Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth on yksi parhaista oopperoista
No nyt mennään oopperassa todella ääripäästä toiseen! Kun edellinen näkemäni ooppera (Turandot) oli kepeähkö aikuisten satu, Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethistä kepeys on kaukana, ja tarina puolestaan on rikosdraama, joka voisi tapahtua tänäkin päivänä. Ole Anders Tandbergin ohjaama ooppera sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa jo vuonna 2017, mutta teos jäi silloin näkemättä. Nyt olen iloinen, että tilanne tuli korjattua.
Mikään hyvän mielen tarina Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth ei ole. Dmitri Šostakovitšin säveltämä ooppera perustuu Nikolai Leskovin saman nimiseen kirjaan ja se kertoo nuoresta Katerinasta, joka päätyy murhaamaan sekä appensa että aviomiehensä rakastuttuaan miehensä palkkaamaan työmieheen, Sergeihin.
Katerina on avioliitossaan onneton. Hän on naimisissa rikkaan kauppiaan, Zinovi Izmailovin kanssa, mutta liitossa ei ole lämpöä. Hänen appensa on yksinkertaisen ilkeä ja vastenmielinen öykkäri, joka syyttää Katerinaa siitä, että pariskunta ei ole saanut lasta. Zinovi joutuu lähtemään isänsä käskystä matkalle, ja Katerina jää yksin kotiin.
Zinovilla on paljon työväkeä, ja hiljattain palkattu Sergei herättää Katerinan kiinnostuksen. He päätyvät sänkyyn, mutta Boris saa heidät kiinni haureudesta ja ruoskituttaa Sergein. Katerina päättää surmata appensa ja maustaa tämän sieniannoksen rotanmyrkyllä.
Zinovi palaa kotiin yllättäen kuultuaan isänsä kuolemasta, ja Katerina ja Sergei jäävät kiinni suhteesta myös hänelle. Katerina kuristaa Zinovin vyöllä, ja hänen ruumiinsa piilotetaan talon kellariin. Sergei ja Katerina ovat nyt vapaat menemään naimisiin, mutta hääpäivänä humalainen kyläläinen murtautuu talon kellariin, löytää ruumiin ja ilmoittaa asiasta poliisille.
Sergei ja Katerina joutuvat vankileirille, jossa heidän välinsä viilenevät. Sergei syyttää Katerinaa kohtalostaan ja vokottelee toista naisvankia sillä seurauksella, että Katerina päätyy hukuttamaan sekä itsensä että Sergein uuden ihastuksen.
Traagisesta tarinasta ja intohimomurhista huolimatta tarina on satiirinen, ja monet hahmot ja kohtaukset esitetään koomisessa valossa. Poliisit silittävät housujaan kalsareissa, torvisoittokunta marssii lavalle, kun lavalla tapahtuu jotain traagista, ja Zinovin työntekijät katselevat kalanvonkaleet pystyssä haarojen välissä, kun Sergei ahdistelee Zinovin naistyöntekijää seksuaalisesti.
Norjalainen ohjaaja on vienyt näyttämökuvan Neuvostoliiton sisämaasta norjalaiseen kalastajakylään, jossa Katerinan talo seisoo karulla kalliolla. Kääntyvä pyörönäyttämö paljastaa talon sisätilan.
Oopperassa on poikkeuksellisen voimakkaita seksikohtauksia Katerinan ja Sergein välillä, enkä ihmettele, että itse Stalin on aikoinaan ollut järkyttynyt oopperan sisällöstä. Myös musiikiltaan ooppera on voimakas, välillä jopa kakofoninen ja meluisa.
Esityksen pääosissa olivat Svetlana Sozdateleva Katerinana ja Alexey Kosarev Sergeinä, ja molemmat solistit tekivät loistavat roolit. Kuorolla on iso rooli työläisinä, kylän väkenä, poliisivoimina ja vankijoukkona.
Synkästä teemastaan huolimatta Mtsenksin Kihlakunnan Lady Macbeth oli virkistävällä tavalla erilainen kuin aiemmin näkemäni oopperat, ja esitys oli varmasti yksi parhaista ja mielenkiintoisimmista ja juoneltaan mukaansatempaavimmista tähän asti näkemistäni oopperoista.
Lippu saatu Kansallisoopperalta.
Lisää oopperoita:
