Lily

Isyyspakkaus

Isyyspakkaus
Tommi Koivisto

Teatteriarvostelu: Turun kaupunginteatterin Hiljaiset Sillat

Vaikka vaikuttaa, että tämän syksyn tavoitteeni on ollut käydä katsomassa kaikki Samuel Harjanteen uutuusmusikaalit, yhteensä neljä kappaletta, vannon, että se on ollut aivan sattumaa! En itse asiassa ensin edes huomannut, että Turun kaupunginteatterin Hiljaiset sillat on Harjanteen ohjaama, vaan päätin tehdä teatteriretken Turkuun katsomaan Maria Ylipäätä, joka esittää musikaalin pääosaa!

Pohjalla menestyskirja ja -elokuva

Hiljaiset sillat on saman nimiseen elokuvaan ja Robert James Wallerin menestyskirjaan perustuva musikaali, jossa Napolista Yhdysvaltain Iowaan muuttanut perheenäiti, Francesca (Maria Ylipää). kokee lyhyen mutta intohimoisen romanssin pihaansa pölähtäneen valokuvaajan, Robertin (Jonas Saari), kanssa. Francescan muu perhe on lähtenyt maatalousnäyttelyyn esittelemään palkintosonnia ja Robert on puolestaan kuvaamassa Madisonin piirikunnan historiallisia katettuja siltoja National Geographic -lehteen.

Francesca tuntee olonsa yksinäiseksi ja elämänsä kuluvan hukkaan iowalaisella maatilalla, ja kun kemiat kuvaajan kanssa käyvät yhteen, hän päätyy käymään sisäistä taistelua siitä, pysyäkö perheensä luona vai lähteäkö valokuvaajan matkaan.

Kepeyttä tunnelmaan tuovat uteliaan naapurinrouvan, Margen (Kirsi Tarvainen) soitot ja pistäytymiset, ja myös Francescan muun perheen maatalousnäyttelymatkan seuraaminen. Perheen isä, Bud, (Stefan Karlsson) soittelee kuulumisia vaimolleen ja pariskunnan teini-ikäiset lapset, Michael ja Carolyn (Akseli Ferrand ja Linda Hämäläinen) kinastelevat niin tutun kuuloisesti, että ei voi kuin hymyillä.

Pienimuotoinen ja pelkistetty

Musikaalin on käsikirjoittanut alkuperäisteoksen pohjalta Marsha Norman, säveltänyt ja sanoittanut Jason Robert Brown, ja sen ovat suomentaneet Hanna Kaila (laulut) ja Reita Lounatvuori (teksti). Musikaalia on esitetty lyhyesti myös Broadwaylla, mutta sen menestys on jäänyt vaatimattomaksi.

Kuten elokuvakin, musikaali on hyvin pienimuotoinen, ja siten myös hyvin erilainen kuin muut Harjanteen ohjaukset, jotka olen nähnyt. Tunnelma on herkkä ja intiimi, ja pääosien kemia kannattelee tarinaa hienosti.

Lavastukseltaan esitys on pelkistetty, mikä sopii muutenkin pienimuotoiseen esitykseen. Francescan perheen koti muodostuu keittiöstä, ja makuuhuonetta markkeeraa sänky. Välillä näyttämön taakse projisoidaan kuvaa, ja välillä tehosteet heijastuvat lavan eteen laskeutuvasta läpinäkyvästä verhosta, mitä käytetään nykyisin monien esitysten lavastuksessa.

Ylipää on laulajana niin huikea, että voisin kuunnella hänen laulamanaan vaikka puhelinluetteloa. Onneksi pääsin näkemään hänet lavalla, sillä hän oli sairastellut musikaalin ensi-illan aikoihin, ja täällä viikolla hänen kerrottiin myös jäävän äitiysvapaalle tammikuussa. Rooli oli muuten Ylipään ensimmäinen suomenkielinen näyttämörooli sitten vuoden 2010 Wicked-musikaalin!

Hienosti laulavat myös muut pääosat, ja musikki soi Eeva Konnun ohjauksessa asiaankuuluvasti.

Pääosakaksikon kohtaukset ovat musikaalin parasta antia

Musikaalin puutteet ovat alkuperäisessä teoksessa, ei niinkään Turun kaupunginteatterin toteutuksessa ja tulkinnassa. Parhaimmillaan musikaali on pääosakaksikon kohtauksissa ja varsinkin heidän lauluissaan, mutta tarinan sivujuoni palkintosonnin viemisestä maatalousnäyttelyyn tuntuu hieman irralliselta.

Pienimuotoisen ja pitkälti kahden henkilön dialogista koostuvan tarinan tuominen isolle näyttämölle on varmasti haastavaa, mutta esimerkiksi Once on hyvä esimerkki musikaalista, jossa sekin toimii ilman humoristisista kevennystä ja ns. pakollisia comic relief -hahmoja.

Musiikki soljuu kauniisti tyypillisistä musikaalinumeroista folk- ja country-henkisiin esityksiin, mutta melodioista tai kappaleista mikään ei nouse muiden yläpuolelle. Francescan ja Robertin tarinan päättyminen liikutti ja pyyhin esityksen lopussa silmäkulmiani, mutta jokin vaikeasti selitettävä asia jäi kuitenkin puuttumaan, joka tekisi tästä musikaalista niin pakahduttavan kuin olisin toivonut. Silti nautin esityksestä, ja olen hyvin iloinen, että olen niin sanotusti löytänyt myös Turun kaupunginteatterin!

Lippu saatu Turun kaupunginteatterilta.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Lisää teatteriarvioita viime ajoilta:

Avainsanat: , ,
kulttuuri teatteri
Tommi Koivisto

Cryptic Cargo tuo pakohuonepelin kotiin

Yksi tämän vuoden teemoista perheessämme on ollut pakohuonepelit. Tein itsekin yhden pelin tyttären syntymäpäiville toukokuussa, ja pelistä tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin. Nyt tyttäreni järjesti kaverinsa kanssa yhteiset Halloween-juhlat kotonamme, ja he toivoivat sinne ohjelmanumeroksi pakohuonetta. Pohdin vielä pari viikkoa sitten, mistä ihmeestä löydän täysin uudet ideat ja vielä ajan pelin suunnitteluun, mutta sitten universumi vastasi kysymykseeni.

Työpaikkani Halloween-juhliin oli kutsuttu vieraita myös We in Games -organisaatiosta. Tutustuin juhlien aikana uusiin ihmisiin, ja kävi ilmi, että eräs juttukaverini oli toimitusjohtajana Cryptic Cargo -nimisessä firmassa, joka tekee siirrettäviä pakohuonepelejä. Haa! Yksi asia johti toiseen, ja yhtäkkiä minun ei tarvinnutkaan suunnitella juhlien pääohjelmanumeroa itse!

Juhliin sopiva peli oli The Countdown, jossa puretaan pommia, ja se sopii juurikin yli 10-vuotiaille. Peliin mahtuu kerrallaan 4 – 5 pelaajaa, joten isommilla ryhmillä peli kannattaa pelata useamman kerran pienissä joukkueissa tai hommata useampi peli.

Pelin voi koota ratkaisun jälkeen takaisin kasaan ja pelata uudelleen, mutta itse sain Cryptic Cargolta lainaan kolme peliä, ja sijoitin lapset neljän hengen ryhmissä kolmeen huoneeseen pelaamaan peliä yhtä aikaa. Pelin normaali kesto on 45 minuuttia, mutta koska kaikki pelaajat olivat lapsia, aika oli asetettu tuntiin. Lähetti toimitti pelin kotiin muutama tunti ennen juhlien alkua, ja se noudettiin seuraavana päivänä.

Pelin mukana tulee erilaisia lukittuja laatikoita, apuvälineitä lukkojen avaamiseen sekä matkapuhelin, jossa oleva appi ohjaa peliä ja antaa lisävihjeitä, jos pelaajat eivät keksi jonkin pulman ratkaisua. Mukana on myös puhelimeen yhdistyvä Bluetooth-kaiutin, joka luo peliin lisätunnelmaa.

Itse pelistä, sen tehtävistä ja ratkaisuista en viitsi kertoa enempää, ja kuvissakaan ei näy kuin pelin lähtötilanne, mutta hauskaa sen parissa oli! Kolmesta ryhmästä kaksi ratkoi tehtävät vihjeiden avulla ja kolmas halusi päästä pelin läpi ilman apua. Kolmannella ryhmällä aika loppui loputla hieman kesken, ja kun he tekivät viimeisessä tehtävässä vain pienen laskuvirheen, aika ei riittänyt enää uuteen laskutoimitukseen ja pommi räjähti.

Kun juhlat olivat päättyneet ja paikat siivottu, kokosin pelit takaisin kasaan ratkaisin pelin vielä yksin. Pääsin läpi suht. nopeasti, mutta myönnän kyllä, että kun uni painoi jo silmää, vilkaisin yhdessä tehtävässä vinkkiä. Tehtävät olivat hauskoja, ja sitä yhtä lukuun ottamatta itselleni helpohkoja, mutta uskallan kyllä sanoa, että peli on hauska sekä kokeneemmille pakohuonepelaajille että noviiseille.

Cryptic Cargon pelit voi tilata noudettavaksi Helsingin Punavuoresta, kotiinkuljetuksella Pääkaupunkiseudulla tai Matkahuollon kautta toimitettavaksi koko maassa. The Countdown -pelin vuokra maksaa 120 €.

Avainsanat: ,
perhe tapahtumat-ja-juhlat