Teatteriarvostelu: Turun kaupunginteatterin Hiljaiset Sillat

Vaikka vaikuttaa, että tämän syksyn tavoitteeni on ollut käydä katsomassa kaikki Samuel Harjanteen uutuusmusikaalit, yhteensä neljä kappaletta, vannon, että se on ollut aivan sattumaa! En itse asiassa ensin edes huomannut, että Turun kaupunginteatterin Hiljaiset sillat on Harjanteen ohjaama, vaan päätin tehdä teatteriretken Turkuun katsomaan Maria Ylipäätä, joka esittää musikaalin pääosaa!

Pohjalla menestyskirja ja -elokuva

Hiljaiset sillat on saman nimiseen elokuvaan ja Robert James Wallerin menestyskirjaan perustuva musikaali, jossa Napolista Yhdysvaltain Iowaan muuttanut perheenäiti, Francesca (Maria Ylipää). kokee lyhyen mutta intohimoisen romanssin pihaansa pölähtäneen valokuvaajan, Robertin (Jonas Saari), kanssa. Francescan muu perhe on lähtenyt maatalousnäyttelyyn esittelemään palkintosonnia ja Robert on puolestaan kuvaamassa Madisonin piirikunnan historiallisia katettuja siltoja National Geographic -lehteen.

Francesca tuntee olonsa yksinäiseksi ja elämänsä kuluvan hukkaan iowalaisella maatilalla, ja kun kemiat kuvaajan kanssa käyvät yhteen, hän päätyy käymään sisäistä taistelua siitä, pysyäkö perheensä luona vai lähteäkö valokuvaajan matkaan.

Kepeyttä tunnelmaan tuovat uteliaan naapurinrouvan, Margen (Kirsi Tarvainen) soitot ja pistäytymiset, ja myös Francescan muun perheen maatalousnäyttelymatkan seuraaminen. Perheen isä, Bud, (Stefan Karlsson) soittelee kuulumisia vaimolleen ja pariskunnan teini-ikäiset lapset, Michael ja Carolyn (Akseli Ferrand ja Linda Hämäläinen) kinastelevat niin tutun kuuloisesti, että ei voi kuin hymyillä.

Pienimuotoinen ja pelkistetty

Musikaalin on käsikirjoittanut alkuperäisteoksen pohjalta Marsha Norman, säveltänyt ja sanoittanut Jason Robert Brown, ja sen ovat suomentaneet Hanna Kaila (laulut) ja Reita Lounatvuori (teksti). Musikaalia on esitetty lyhyesti myös Broadwaylla, mutta sen menestys on jäänyt vaatimattomaksi.

Kuten elokuvakin, musikaali on hyvin pienimuotoinen, ja siten myös hyvin erilainen kuin muut Harjanteen ohjaukset, jotka olen nähnyt. Tunnelma on herkkä ja intiimi, ja pääosien kemia kannattelee tarinaa hienosti.

Lavastukseltaan esitys on pelkistetty, mikä sopii muutenkin pienimuotoiseen esitykseen. Francescan perheen koti muodostuu keittiöstä, ja makuuhuonetta markkeeraa sänky. Välillä näyttämön taakse projisoidaan kuvaa, ja välillä tehosteet heijastuvat lavan eteen laskeutuvasta läpinäkyvästä verhosta, mitä käytetään nykyisin monien esitysten lavastuksessa.

Ylipää on laulajana niin huikea, että voisin kuunnella hänen laulamanaan vaikka puhelinluetteloa. Onneksi pääsin näkemään hänet lavalla, sillä hän oli sairastellut musikaalin ensi-illan aikoihin, ja täällä viikolla hänen kerrottiin myös jäävän äitiysvapaalle tammikuussa. Rooli oli muuten Ylipään ensimmäinen suomenkielinen näyttämörooli sitten vuoden 2010 Wicked-musikaalin!

Hienosti laulavat myös muut pääosat, ja musikki soi Eeva Konnun ohjauksessa asiaankuuluvasti.

Pääosakaksikon kohtaukset ovat musikaalin parasta antia

Musikaalin puutteet ovat alkuperäisessä teoksessa, ei niinkään Turun kaupunginteatterin toteutuksessa ja tulkinnassa. Parhaimmillaan musikaali on pääosakaksikon kohtauksissa ja varsinkin heidän lauluissaan, mutta tarinan sivujuoni palkintosonnin viemisestä maatalousnäyttelyyn tuntuu hieman irralliselta.

Pienimuotoisen ja pitkälti kahden henkilön dialogista koostuvan tarinan tuominen isolle näyttämölle on varmasti haastavaa, mutta esimerkiksi Once on hyvä esimerkki musikaalista, jossa sekin toimii ilman humoristisista kevennystä ja ns. pakollisia comic relief -hahmoja.

Musiikki soljuu kauniisti tyypillisistä musikaalinumeroista folk- ja country-henkisiin esityksiin, mutta melodioista tai kappaleista mikään ei nouse muiden yläpuolelle. Francescan ja Robertin tarinan päättyminen liikutti ja pyyhin esityksen lopussa silmäkulmiani, mutta jokin vaikeasti selitettävä asia jäi kuitenkin puuttumaan, joka tekisi tästä musikaalista niin pakahduttavan kuin olisin toivonut. Silti nautin esityksestä, ja olen hyvin iloinen, että olen niin sanotusti löytänyt myös Turun kaupunginteatterin!

Lippu saatu Turun kaupunginteatterilta.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Lisää teatteriarvioita viime ajoilta:

kulttuuri teatteri
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *