LOL, mikä keräilyhahmo

Vieläkö joku muistaa Hatchimals-keräilyhahmot, jotka olivat viime vuonna kuuminta hottia? Niin. No, kuten arvata saattoi, ne ovat jo so last season (ei tietenkään lapsen itsensä mielestä, vaikka niillä ei juuri leikitäkään), ja nyt ainakin meidän piireissämme kaikki huomio on kohdistunut uuteen keräilyilmiöön, LOL-palloihin. Huokaus. Vai pitäisikö sanoa LOL tai sittenkin WTF.

LOL-pallot-2.jpg

Kuten kuvasta näkyy, meilläkin on nyt yksi LOL-pallo, mutta sen ostaminen ei ollut mikään itsestäänselvys.

Sekä Hatchimalsit että LOL-pallot myydään yllätyspakkauksissa, joiden sisältöä ei tiedä ostettaessa. Jotkin hahmot ovat yleisempiä, toiset harvinaisempia, ja ilmiselvää on, että lasten halutaan keräilevän useampia hahmoja kokoelmaansa. Siinä missä Hatchimals-hahmoja on kymmeniä tai satoja erilaisia ja ne maksavat muutamia euroja kappale, LOL-pallojen hahmot maksavat 18 euroa kappale. Siis kahdeksantoista euroa.

Ja mitä nukeilla voi tehdä? Niille voi vaihtaa vaatteita, joita voi ostaa toisissa yllätyspakkauksisa. Niitä voi juottaa, jolloin ne joko itkevät, sylkevät vettä tai pissaavat. Ja jotkin hahmot kai vaihtavat väriä, jos ne laittaa kylmään veteen. Parempi nimi leluille voisikin olla WTF-pallot.

Kun kuulin tällaisista leluista ensimmäisen kerran, ilmoitin, että en tule sellaisia ostamaan. Kerroin myös, että myöskään joulupukki ei tuo LOL-palloja.

Kirjoitin jo joskus aiemmin, miten tyttö on keräillyt tölkkejä ja pulloja, ja olemme luvanneet, että hän saa ostaa itse keräämillään rahoilla (lähes) mitä haluaa, ja hän onkin käyttänyt palautusrahojaan kirjepaperisettiin ja uusiin vaatteisiin Baby Born -nukelleen. Sanoin, että jos hän haluaa kaikkein eniten seuraavaksi LOL-palloa, hän voi säästää rahojaan sitä varten, mutta samalla hhän yväksyy, että rahat menevät sitten todella siihen, ja ne ovat pois vaikkapa uusista nukenvaatteista.

Ja hän todella sai kerättyä riittävästi tölkkejä ja pulloja LOL-palloa varten. Okei, luvattu mikä luvattu, ostetaan se pallo, niin saadaan tämä asia pois ajatuksista, ja lapsi pääsee leikkimään hahmollaan päiväkotikavereiden ja heidän LOL-hahmojensa kanssa.

LOL-pallot-1.jpg

Ei minulla mitään uusia leluja vastaan ole, jos lelut ovat sellaisia, joilla todella leikitään. Esimerkiksi Baby Born -nukke on leikeissä usein, ja uudet nukenvaatteet tulivat todella aktiiviseen käyttöön. Näissä keräilyleluissa vaan se kiinnostavin asia tuntuu olevan se keräilyvaihe ja uuden yllätyspaketin avaaminen.

LOL-pallot-3.jpg

Toki muitakin positiivisia yllätyksiä voi tulla. Hatchimals-keräilyhahmot olivat ensimmäinen keräilylelusarja, joka talouteemme ilmestyi viime vuonna. Ne tulivat joululahjoina, ja pieniä eläinhahmoja meillä on nyt kymmenen.

Hahmoilla ei sinänsä voi juurikaan tehdä mitään. Niillä ei ole kääntyviä raajoja, eikä niitä voi pukea. Mutta niiden ansiosta päädyimme kuitenkin tekemään lapsen kanssa jotain, jota emme olisi muuten tehneet: rakentamaan hahmoille kodin pahvista. Hän suunnitteli kodin ja leikkasi ja maalasi osat itse, ja minä käytin kuumaliimapistoolia. Siitä tuli oikeasti tosi hieno.

Rakennelmaa on paranneltu myöhemminkin, ja sillä on myös leikitty. Kodin rakentaminen oli paitsi hauskaa ja kehittävää, myös osoitus siitä, että hahmot eivät olleetkaan niin kertakäyttöisiä kuin pelkäsin. Ja lopulta Hathchimalseilla on leikitty huomattavasti enemmän kuin monella muulla, ei lainkaan kertakäyttöiseksi tarkoitetulla lelulla.

LOL-palloihin suhtaudun kuitenkin edelleen varauksella, ja omasta puolestani tämän yhden pallon ostaminen riittää.

Toisaalta toivon toki, että tällä ihmeellisellä ja kalliilla pikkunukella nyt leikitään, mutta tavallaan toivon jopa enemmän sitä, että se unohtuu niin nopeasti, että meidän ei tarvitse keskustella uusien LOL-pallojen ostamisesta.

LOL-pallot-4.jpg

Ja ehkäpä seuraavan keräilyilmiön ilmiintyessä voimme todeta yhteisesti lapsen kanssa, että niihin ei kannata lähteä. Ostetaan mieluummin vaikkapa legoja tai jokin lautapeli.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Sähköhammasharjat korvissa

Odotin Applen uusien puhelinmallien julkistusta malttamattomana, sillä tiesin saavani syksyllä töistä uuden puhelimen. Olisin voinut vaihtaa luuria iPhone 8:aan jo vuosi sitten, mutta päätin odotella vielä vuoden verran ja katsoa, millaiset tämän syksyn mallit ovat. Kannatti odottaa, sillä nyt sain töistä iPhone 8:aa merkittävästi paremman iPhone Xs:n, johon olen ollut hyvin tyytyväinen kaikin puolin paitsi yhdessä suhteessa. Ja siksi kuljen nykyisin kaupungilla sähköhammasharjat korvissa.

Apple Airpods-1.jpg

Uusissa iPhoneissa on nimittäin poistettu kokonaan vanha pyöreä 3,5 mm:n kuulokeliitäntä, ja kuulokkeet liitetään samaan lightning-liitäntään kuin puhelimen latausjohto. Tästä seuraa kuitenkin vähintään kaksi ongelmaa:

  1. Mitkään vanhat kuulokkeet eivät sovi liitäntään ilman ylimääristä donglea
  2. Kun käyttää kuulokkeita, puhelinta ei voi ladata samaan aikaan ilman toista ylimääräistä donglea.

Joillekin tämä kuulokeliitäntä on ollut syy olla vaihtamatta uusimpiin iPhone-malleihin kokonaan, mutta itse ajattelin, että annan lightning-liittimelle mahdollisuuden. On vain ajan kysymys, milloin 3,5 mm:n liitäntä katoaa kaikista puhelimista. Jo parin viikon käytön jälkeen törmäsinkin ongelmaan. Se ei ollut kuitenkaan kumpikaan ylläolevista vaan lightning-liittimen herkkyys kosketushäiriölle. Huomasin usein, kun laitoin puhelimen taskuun, että yhteys kuulokkeisiin katkesi hyvin helposti, ja sen palauttaminen vaati liittimen irrottamisen ja takaisin kytkemisen.

Silloin päätin: on aika kokeilla langattomia kuulokkeita, ja käytännössä olin jo ajatellut, että Applen langattomat Airpodit olisivat todennäköisin vaihtoehto, vaikka ne näyttävätkin siltä kuin korviin olisi tungettu sähköhammasharjan päät. Tässä iässä ei kuitenkaan tarvitse onneksi enää välittää, jos jonkun mielestä näyttää tyhmältä.

Apple Airpods-5.jpg

Nyt parin viikon käytön jälkeen olen jo niin kiintynyt Airpodeihini, että en voi lähteä mihinkään ilman niitä enkä myöskään vaihtaisi niitä mihinkään. Korvakappaleen muotoilu on sama kuin Applen langallisella kuulokkeella, ja se sopii hyvin korvaani. En halua käyttää muita ääniä liiaksi blokkaavia in-ear-kuulokkeita, sillä varsinkin pyörällä liikenteen seassa kulkiessa on tärkeää kuulla myös ympäristön äänet.

Apple Airpods-2.jpg

Yksi näppärä innovaatio on lataava säilytylaatikko. Kuulokkeissa riittää akkua viiden tunnin kuunteluun, mutta sen jälkeen ei tarvitse palata pistorasian ääreen, vaan kuulokkeiden säilytyslaatikko toimii kuin pieni power bank, jossa on virtaa yli 24 tunnin lisäkuunteluun. Kun luureja lataa, säilytyslaatikko latautuu samalla.

Apple Airpods-3.jpg

Jotain kehitettävääkin seuraavaan versioon: kuulokkeissa ei ole volyymin säätöä, eli äänen voimakkuuden muutoksiin puhelin on kaivettava esiin. Puheluun sentään voi vastata kaksoisnapauttamalla kuuloketta. Vinkki Applelle: joissain langattomissa mutta sangallisissa kuulokkeissa volyymin säätö onnistuu hivelemällä kuuloketta ylös tai alaspäin. Apple on kai luottanut, että ihmiset haluaisivat käyttää Siriä ja puheohjausta, mutta kokeiltuani sitä muutaman kerran totesin, että Siri on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. 

Apple Airpods-4.jpg

Näillä hammasharjoilla nyt kuitenkin mennään ja katsellaan uusia malleja sitten joskus. Jos nyt jotain askarruttaa, pysyvätkö nämä oikeasti päässä, voin kertoa, että kertaakaan ne eivät ole olleet lähelläkään tippua. Enemmän pelkään, että hukkaan latauskotelon. Ehdin jo eräänä päivänä unohtaa sen kotona yksien verkkareiden taskuun niin, että etsin seuraavana päivä koteloa yli puoli tuntia. Itse kuulokkeet vastaavat Etsi Puhelimeni -toiminnon kutsuun, joten kadonneet korvanapit löytyvät vaikka lego-laatikon pohjalta, jos niissä on vain virtaa.

Siispä huraa! Ei enää kosketushäiriöitä! Ei enää sotkeutuvia johtoja! Ei enää päästä irti riuhtoutuvia kuulokkeita, kun johto jää kiinni johonkin! Eikä yhtään donglea!

Hyvinvointi Mieli