Senaatintorin kupeessa sijaitseva siniharmaa Sederholmin talo on Helsingin vanhin rakennus, vuodelta 1757. Talossa sijaitsee nykyisin Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki, johon teimme treffit toisten hoitovapaalla olevien isien kanssa.

Isät hoitovapaalla Helsinki -ryhmä sai alkunsa, kun oman hoitovapaansa hiljattain aloittanut Johannes Laakio etsiskeli Facebookista ryhmiä, joissa olisi toisia hoitovapaalla olevia isiä. Havaittuaan, että tällaisia ryhmiä ei ole, hän perusti sellaisen.

Nyt, maaliskuun alussa, ryhmässä on reilut viisikymmentä jäsentä, ja isät ja lapset ovat tavanneet muutaman kerran leikkitreffeillä ja lounailla. Itse pääsin mukaan ryhmän isien toiseen tapaamiseen, joka pidettiin Hakaniemen Leikkiluolassa muutama viikko sitten, ja viime kerralla seitsemän isää ja kahdeksan lasta tutustuivat Lasten kaupunkiin.

Inhimillisten uutisten jutussa Isäkaveria kaivataan kerrotaan tästä ryhmästä ja isien kokemasta yksinäisyydestä ja myös haastatellaan Johannesta. Olenpa päässyt itsekin kuviin pojan kanssa, sillä jutun kuvat otettiin Leikkiluolan tapaamisestamme.

Kaikkien kiinnostuneiden isien kannattaa liittymään ryhmään. Ei tarvitse olla hoitovapaalla eikä asua edes Helsingissä. Ryhmään kuuluminen ei sido mihinkään, mutta sitä kautta voi saada jollekin päivälle vaikkapa leikkipuisto- ja lounasseuraa.

Vierailu Lasten kaupungissa oli itselleni ja pojalleni ensimmäinen. Tyttö on ehtinyt käydä siellä jo sekä äitinsä että päiväkotinsa kanssa useamman kerran, joten hän pääsi esittelemään paikkoja. Museossa kävi kova kuhina, ja siihen oli tutustumassa useampia päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Suosittu paikka siis! Museoon on vapaa pääsy, joten siellä voi käydä leikkimässä vaikka kuinka usein.

Museon alakerta esittelee Helsingin historiaa leikin keinoin.

Alakerrassa on myös nukketeatteri, ja varsinkin vähän isommista lapsista on hauskaa keksiä omia esityksiään – ja sovitella viereisen huoneen rooliasuja.

Museossa voi kokeilla myös virtuaalitodellisuuslaseja ja katsella kuvaa ainakin Kansallismuseon tornista ja raitivaunun kyydistä.

”Hui miten korkealla! Mä putoan!” ihmetteli tyttö.

Yläkerrassa on leikkihuone, jossa kaikkeen esillä olevaan saa koskea. Huone taisi olla pienimpien vieraiden lempipaikka museossa.

Se mihin ei saa koskea, on esillä lasin takana. Vanhat nukkekodit, lelut ja keräilyesineet ovat hauska nostalgiatrippi myös aikuisille.

Lapset voivat vierailla yläkerran vanhassa koulussa, istua vanhoissa pulpeteissa ja piirrellä liitutaululle.

Mielenkiintoinen kohde on myös ”Mummola”. Retrovärein sisustetussa pienessä asunnossa on hauskoja retroesineitä, kuten kuvaputkitelevisio, vanha puhelin ja yksi suurimmista ihmeistä, jonka lapset ovat nähneet: kasettisoitin. Se ei ollut kuitenkaan toiminnassa, ja lupasin, että voimme kokeilla toimivaa soitinta mummilassa. (Olettaen että se toimii ja jossain on vielä c-kasetteja.)

Museokäynnin jälkeen osa isistä ja lapsista jatkoi takaisin kotiin ja osan kanssa menimme vielä pizzalle viereisen korttelin Via Tribunaliin. Siitä lisää toisella kerralla.

Oma hoitovapaani on lähestymässä loppuaan, mutta muut isät hoitovapaalla sopivat mielellään leikkitreffejä myös jatkossa! Kannustan myös muualla Suomessa asuvia isiä perustamaan omia ryhmiään, joissa tavata muita isiä, sillä eihän kavereita voi olla koskaan liikaa.