Ensimmäinen jakso uutta Muumilaakso-sarjaa on nyt katsottu Yle Areenasta, ja olemme antaneet sille yksimielisen hyväksyntämme.

Neiti 6-v nauroi katsoessaan useasti ja arvioi Muumilaakson ”paljon paremmaksi kuin vanhat muumit”. Hän piti siitä niin kovasti, että halusi katsoa jakson heti uudelleen.

Herra 2-v ei osannut pukea tuntemuksiaan tarkemmin sanoiksi, mutta illalla, kun mietimme jälleen nukkumaan mennessämme, mistä olemme kiitollisia, hän oli kiitollinen uusista muumeista. Hän myös pohti aamulla aamuhommia tehdessään, että hän kertoo päiväkodissa katsoneensa uusia muumeja.

Rouvan mielestä jakso oli kaunis ja ihana ja hyvin positiivinen kokemus. Hän katsoo kuulemma seuraavatkin jaksot mielellään yhdessä läjässä lasten kanssa.

Itse jouduin analysoimaan jaksoa hieman pidemään ja kaivamaan esiin myös aarteeni, Turun Sanomien vuosina 1978 – 1984 julkaiseman Muumi-sarjakuvakokoelman, jotka keräilin itselleni joskus aikuisena.

Muumilaakson ensimmäisessä jaksossa, Pikku Myy tuli taloon, muumiperhe herää talviuniltaan siihen, kun Mymmeli (vanhempi) saapuu lapsilaumansa kanssa muumitaloon ja ilmoittaa lähtevänsä pois jo heti juhannuksena.

Lapsista mukana ovat vain pienimmät, mutta Pikku Myykin ilmestyy hetken päästä ovelle ja ilmoittaa, että Pikku Myy on vain hänen nimensä, ei hänen persoonansa.

Muumiperhe päätyy teeskentelemään, että juhannus onkin jo käsillä, mutta Mymmeli saa selville, että muumit vain huijaavat.

Lasten riehumisesta suivaantunut Muumipeikko päättää rakentaa itselleen uuden talon, mutta lopulta talo sopiikin paremmin Mymmelille ja hänen lapsilaumalleen.

Tarinassa oli jotain kovin tuttua, joten selailin ensimmäistä Muumi-sarjakuvakirjaa ja etsin tarinaa, jossa Pikku Myy esiintyy ensimmäisen kerran.

Tuossa.

Haa! Tarina on nimeltään Muumi rakentaa talon, ja se on juoneltaan pääpiirteissään juuri sama kuin Muumilaakson ensimmäinen jakso! Tarina on yksi ensimmäisistä Tove Janssonin piirtämistä muumisarjakuvista, ja se on peräisin vuodelta 1956.

Yksityiskohdissa on toki eroja, ja esimerkiksi Mymmelin tytärtä (joka on siis myös nimeltään Mymmeli) ei nähdä tässä jaksossa, eikä Niiskuneitikään ollut vielä mukana.

Mutta juhannusnarraus on osa tarinaa.

Ja myös tässä tarinassa Muumin rakentama, vähän vino talo lahjoitetaan Mymmelille ja pikkumymmeleille. 

Olin siis hyvin, hyvin iloinen, että ainakin tämä jakso perustui alkuperäisiin muumitarinoihin ja Pikku Myykin esiteltiin samaan tapaan kuin sarjakuvassa.

Muumihahmoilla oli japanilaisiin muumeihin verrattuna enemmän luonnetta, ja teini-ikäisen Muumipeikon lisäksi olin erityisen ilahtunut siitä, että myös Muumimammalla oli hieman enemmän pilkettä silmässä. Kun Muumipappa katseli ja kommentoi Muumipeikon rakentamaa, hyvin vinoa taloa, Muumimamma tokaisi Papalle: ”Ei ehkä täydellinen mutta ei tylsäkään. Aivan kuin sinä.”

Hahmojen ulkoasuun ja varsinkin muumien nenän kyljessä heiluvaan suuhun kesti hieman tottua, mutta jakson loppua kohden siihenkään ei enää kiinnittänyt huomiota. Hahmojen mittasuhteet ovat onneksi kuitenkin oikeat ja Muumipeikkokin kookkaampi kuin japanilaisanimaatiossa.

Kevättalvisissa maisemissa ei nähty vielä paljoa värejä, ja jaksossa oltiin lähinnä Muumitalon ympäristössä, joten joudumme odottamaan vielä tulevia jaksoja, jotta näemme tarkemmin, miltä Muumilaakso näyttää.

Nyt odotan siis kovasti seuraavia jaksoja. Ensimmäinen oli hyvin lupaava.