Heureka! Jättimäiset dinosaurukset ja aivot narikkaan!

Jättimäiset dinosaurukset ovat vallanneet Heurekan!

Heureka dinosaurukset

Vierailimme viikonloppuna tiedekeskus Heurekassa lasten ja tyttären koulukaverin kanssa, ja pääsimme samalla tutustumaan sekä alkuvuonna auenneeseen Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyyn että jo liki vuoden esillä olleeseen Aivot narikasta! -näyttelyyn. Molemmissa on pitänyt käydä jo pidempään, mutta [tekosyitä, tekosyitä]. Onneksi vielä ehti molempiin.

Heureka dinosaurukset

Dinosaurusnäyttely esittelee dinosaurusten luurankojen kopioita ja fossiileja, mutta lapsista kiehtovinta olivat tietysti liikkuvat ja aidon kokoiset dinosaurusrobotit.

Dinot eivät sentään kävelleet ympäriinsä mutta aukoivat suitaan, heiluttivat raajojaan ja pyrstöjään ja isoimpien kyljet kohoilivat hengityksen tahdissa.

Heureka dinosaurukset

Herra 3-v oli kyllä omasta mielestään katselemassa ”krokodiilinäyttelyä”, ja taisivatpa puheissa mennä sekaisin myös hirmu- ja sisiliskot.

Heureka dinosaurukset

Dinosaurusnäyttely oli lapsista jopa yllättävän viihdyttävä. Oli hauskaa, miten näyttelytilan valaistus ja taustalla olevilla näytöillä näkyvä metsä muuttuivat vuorokauden aikojen mukaan, ja välillä metsään puhkesi ukkosmyrsky.

Lapset leikkivät dinosaurusten tutkijoita ja hiiviskelivät ja ryömivät pitkin käytäviä piileskellen jättiliskojen katseilta.

Heureka dinosaurukset

Suurimpia elämyksiä pienimmälle olivat virtuaalitodellisuuslasit, jotka päässään sai kuvitella olevansa itse pieni dinosauruksen poikanen, joka kuoriutui munasta dinosaurusten pesään.

Heureka dinosaurukset

Aivot narikasta! on hyvin erilainen mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen näyttely.

Heureka dinosaurukset

Se koostuu vajaasta kahdestakymmenestä tehtäväpisteestä, joiden varoitetaan jättävän jäljen kävijän aivoihin.

Heureka dinosaurukset

Mukana on musikkia, käsitöitä, pulmia, pähkinöitä, tanssia, rentoutumista ja tietysti myös tietoa aivoista.

Näyttelyn sanoma on, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa siihen, millaiset aivot jokaiselle muovautuu. Näyttelyn pelit ja tehtävät ratkotaan 2-5 hengen ryhmissä.

Heureka dinosaurukset

Näyttely oli rakennettu todella hauskasti, ja lapset olivat puuhista vielä enemmän innoissaan kuin dinoista.

Heureka dinosaurukset

Oli kyllä erittäin hyvä ajatus ottaa tyttärelle kaveri mukaan, sillä sain keskitettyä kaiken huomioni herra 3-v:hen, ja koululaiset saivat ihmetellä puuhapisteitä keskenään.

Heureka dinosaurukset

Dinosaurukset ovat Heurekassa maaliskuun 2020 puoliväliin ja aivonäyttelyä voi ihmetellä vielä vuoden 2020 syyskuun loppupuolelle. Sen verran innoissaan lapset olivat kyllä näyttelyistä, että pitääkin seurata tarkemmin, mikä näyttely dinosaurusten tilalle tulee ensi keväänä.

Heureka dinosaurukset

Perusnäyttelyynkin voisi tutustua ensi kerralla ajan kanssa, sillä tämä Heurekassa viettämämme  neljä tuntia ei riittänyt siihen millään!

Loppupuolella kävimme myös Heurekan planetaariossa katselemassa elokuvan komeetoista ja muista aurinkokunnan kiertolaisista. Yllättävän hyvin herra 3-v:kin jaksoi sen katsoa ja hän ihmetteli huulet pyöreinä, miksi planetaarion katsomo liikkuu ja pyörii. Sellaisen vaikutelman joka puolelle näkökenttää kaareutuva valkokangas kieltämättä teki.

Heureka dinosaurukset

Maininnan arvoinen on muuten myös Heurekan Tiederavintolan hampurilaisbrunssi, joka on tarjolla viikonloppuisin. Se on runsas buffet-pöytä, jossa pääosassa ovat hampurilaiset, jotka saa koota itse. Buffassa on myös kasvisvaihtoehto. Jälkiruoat, juomat ja salaattipöytä kuuluvat myös hintaan, joka on aikuisilta 19,90 € ja lapsilta 1 €/ikävuosi (kun lapsi ruokailee aikuisen kanssa). Tytär arvioi, että buffet oli ”paras buffa ikinä”, ja täytyy sanoa, että buffethampurilaiseksi burgerini oli oikein hyvä. Jälkiruoaksi sai paistaa itse vohvelit, jotka katosivat parempiin suihin ennen kuin sain niistä otettua kuvia.

Kiva retki Tikkurilaan, ja voin suositella sitä myös muille lapsellisille, joilla on nämä näyttelyt näkemättä.

Perhe Lapset

Toy Story 4 käsittelee isoja teemoja ja on komea lopetus sarjalle

Toy Story 4 saapuu tällä viikolla Suomen elokuvateattereihin, ja pääsin katsomaan sen tiistaina tyttäreni kanssa Disneyn kutsuvierasnäytöksessä.

Toy Story 4

Toy Story -sarjan ensimmäisen osan julkaisusta vuonna 1995 on jo hämmentävät 24 vuotta. Nykyisin Disneyn omistaman Pixarin tuottama elokuva muistetaan edelleen ensimmäisenä kokopitkänä täysin tietokoneella tehtynä animaationa. Elokuva ei ollut vain tekninen demo vaan oikeasti todella hyvä ja hauska leffa.

On huikeaa ajatella, että tämä yksi elokuva muutti kokonaisen toimialan, ja jo reilu vuosikymmen myöhemmin tietokoneanimaatiot olivat käytännössä syrjäyttäneet perinteiset piirrosanimaatiot.

Toy Story on yksi niistä harvoista isoista animaatioista, joiden jatko-osat on tehty yhtä isosti tai isommin kuin alkuperäinen elokuva ja jotka jatkavat tarinaa onnistuneesti. Toy Story 2 vuonna 1999 ja Toy Story 3 vuonna 2010 eivät olleet lainkaan pakotettuja jatko-osia vaan syvensivät tarinaa entisestään. Kolmannessa elokuvassa lelujen omistaja, Andy, oli jo kasvanut opiskeluikään, ja elokuvan lopussa hän lahjoitti vanhat lelunsa pienelle Bonnie-tytölle.

Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin saamme tietää paitsi, mitä Woodylle ja Buzz Lightyearille kuuluu, myös sen, mitä tapahtui Woodyn ihastukselle, posliiniselle Bo Peepille, jota ei nähty Toy Story 3:ssa.

Toy Story 4

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat muutaman vuoden päähän Toy Story 3:n lopusta. Woodyn uusi omistaja, Bonnie, on elokuvan alussa menossa eskariin, ja Woody piiloutuu hänen reppuunsa, nähdäkseen, miten tyttö pärjää siellä.

Woody on jo aiemmin jäänyt pois Bonnien leikeistä ja lähinnä kerää villakoiria kaapin perällä. Woody suhtautuu tyttöön kuitenkin isällisen suojelevasti, ja Bonnien hyvinvointi on hänelle kaikkein tärkein asia.

Tyttö joutuukin eskarin tutustumispäivänä heti kiusatuksi, kun toinen oppilas vie hänen nenänsä edestä kaikki askarteluvälineet. Woody auttaa Bonnieta ja kaivaa tämän huomaamatta roskakorista sinne pudonneita askarteluvälineitä ja muutaman roskan: lusikka-haarukan, puutikun, muovailuvahaa, irtosilmiä ja piipunrassin. Bonnie askartelee tarvikkeista tikku-ukon, ja kirjoittaa sen jalkoihin oman nimensä. Ja kuinka ollakaan, roskista syntynyt ukkeli herää henkiin leluna.

Ukkeli saa nimekseen Kahveli, ja se on Bonnielle leluista kaikkein tärkein. Kahvelilla on kuitenkin paha identiteettikriisi, sillä se on omasta mielestään roska, ja se yrittää hypätä jokaiseen roskakoriin tai jäteastiaan, jonka vain jossain näkee. Woody ottaa siis tehtäväkseen huolehtia, että Kahveli pysyy Bonnien luona.

Kun perhe sitten lähtee automatkalle matkailuautolla, lelut lähtevät perheen mukaan. Heti kun Woodyn valvova silmä välttää, Kahveli onnistuu pudottautumaan ulos liikkuvan auton avoimesta ikkunasta, ja Woody hyppää perään pelastamaan Kahvelia.

Toy Story 4

Kahvelin pelastusoperaation aikana Woody löytää sattumalta vanhan ihastuksensa Bo Peepin, joka elää vapaana, ”unohdettuna leluna” ja on muuttunut lammaspaimenesta skunkkiautolla ympäri pikkukaupunkia ajavaksi toimintasankariksi.

Bo Peep on päässyt pakoon antiikkiliikkeestä, jota terrorisoi isokokoinen tyttönukke Gabby Gabby ja tämän neljä apuria, todella häiritsevän karmivat vatsastapuhujan nuket. Kahveli ja Woody päätyvät juuri tähän antiikkiliikkeeseen, ja Kahveli jää Gabby Gabbyn vangiksi.

Gabby Gabby on hylätty jo aivan uutena, sillä sen äänirasia on ollut rikki, ja sen suurin haave on saada uusi äänirasia, jotta joku lapsi haluaisi sen omakseen. Sattumoisin Woodylla on juuri samanlainen äänirasia selässään, ja Gabby Gabby päättää saada sen oman rikkinäisen rasiansa tilalle.

Toy Story 4

Elokuva oli siis vauhdikas ja hauska – nauroimme useasti ääneen – mutta paikoin myös hyvin synkkä, koskettava ja jopa sydäntäsärkevä.

Jokaisen lelun haavena on olla jonkun lapsen oma ja rakastettu, eikä Gabby Gabbykaan toivo mitään muuta. Myös Woody tekee omaa surutyötään lähes unohdettuna leluna mutta purkaa omaa tarpeettomuuttaan pyyteettömään työhön pikku-Bonnien hyväksi. Mutta mistä kaikesta Woody onkaan lopulta valmis luopumaan?

Liikutun tunnetusti hyvin herkästi, ja vaikka nauroin usein, pyyhin ehkä jopa vielä useammin silmäkulmiani. (”Isi, taasko sinä itket”, kuului viereisestä penkistä.)

Liikutuin jo ensimmäisten minuuttien aikana, kun edellisten leffojen lapsen, Andyn, seurattiin kasvavan lelujen parissa lapsesta aikuisuuden kynnykselle ja luopuvan Woodysta ja kumppaneista. Ei elokuvan loppuakaan aivan kuivin silmin voinut katsoa, mutta siitä en halua paljastaa sen enempää.

Aivan pienimmille katsojille en elokuvaa suosittelisi, ja vaikka leffaan voisi viedä jopa 4-vuotiaan, Gabby Gabby ja erityisesti kätyreinä toimivat vatsastapuhujan nuket olivat hyvin uhkaavia. He onnistuivat säikäyttämään Woodyn (ja myös katsojat) kerran niin, että 7-vuotias tyttärenikin kirkaisi säikähdyksestä.

Toy Story 4 oli monin tavoin iso elokuva, ja yllätyin siitä, miten syvällinen näinkin näennäisen kepeä leffa voi olla. Se jatkoi edellisten leffojen tarinaa hyvin luontevasti, eikä siinä ollut pienintäkään pakolla tehtyä rahastuksen makua. Leffan voi hyvin katsoa myös itsenäisenä tarinana, vaikkei olisi nähnyt edellisiä osia. Tekninen toteutus on häikäisevä, ja elokuva on kaunis jokaista pientä yksityiskohtaa myöten.

Toy Story -sarja saattaa päättyä tähän leffaan – tai sitten ei. Jotain muuttui sen lopussa kuitenkin niin pysyvästi, että elokuva toimisi hyvin myös koko sarjan lopullisena ja hyvin komeana päätöksenä.

Nautin aidosti jokaisesta minuutista. Viisi tähteä.

Kuvat: Pixar

Kulttuuri Leffat ja sarjat