Kai te olette ravintola Saltissa käyneet?
Viime perjantain illallinen Tallinnassa nautittiin ravintola Saltissa (Vase 14, Tallinn). Salt sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja Viru-keskuksesta Kadriorgin suuntaan, ja ravintola mainitaan usein yhtenä kaupungin parhaista.
Meille Salt oli uusi tuttavuus, ja menimme sinne ensijaisesti Natan suosituksesta. Suositus meni kutakuinkin näin: ”Kai te olette Saltissa käyneet?” No emme olleet, joten asia piti korjata!
Paikka oli myös suositusten arvoinen! Pienessä ja idyllisessä ravintolassa on vain 28 asiakaspaikkaa, mutta saimme onneksi pöydän, vaikka kyselin sen perään vasta torstai-iltana. Taisin olla kuitenkin liikenteessä viime hetkellä, sillä jokainen pöytä täyttyi illallisemme aikana. Lauantaille pöytää ei olisi enää saanut.
Vaikka olimme liikenteessä taaperon kanssa, joka ei ollut nukkunut päiväunia, uskaltauduimme syömään sekä alku- että pääruoat. Tarjoilija toi saman tien pöytään piirustuspaperit ja kynät, joilla lapsia viihdytettiin illallisen ajan.
Ravintola tarjoaa fuusioruokaa (käytetäänkö tällaista termiä yhä?), jota on vaikea sijoittaa erityisesti mihinkään maanosaan. Tarjolla on ainakin mereneläviä ja aasialaisia makuja mutta myös välimerellistä tunnelmaa ja paikallisia raaka-aineita.
Alkuun valitsimme ”punajuuriraviolit”, friteeratut tiikeriravut ja kampasimpukat.
Ravut tarjoiltiin retrohenkisesti katkarapucocktailin muodossa. Simpukat lepäsivät yuzu-merilevälisukkeen päällä.
Poika yllätti syömällä kampasimpukoita useamman suullisen. Tytölle niiden rakenne oli liian erikoinen, mutta hän rakasti tiikerirapuja. Pidin itse molemmista annoksista.
Yuzu-merilevälisuketta olisi kuitenkin voinut olla simpukoiden kanssa hieman maltillisemmin, ja kuten joku arvaakin, söisin rapuni mieluummin niin, että niihin ei tarvitse koskea sormin. Maut ja kypsyys olivat molemmissa kohdillaan.
Punajuuriraviolit olivat hivenen yllättävät. Luin nimittäin ”raviolin” listalta liian kirjaimellisesti, ja annoksessa raviolit olikin tehty ohuista punajuurisiivuista. Soija-wasabikerma ja curry-jogurtti olivat kivan makuisia, mutta annos kokonaisuutena ei ollut suosikkiemme joukossa.
Pääruoat olivat illallisen paras osuus.
Tyttö halusi itselleen karitsan kareita nähtyään niitä viereisessä pöydässä. Hän söi hyvällä ruokahalulla kaksi ja autoin mielelläni häntä syömään loput. Todella mureaa lammasta, kirsikkakastiketta, valkosipulikreemiä ja vaahterasiirapissa karamelisoitua ananasta! Vesi tulee uudelleen kielelle, kun tätä kirjoittaa!
Itse valitsin grillattua mustekalaa ja perunasalaattia, ja myös siinä olivat sekä kypsyys että maku kohdillaan.
Kolmas jaettava pääruokamme oli musta mustekalarisotto, ja se oli todella hyvää. Juuri sellaista kuin risoton kuuluu ollakin.
Jälkiruokia emme uskaltaneet enää tilata, sillä taapero alkoi loppuvaiheessa muuttua jo kurpitsaksi. Pakkasimme siis pian pääruokien jälkeen molemmat lapset kärryihin – toisen eteen ja toisen taakse – ja suuntasimme takaisin kohti vanhaa kaupunkia ja hotellia.
Kiitos siis Natalle suosituksesta, ja olkaa hyvä kaikki muut: saatte suositukset eteenpäin! Plussaa muuten myös siitä, että lapselle löytyi syöttötuoli. Pieneen ravintolaan ei olisi rattaita saanut mahtumaankaan.
Yksi huomio kuitenkin: luin jo ennen illallista jonkin tekstin, jossa kerrottiin ravintolan olevan todella kuuma. Niin se oli nytkin, joten toisen kerran menisin ravintolaan t-paitasillani.
