Hodarit halloumiranskalaisilla, chilimajoneesilla ja punakaalisalaatilla

Kaupallinen yhteistyö: Fort Deli / Texas Pete

Et ehkä vielä tiennyt sitä, mutta olen sriracha-kastikkeen suurkuluttaja. Löysin tulisen chilikastikkeen muutama vuosi sitten ja jäin siihen pahasti koukkuun. Kun minulle tarjottiin tätä yhteistyömahdollisuutta Texas Pete -maustekastikkeiden kanssa, bongasin tuotevalikoimasta heti srirachan, lempikastikkeeni.

Texas Pete Sriracha-3.jpg

Sriracha on alun perin thaimaalainen chilikastike, joka tehdään chilistä, etikasta, valkosipulista, suolasta ja sokerista ja siinä on juuri omaan suuhuni sopiva tulisuus: siis mukavasti potkua muttei kuitenkaan niin överisti, että suu palaisi.

Srirachaa on oltava kaapissa aina kaksi pulloa: yksi avattuna ja toinen avaamattomana siltä varalta, että edellinen pullo loppuu yllättäen. Käytän srirachaa oikeastaan kaiken maustamiseen ja olinkin huvittunut, kun luin Texas Peten maahantuojan sivuilta kuvauksen, jossa kerrottiin kastikkeen soveltuvan juurikin ”kaikenlaiseen maustamiseen”.

Yleisin käyttötapani sriracha-kastikkeelle on sriracha-leipä. Leipä voi sisältää oikeastaan mitä tahansa samoja täytteitä kuin mikä tahansa voileipä: juustoa, leikkeleitä, kurkkua ja paprikaa, mutta leivässä ei olekaan pohjalla voita vaan reilu kerros sriracha-kastiketta.

Toinen vakiotäytteeni näille voittomille voileiville on pika-guacamole. Rouva syö usein aamuisin avokadoa ja jättää sitä minullekin valmiiksi muussattuna lautaselle. Kun tätä avokadomuusia sivelee leivän päälle ja puristaa avokadon pinnalle vielä srirachaa, muuta ei tarvitse!

Sriracha on muutenkin kätevä mauste lapsiperheessä, jossa aikuiset (tai ainakin toinen heistä) kaipaavat ruokiinsa tulisuutta, mutta lapset eivät siitä välitä. Srirachaa voi hyvin ruiskaista lähes ruoan kuin ruoan päälle. Vähän kuin ketsuppia, mutta aikuisempaan makuun. Sillä voi hyvin muuten jatkaa myös sitä ketsuppiakin, jolloin saa chiliketsuppia vaikkapa ranskalaisille.

Texas Pete Sriracha-4.jpg

Nyt päätin kuitenkin käyttää srirachaa Rouvan kuuluisan ”Maailman nopeimman majoneesin” maustamiseen. Chilimajoneesi puolestaan pääsi halloumiranskalaisten ja marinoidun punakaalisalaatin kanssa hodarin täytteeksi!

Texas Pete Sriracha-1.jpg

Chilimajoneesi

Ainekset

  • 2 tl dijon-sinappia
  • 1 kananmuna
  • 1/2 sitruunan mehu
  • pieni ripaus valkopippuria
  • ripaus suolaa
  • 2 dl rypsiöljyä (huoneenlämpöistä)
  • sriracha-kastiketta maun mukaan

Valmistaminen

  1. Mittaa kaikki ainekset sriracha-kastiketta lukuun ottamatta kapeaan kannuun
  2. Laita sauvasekoitin kannuun, terä kiinni kannun pohjaan. Käynnistä sekoitin, ja nosta sitä vähitellen kohti pintaa
  3. Kun majoneesi on valmista, mausta se sriracha-kastikkeella. Itse käytin puolikkaan annoksen maustamiseen 2 tl sriracha-kastiketta

Texas Pete Sriracha-2.jpg

Halloumiranskalaisiin olen tutustunut ja ihastunut kahdessakin helsinkiläisessä ravintolassa. Ne kuuluvat sekä Yes Yes Yesin että Sori Taproomin vakiomenuihin. Tein ne kuitenkin tarkoituksellisesti esikuviaan pienemmiksi, jotta sain ne paistettua rapsakoiksi ilman rasvakeitintä.

Halloumiranskalaiset

Ainekset

  • 1 pkt halloumijuustoa
  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • 1 tl jeeraa
  • rypsiöljyä paistamiseen

Valmistaminen 

  1. Kuivaa halloumijuusto ja leikkaa se n. 1 cm x 1 cm kokoisiksi tikuiksi
  2. Levitä vehnäjauhot lautaselle ja sekoita jeera jauhoihin
  3. Kierittele halloumitikut jauhoissa
  4. Kaada paistinpannulle vaajan 1 cm:n kerros rypsiöljyä ja kuumenna öljy. Kasta varovasti yhden halloumitikun kärkeä öljyyn. Jos se alkaa poreilla, öljy on riittävän kuumaa
  5. Pienennä lieden tehoa hieman, asettele halloumitikut paistinpannulle ja paista ne yksi sivu kerrallaan kullanruskeiksi.

Texas Pete Sriracha-6.jpg

Marinoitu punakaalisalaatti on raikasta syötävää ihan sellaisenaankin. Pohdin, tekisinkö salaatista coleslaw-tyyppistä ja sekoittaisin majoneesin ja maustamatonta jogurttia siihen, mutta salaatti maistui ja näytti niin hyvältä sellaisenaan, että siihen ei ollutkaan tarvetta. Huomioi, että marinoitumiseen menee vähintään muutama tunti, mutta vielä parempaa salaattia saat, jos laitat sen marinoitumaan jo edellisenä iltana.

Punakaalisalaatti

Ainekset

  • 1 pieni punakaali (n. 600 g)
  • 1/2 dl sokeria
  • 5 dl vettä
  • 1 dl väkiviinaetikkaa
  • 2 keskikokoista porkkanaa
  • 1/4 tl suolaa
  • mustapippuria

Valmistaminen

  1. Suikaloi punakaali ohuiksi suikaleiksi veitsellä tai mandoliinilla
  2. Liuota sokeri lämpimään veteen ja lisää etikka
  3. Laita kaalisuikaleet kulhoon, kaada etikkaliemi kaalisuikaleiden päälle ja sekoita. Peitä kulho ja nosta se jääkaappiin maustumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli
  4. Kun kaali on maustunut, kaada liemi pois ja valuta kaalisuikaleet lävikössä
  5. Raasta porkkanat, yhdistä porkkanaraaste ja kaalisuikaleet ja mausta salaatti suolalla ja mustapippurilla.

Texas Pete Sriracha-5.jpg

Postauksen sämpylät ovat itse tehtyjä, mutta voit hyvin ostaa omia lempisämpylöitäsi kaupasta.

Kokoa hodarit: laita kaalisalaattia, chilimajoneesia ja halloumiranskalaisia sämpylän sisään, ja lisää vielä sriracha-kastiketta, jos kaipaat hodariin lisää potkua. Nauti!

P.S. Kurkkaapa myös Instagramin puolelle ja laita seurantaan seurantaan sekä @isyyspakkaus että @texaspetefinland. Voit osallistua omalla Instagram-tililläni Texas Pete -tuotepaketin arvontaan!

Koti Ruoka ja juoma

Pieni Merenneito jatkaa Kansallisbaletin prinsessavuotta

Kansallisbaletti on viettänyt tällä kaudella varsinaista prinsessasatujen juhlavuotta. Viime syksyn Prinsessa Ruusunen ja loppuvuoden Tuhkimo saivat nyt seurakseen Pienen merenneidon, kun Kenneth Greven vuodelta 2015 peräisin oleva teos palasi Oopperatalon lavalle.

Kansallisbaletti - Pieni merenneito 2.jpg

Ruususen kävin katsomassa Rouvan ja tyttären kanssa syksyllä, mutta Tuhkimon jätin väliin. Nyt halusin kuitenkin nähdä Pienen merenneidon tyttäreni kanssa, sillä Rouva näki saman esityksen jo kolme vuotta sitten ja hän kehui sitä kovasti.

Baletti kertoo paitsi pienestä merenneidosta, myös kirjailija H. C. Andersenista, jonka tarina kietoutuu yhteen Pienen merenneidon tarinan kanssa. Aivan kaikkein klassisinta versiota sadusta tässä esityksessä ei siis nähdä.

Tarinan alussa H. C. Andersen kirjoittaa satua, josta voisi tehdä baletin. Hän käy läpi useampia satujaan, mutta mikään ei tunnu sopivalta aiheelta baletille. Lopulta hän keksii Pienen merenneidon, ja uppoaa itsekin osaksi tarinan käänteitä. Andersen on ilmeisesti oikeassa elämässäkin haaveillut tanssijan urasta, ja tästä on tehty myös Pieneen merenneitoon oma sivujuonensa: kun merenneito lupaa merinoidalle äänensä jalkoja vastaan, Andersenillakin on mahdollisuus tulla tanssijaksi, jos hän ei enää koskaan kirjoita yhtään satua.

Baletissa nähtiin monia viittauksia muihin Andersenin satuihin kuten Prinsessa ja herne, Pieni tinasotilas, Lumikuningatar, Pieni Tulitikkutyttö ja Ruma ankanpoikanen.

Kansallisbaletti - Pieni merenneito 4.jpg

Tarinaa olisi ollut mahdoton ymmärtää ilman kertojaa, ja olinkin hyvin iloinen, että tässä teoksessa oli mukana kertoja vääntämässä asioita rautalangasta. Kertojan kanssakin piti nimittäin miettiä useamman kerran, tapahtuvatko tapahtumat ns. oikeasti Andersenin elämässä vai vain hänen kirjoittamassaan sadussa.

Kertojalla oli myös yksi hyvin erityinen tehtävä: hän kehotti yleisöä laittamaan kahdessa kohtaa ”taikalasit” päähän. Meren alaisen maailman toteutuksessa oli nimittäin käytetty paitsi lavasteita ja pukuja myös 3D-videoita, jotka projisoitiin isolle valkokankaalle lavan takaosassa. 3D-lasien kanssa nämä videot toivat esitykseen aivan toisenlaista visuaalisuutta kuin mitä missään aiemmassa baletissa on nähty.

Kansallisbaletti - Pieni merenneito 5.jpg

3D-videot olivat tietysti hauska ja hieno lisä esitykseen ja varmasti myös yksi syy tämän baletin suosiolle, mutta kieltämättä ne veivät hieman huomiota tanssilta. Uppouduin ainakin itse seuraamaan kasvoja päin uiskentelevia kaloja ja kilpikonnia niin, että tanssijoiden työtä oli vaikea muistaa seurata.

Pienenä merenneitona tanssi Yimeng Sun, prinssinä Sergei Popov ja H. C. Andersenina nähtiin Ville Mäki. Kovin kaunista katsottavaa olivat heidän tanssinsa.

Musiikin balettiin on säveltänyt Tuomas Kantelinen, ja se oli juuri sopivan mahtipontista ja satumaista tähän tarinaan. Lavastus ja puvustus olivat myös isoja, ja kohtaukset olivat hyvin näyttäviä ihan jo tanssijoiden määrästä johtuen.

Kansallisbaletti - Pieni merenneito 1.jpg

Baletti ei teemastaan huolimatta ole varsinainen lasten baletti. Merinoita on kuin suoraan kauhuelokuvasta, ja pienimmistä katsojista loppukohtaus saattaa olla pelottava. On hyvä tietää myös, että tässäkään versiossa merenneito ei saa onnellista loppua, vaan hän kuolee heittäydyttyään pelastamaan prinssin, ja noidan veitsi uppooa hänen rintaansa prinssin sijaan.

Oma tyttäreni ei tästä hätkähtänyt. Andersenin versio merenneidosta oli hänelle jo tuttu, ja noitakin oli kuulemma hauska. Tiedustelin, mikä on hänen suosikkinsa tähän mennessä näkemistään baleteista. Kyllä: se oli Pieni merenneito.

Myös itsestäni Pieni merenneito oli kokonaisuutena parhaita näkemiäni baletteja. Sitä oli helppo seurata, vaikka ei olisi kovin montaa balettia aiemmin nähnyt, ja visuaaliselta puoleltaan esitys oli häikäisevä. Kertoja voisi omasta puolestani olla mukana useammassakin baletissa.

Kansallisbaletti - Pieni merenneito 6.jpg

 

Pressilippu esitykseen saatu Suomen Kansallisbaletilta.

Kuvat: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika.

Kulttuuri Suosittelen