Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth on yksi parhaista oopperoista

No nyt mennään oopperassa todella ääripäästä toiseen! Kun edellinen näkemäni ooppera (Turandot) oli kepeähkö aikuisten satu, Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethistä kepeys on kaukana, ja tarina puolestaan on rikosdraama, joka voisi tapahtua tänäkin päivänä. Ole Anders Tandbergin ohjaama ooppera sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa jo vuonna 2017, mutta teos jäi silloin näkemättä. Nyt olen iloinen, että tilanne tuli korjattua.

Kuva: Stefan Bremer

Mikään hyvän mielen tarina Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth ei ole. Dmitri Šostakovitšin säveltämä ooppera perustuu Nikolai Leskovin saman nimiseen kirjaan ja se kertoo nuoresta Katerinasta, joka päätyy murhaamaan sekä appensa että aviomiehensä rakastuttuaan miehensä palkkaamaan työmieheen, Sergeihin.

Katerina on avioliitossaan onneton. Hän on naimisissa rikkaan kauppiaan, Zinovi Izmailovin kanssa, mutta liitossa ei ole lämpöä. Hänen appensa on yksinkertaisen ilkeä ja vastenmielinen öykkäri, joka syyttää Katerinaa siitä, että pariskunta ei ole saanut lasta. Zinovi joutuu lähtemään isänsä käskystä matkalle, ja Katerina jää yksin kotiin.

Kuva: Tuomo Manninen

Zinovilla on paljon työväkeä, ja hiljattain palkattu Sergei herättää Katerinan kiinnostuksen. He päätyvät sänkyyn, mutta Boris saa heidät kiinni haureudesta ja ruoskituttaa Sergein. Katerina päättää surmata appensa ja maustaa tämän sieniannoksen rotanmyrkyllä.

Zinovi palaa kotiin yllättäen kuultuaan isänsä kuolemasta, ja Katerina ja Sergei jäävät kiinni suhteesta myös hänelle. Katerina kuristaa Zinovin vyöllä, ja hänen ruumiinsa piilotetaan talon kellariin. Sergei ja Katerina ovat nyt vapaat menemään naimisiin, mutta hääpäivänä humalainen kyläläinen murtautuu talon kellariin, löytää ruumiin ja ilmoittaa asiasta poliisille.

Sergei ja Katerina joutuvat vankileirille, jossa heidän välinsä viilenevät. Sergei syyttää Katerinaa kohtalostaan ja vokottelee toista naisvankia sillä seurauksella, että Katerina päätyy hukuttamaan sekä itsensä että Sergein uuden ihastuksen.

Kuva: Tuomo Manninen

Traagisesta tarinasta ja intohimomurhista huolimatta tarina on satiirinen, ja monet hahmot ja kohtaukset esitetään koomisessa valossa. Poliisit silittävät housujaan kalsareissa, torvisoittokunta marssii lavalle, kun lavalla tapahtuu jotain traagista, ja Zinovin työntekijät katselevat kalanvonkaleet pystyssä haarojen välissä, kun Sergei ahdistelee Zinovin naistyöntekijää seksuaalisesti.

Norjalainen ohjaaja on vienyt näyttämökuvan Neuvostoliiton sisämaasta norjalaiseen kalastajakylään, jossa Katerinan talo seisoo karulla kalliolla. Kääntyvä pyörönäyttämö paljastaa talon sisätilan.

Kuva: Stefan Bremer

Oopperassa on poikkeuksellisen voimakkaita seksikohtauksia Katerinan ja Sergein välillä, enkä ihmettele, että itse Stalin on aikoinaan ollut järkyttynyt oopperan sisällöstä. Myös musiikiltaan ooppera on voimakas, välillä jopa kakofoninen ja meluisa.

Kuva: Stefan Bremer

Esityksen pääosissa olivat Svetlana Sozdateleva Katerinana ja Alexey Kosarev Sergeinä, ja molemmat solistit tekivät loistavat roolit. Kuorolla on iso rooli työläisinä, kylän väkenä, poliisivoimina ja vankijoukkona.

Synkästä teemastaan huolimatta Mtsenksin Kihlakunnan Lady Macbeth oli virkistävällä tavalla erilainen kuin aiemmin näkemäni oopperat, ja esitys oli varmasti yksi parhaista ja mielenkiintoisimmista ja juoneltaan mukaansatempaavimmista tähän asti näkemistäni oopperoista.

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Lisää oopperoita:

Kulttuuri Musiikki Teatteri

Mitä kuuluu polvivaivoille? #vainkeskiikäjutut

Joku ehkä muistaa, miten olen kertonut aiemmin polvivaivoistani. Juu, ihan keski-ikäjutuissa mennään, mutta jatketaan aiheesta, kun on kerran jo aiemmin aloitettu. Polvi tuntui kipeytyvän pienestäkin rasituksesta, ja nilkutin muun muassa muutaman vuosi puoli syksyä sen jälkeen, kun tapetoin mökin seiniä ja nousin muutaman päivän ajan useamman kerran pienille portaille.

Juoksuakaan en ole kokeillut enää sen jälkeen, kun edelliset yritykset loppuivat polvikipuihin. Kävin muinoin kuvauttamassa polveni röntgenissä, ja niistä löytyikin jotain kulumaa, jonka arveltiin aiheuttavan vaivoja. Sain jonkin kipulääkkeen ja jotain veteen sekoitettavia jauhepusseja, jotka auttavat nivelvaivoihin.

Kun vaivat jatkuivat, lopetin vähitellen kaiken, mikä voisi rasittaa polvea, enkä lopulta uskaltanut tehdä kuntosalillakaan jalkaliikkeitä. Kun polvivaivat yhä jatkuivat kävin keskustelemassa niistä toisen lääkärin kanssa, saman joka paransi selkävaivani vääntämällä jumiutuneen SI-nivelen paikoilleen.

Hän puuskahti aiemmille tutkimuksille ja röntgenkuville ja määräsi jaloilleni lihaskuntotreeniä. Polvikipuun auttaa parhaiten sitä ympäröivien lihasten vahvistaminen, ei siis lepo ja rasituksen välttäminen. Lääkärin määräys oli, että käyn tekemässä kolmesti viikossa jalkakyykkyä, jalkaprässiä ja reiden ojennuksia ja koukistuksia. Ja näin aloin tehdä.

Vaikka saliharrastukseni onkin viime aikoina ollut mm. koronasta johtuen enemmänkin satunnaista kuin säännöllistä, ja väliin on tullut myös useamman kuukauden taukoja, en ole jättänyt yhtään jalkapäivää väliin. Siis teen nykyisin salilla joka kerta jalkatreenin, ja joka toinen kerta treenaan selän ja rinnan ja joka toinen kerta käsivarret ja olkapäät.

Ja nyt pääsen vihdoin varsinaiseen asiaani. Mikä on siis on ollut tulos, kun olen polvien rasittamisen välttämisen sijaan kuormittanut niitä huomattavasti enemmän kuin ehkä ikinä?

Sen jälkeen, kun aloitin säännölliset jalkatreenit, polveni ei ole ollut kertaakaan kipeä. No juu, kyllä se jäykistyy joskus, jos olen huonossa asennossa sohvalla, ja pari ensimmäistä askelta ylös nousemisen jälkeen tuntuvat ikäviltä, mutta samanlaista jatkuvaa jomotusta ja kävelyä haittaavaa kipua kuin vielä kolmisen vuotta sitten en ole tuntenut kertaakaan viimeiseen reiluun 2,5 vuoteen. Toki polvivaiva oikeassa polvessa saattoi liittyä myös siihen jumiutuneeseen SI-niveleen, joka veti lonkan vinoon ja aiheutti selkäkipua.

En ole yrittänyt  tehdään mitään jalkaprässiennätyksiä vaan tehnyt melko kevyillä painoilla ja lisännyt niitä harvakseltaan. Tänään ilahduin, kun laitoin painoja taas hieman enemmän kuin aiemmin, ja treeni tuntui mielestäni jopa kevyemmältä kuin edellisellä kerralla. (Jos jotain kiinnostaa, tein treenin 150 kg:n levypainoilla, ja itse olen 77-kiloinen.)

Mutta mutta… nyt kyllä kiinnostaisi sellainen asia, että mitäköhän polvi tykkäisi, jos kokeilisin taas keväällä kevyttä hölkkää Töölönlahdella..?

Hyvinvointi Terveys