Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #39

Jos minulta kysytään, Rouvan keittiön parhaat innovaatiot viime viikkoina ovat olleet maapähkinävoidippi porkkanatikuille ja sienipiirakka, jossa oli vaaleiden orakkaiden lisäksi tuoretta luumua! Hyvin ovat maistuneet myös hirvipata, maa-artisokkarisotto, paahdetut valkosipulit ja munakoisolasgnehko.

Gastronaatti - Maapähkinävoidippi.JPG

Kas tässä uusi dippisuosikkini: neljä ruokalusikallista maapähkinävoita, puolikas valkosipulinkynsi tosi hienoksi raastettuna, ruokalusikallinen soijaa ja kolme ruokalusikallista rypsiöljyä. Kaikki kulhossa sekaisin lusikalla kiihkeästi sekoittaen. Käytän aika vetelää maapähkinävoita, joten kannattaa lisätä öljyä sen verran että saa itselleen mieluisan rakenteen. Seuraksi sitten vaikka porkkanatikkuja, nuo kuvan ovat omaa määrällisesti vaatimatonta mutta sitäkin makeampaa satoa.

Toivottavasti tykkäätte!

#keittiössänyt #maapähkinävoi #maapähkinädippi

Gastronaatti - Uunileivät.JPG

Jos voisin, eläisin lämpimillä voileivillä. Onko siellä muita samankaltaisia?

#keittiössänyt #croquemonsieur #paahtajanainen

Gastronaatti - Wasabimantelit.JPG

”Wasabijauhepurkki tarttui maustelaatikossa käteeni päivänä eräänä, ja siitä se ajatus lähti. Manteleita pellille, päälle oliiviöljyä, suolaa ja sitä wasabijauhetta, kunnon myöhennys ja 200-asteiseen uuniin vajaaksi kymmeneksi minuutiksi paahtumaan. Mantelit sitten kärähtävät helposti, joten niitä kannattaa pitää silmällä ja sekoittaa muutaman kerran. Hyviä napsittavia vaikka drinkkien kanssa. #keittiössänyt #wasabimantelit #marraskuu #paahtajanainen”

Gastronaatti - Hirvipata.JPG

Kokkaan harvoin lihaa, mutta isänpäiväksi haudutin yön yli padallisen hirveä, mukana menossa myös sipulia, porkkanaa, kuivattuja suppilovahveroita, iso nippu oman mökin timjamia ja toki suolaa ja pippuria. Ihan hirmuisen hyvää! #keittiössänyt #hirvipata

Gastronaatti - Uunivihannekset.JPG

Kun #paahtajanainen ei ole viime aikoina keksinyt mitä syötäisiin, hän on täyttänyt pellin perunalohkoilla, halkaistuilla kokonaisilla valkosipuleilla ja punasipuliviipaleilla, lorauttanut päälle hövelisti oliiviöljyä, maustanut suolalla ja oman mökin oreganolla, pöyhinyt mausteet tasaisesti ja asetellut valkosipulit leikkuupinta peltiä vasten, murentanut päälle fetaa ja paistanut 200-asteisessa uunissa vähän yli puoli tuntia, niin että perunat ovat ruskettuneet kauniisti.

Valkosipulit ovat eritoten kuusivuotiaan mieleen, hän voisi syödä niitä määrättömästi, eikä siinä mitään, superherkkua ovatkin!

#keittiössänyt #perunahulluus #siikli

Gastronaatti - Prinsessadippi.JPG

”Prinsessadippi sipseille, koska nyt on #suomensuurinkotiilta ja #putouskatsomo <3 (Pieni punajuuri, turkkilaista jogurttia, suolaa ja mustapippuria ja surrur sauvasekoittimella <3) #keittiössänyt #kotiilta #kotionparas #punajuurihulluus #punajuuriperhe”

Gastronaatti - Maa-artisokkarisotto.JPG

Keitin ison satsin oman mökin maa-artisokkia soseeksi, tietenkin kuorineen, ja osan käytin risottoon, tietenkin, risottoperhe kun ollaan. 

Leppoisaa isänpäiväviikonloppua, niin ja muistattehan että huomenna on #suomensuurinkotiilta!

#keittiössänyt #risottohommia #maaartisokkahulluus

Gastronaatti - Munakoisovuoka.JPG

Minulla on tapana ostaa munakoisoja iso määrä kerrallaan, ja esimerkiksi tänään hamstrasin niitä viisi Redin hävikkikauppa We Foodista. Paahdan kaikki kerralla uunissa, paloina tai viipaleina, pakkaan rasioihin jääkaappiin ja käytän sieltä viikon mittaan. 

Yhtenä päivänä tein paahdetuista munakoisoviipaleista pikalasagnehkon: sekoitin tomaattimurskapurkkiin puoli teelusikallista suolaa, teelusikallisen sokeria ja kaksi teelusikallista oreganoa. Sitten ladoin voidellun lasagnevuoan pohjalle kerroksen paahdettuja munakoisoviipaleita, kerroksen lasagnelevyjä ja kolmanneksen tomaattimurskasta. Sitten ladoin taas munakoisoviipaleet ja lasagnelevyt ja lisäsin seuraavan kolmanneksen tomaattimurskasta. Sitten vielä yksi kerros lasagnelevyjä, loput munakoisot ja loput tomaattimurskat pinnalle. Huuhtelin tomaattimurskapurkin vedellä, noin desillä, kaadoin vuokaan ja lopuksi ripottelin pinnalle vielä kerroksen juustoraastetta, niistä juustonkäntyistä, mitä jääkaapista löytyi. Paistoin vuokaa 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia ja sitten vain syömään.

#keittiössänyt #paahtajanainen #pikalasagnehko #lasagnehko #munakoisohulluus #gastronaatti2

Gastronaatti - Joulumysli.JPG

”Maustoin myslin vaihteeksi kanelilla (hövelisti 3 tl) ja kardemummalla (1 tl). Onko tässä siis joulumysliä? 😮 #keittiössänyt #diygranola #mysli #joulumysli”

Gastronaatti - Mustaherukkavispipipuuro.JPG

”Ja niin täällä alkoi pakastemustaherukkavispipuurokausi <3 (Onko tuo Suomen pisin yhdyssana? :D) #keittiössänyt #vispipuurohulluus #mustaherukka”

Gastronaatti - Sieni-luumupiirakka.JPG

Olin oikeastaan aikonut tehdä tavallisen sienipiirakan, mutta kävi ilmi, että voita oli luumun kokoinen nokare ja ranskankermakin mennyt miehen lauantaiseen pastakokkailuun. No, onneksi on hiivaton ihmetaikina, kirjastakin löytyvä luotto-ohjeeni, joka on pelastanut erinäisiä arki-iltoja kooten päälleen eriparisia asioita jääkaapista. 

Taikinaan tarvitaan vain desi vettä, puoli desiä oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa ja hiukan vajaa kolme desiä (2 3/4 dl) vehnäjauhoja. Kaikki kulhoon, käsi perään ja hetken vaivaus, jotta saa aikaiseksi taikinan. 

Sitten vain pallero leivinpaperin päälle, painelu käsin pizzapohjan kokoiseksi pohjaksi ja sitten päälle haluamiaan täytteitä. Itse laitoin tällä kertaa parin juustonkäntyn raastetut jämät, neljä pientä viipaloitua ja paistinpannulla kullanruskeaksi karamellisoitua sipulia, viime viikonlopun sienisaaliin eli vaaleatorakkaat sekä viime hetken mielijohteesta yhden luumun hedelmävadilta. 200 astetta, puolisen tuntia ja syömään! #keittiössänyt #hiivatonihmetaikina #gastronaatti2 #sipulipiirakka

Gastronaatti - Juurileipä.JPG

Yksi parhaista päätöksistä keittiöelämässäni oli karistaa omat ennakkoluulot hyvän leivän leipomisen mahdottomuudesta ja vain ryhtyä toimeen. Yhä hapanjuurileivonnan tiellä, kohta jo kaksi vuotta. 

Juuria on jatkuvassa käytössä kaksi, molemmat ihan omanlaisiaan. On hidas, ehkä jopa laiska, jonka kanssa leipomisen saa aloittaa ainakin kaksi päivää etukäteen. Ja sitten on nopea, suorastaan äreä, joka kohottaa taikinan kuin taikinan päivässä, usein allekin. Yhtä tärkeitä molemmat!

#keittiössänyt #hapanjuurileipä #juurileipojanainen #leipähulluus

Gastronaatti - Härkiskaalilaatikko.JPG

Hävikkiravintola @ravintola_loop pelasti ja jakoi lauantaina ison kasan Härkistä, joka uhkasi mennä lakon takia roskiin. Mies lähti mukaan pelastustalkoisiin, ja niinpä meillä on nyt tuolla viisi (5) kiloa Härkistä 😀

Suurin osa meni pakastimeen, Loopin mukaan se oli ok. 
Mies teki tajuttoman hyvää kaalilaatikkoa viikonloppuna, mutta mitäs muuta siitä kannattaisi tehdä? Ilmianna oma Härkis-lempparisi! 

#keittiössänyt #härkistä #eilopuihanheti #vegekaalilaatikko

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

Koti Ruoka ja juoma

Oopperan kummitus, jälleen kerran

Huippusuosittu Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaali palasi Kansallisoopperan lavalle peräti 41:llä näytöksellä, ja hankin luonnollisesti liput esitykseen heti, kun ne tulivat myyntiin.

Oopperan kummitus - Kansallisooppera 2.jpg

Lienen kertonut aiemminkin, että Oopperan kummitus on vaikuttavinta, mitä olen musikaalilavoilla nähnyt. Ymmärrän toisaalta senkin, että toiset kokevat dialogin puisevaksi ja koko esityksen pitkästyttäväksi, mutta musikaalissa on yksinkertaisesti niin paljon niin loistavia ja kylmät väreet aikaan saavia sävellyksiä, että annan muut puutteet anteeksi. Phantom of the Opera, Think of Me, Past the Point of No Return, Wishing You Were Somehow Here Again… ja tietysti All I Ask of You ja Music of the Night. Viimeksi mainittujen kappaleiden koskettavuutta lisää myös se, että olen esittänyt niitä itsekin.

Jos jollekin musikaalin juoni ei ole tuttu, kerrataan se hyvin lyhyesti. Tarina sijoittuu 1880-luvun pariisilaiseen oopperataloon, jota piinaa ”oopperan kummitukseksi” kutsuttu sarja outoja tapahtumia. Kummitus on itse asiassa oopperatalon alla olevissa luolastoissa asuva naamioitu mies, joka ihastuu oopperan nuoreen tanssijattareen, Christineen, jolla on salaisia laulun lahjoja. Hän kouluttaa Christinen oopperalaulajaksi, ja päättää tehdä tästä oopperan suurimman tähden. Christine tapaa yllättäen ensiesityksensä jälkeen nuoruutensa ihastuksen, Raoulin, ja kummitus tulee mustasukkaiseksi. Christinellä on tunteita sekä kummitusta että Raoulia kohtaan, mistä saadaan aikaiseksi kunnon kolmiodraama.

Musikaalissa on paitsi kevyempää musikaalimusiikkia myös kohtauksia kuvitteellisista oopperoista, joten se sopii erityisen hyvin esitettäväksi oopperatalossa.

Oopperan kummitus - Kansallisooppera 3.jpg

Näin Kansallisoopperan sovituksen Oopperan kummituksesta jo kolme vuotta sitten, ja pieni skeptisyys vaihtui heti ihastukseksi. (Edellisessä postauksessa hieman enemmän produktiosta.) Englannin kieli toimi yllättävän hyvin, lavasteet olivat upeat ja pääosat loistivat. Ville Rusanen oli myös silloin nimiroolissa, ja tälläkin kertaa halusin ehdottomasti Rusasen esitykseen. Teknisesti parempaa laulajaa saa hakea, ja erityisen ilahduttavaa oli, miten hienosti Rusanen eläytyi Phantomin maaniseen rooliin. Oli ilo havaita, että oopperalaulajakin voi laulaa osuutensa enemmän musikaalimaisesti ja vähemmän oopperatyylillä.

Oopperan kummitus - Kansallisooppera 1.jpg

Toista pääosaa, Christineä, esitti tällä kertaa Hanna-Liina Võsa, joka loisti roolissaan vähintään Rusasen kirkkaudella, ja vaativat lauluosuudet helisivät kirkkaasti ja puhtaasti. Kaikki laulut toimivat niin upeasti kuin Kansallisoopperalta voi odottaakin, oopperan orkesterin soinnissa oli enemmän volyymiä kuin teatteriorkestereissa yleensä ja tanssijatkin olivat Kansallisbaletin tanssijoita. Kaikki siis pääosin kohdallaan.

Tällä kertaa kiinnitin kuitenkin huomiota dialogin sujuvuuteen, ja joidenkin sivuosien esittäjien englannin lausuminen ja dialogin rytmitys eivät olleet samalla tasolla pääosien ja esityksen muun tason kanssa. Toinen kritiikkini koskee esiintyjien vuorovaikutusta. Muutamassa numerossa olisin nimittäin toivonut laulajien katsovan enemmän toisiinsa ja vähemmän yleisöön laulaessaan toisilleen.

Oopperan kummitus - Kansallisooppera 4.jpg

Hieno esitys silti kaiken kaikkiaan, ja mielestäni Phantomin ottaminen ohjelmistoon on edelleen loistoveto Kansallisoopperalta. Soisin näkeväni oopperan lavalla lisääkin musikaaleja.

 

Kuvat: Stefan Bremer, Kansallisooppera

Kulttuuri Musiikki Suosittelen