neljän tunnin lipun, ja se oli aivan riittävästi. Kaksi tuntia olisi ollut toisaalta liian vähän, mutta kun kyselin punaposkisilta lapsilta kolmen tunnin jälkeen, olisikohan kohta oltu riittävästi, he sanoivatkin yllättäen, että voitaisiin joo lähteä kohta.

SuperPark

Muistelin sitä, miten ajattelin kolmen vuoden takaisella New Yorkin -matkallamme, että löytäisin kapungista jonkin todella hulppean sisäleikkipuiston, mutta päädyin toteamaan, että ruoho onkin tällä puolella aitaa vihreämpää. Löytämäni puistot olivat kalliita ja pieniä, ja tarjontaa ei ollut ylipäänsä juurikaan. Nyt siis iloitsen siitä, että meillä tarjontaa on, ja rahalle saa vielä vastinetta.

SuperPark

Kivaa oli! Ensi kerralla sitten herra 3-v:kin pääsee mukaan. Ja jonain päivänä voin sitten istahtaa läppärini kanssa neljäksi tunniksi kahvioon ja vain vilkutella sieltä hikisenä ohi juokseville lapsille.

Perhe Liikunta Lapset Vanhemmuus