Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #32

Enkös minä ihan vasta viime viikolla tehnyt tällaisen koostepostauksen? Ai siitä on jo kolme viikkoa?!? No kurkistetaanpa taas Rouvan Instagram-tilin puolelle ja katsotaan, mitä arkiherkkuja hän on sinne nostanut! Aloitetaan kuuluisalla somepiirakalla ja sen päärynäversiolla.

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 4.JPG

”Koska #somepiirakka herätti kiinnostusta ja ohjetta kaivattiin, tässä se tulee, joskin päärynäversiona. Viime viikonloppuna viipaloin hätäpäissäni piirakan päälle muutaman kivikovan yksilön, jotka eivät kypsyneet huoneenlämmössä millään. Niillekin tapahtui somepiirakan ihme, eli uunista tuli ulos täydellisen meheviä päärynäsattumia. Pohjan salaisuus on puolestaan mantelijauho, jonka vuoksi kannattaa lähteä kauppaan tai hurruutella tehosekoittimella oma jauho manteleista. 

Vaahdota 200 grammaa voita ja 2,5 dl sokeria vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kaksi kananmunaa yksitellen ja vaahdota tasaiseksi. 
Sekoita 1,5 tl leivinjauhetta, 1 tl kardemummaa, 3 dl vehnäjauhoja ja 1 dl mantelijauhoja toisessa kulhossa. Lisää jauhot muutamassa erässä voi-sokerivaahtoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina uunivuokaan (24 x 29 cm) leivinpaperin päälle. 
Pese, kuori ja halkaise 3-4 päärynää (koosta riippuen) pituussuunnassa neljään osaan. Poista kota ja viipaloi jokainen lohko neljään osaan. Levitä viipaleet limittäin piirakan päälle. Ripottele päälle 1 rkl sokeria ja 1 tl kanelia. Paista piirakkaa 200-asteiseen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti. 

Hyvää naistenpäivän iltaa! Toivottavasti piirakka maistuu. #keittiössänyt #päärynähulluus”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 1.JPG

”Hurautin paahdetuista kasviksista keiton: kattilaan uunissa paahdettua sipulia, paprikaa, fenkolia ja porkkanaa, päälle vettä, punaisia linssejä, hienonnettuja lehtipersiljan varsia ja valkosipulia ja mukaan vielä pala kuivaa leipää. Runsas vartti keittämistä, soseutus, maustaminen suolalla ja pippurilla ja lautasella päälle murennettua vuohenjuustoa ja hienonnettua lehtipersiljaa. 

Nuorison mielipiteet jakaantuivat:
”Litää”, sanoi taapero ja nosteli ilmaan tyhjäksi kaapimaansa lautasta. ”Porkkanakeitto on kyllä parempaa”, arvioi viisivuotias ja maistoi pari lusikallista. 

#keittiössänyt #vegesoppa”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 2.JPG

”#paahtajanainen sunnuntaipuuhissaan. #keittiössänyt”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 3.JPG

”Monena viikonloppuna olen miettinyt, joko tässä on tämän vuoden viimeinen veriappelsiinimehu. Ei, vieläkin riittää 🙂 #keittiössänyt #aamiaishommia”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 5.JPG

”Jos pojasta sain vihdoin vispipuurokaverin, tyttö on osoittautunut maailman parhaaksi sienestysseuralaiseksi. Viime syksyn saalista riittää yhä pakastimessa <3 #keittiössänyt #kantarelli”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 6.JPG

”Tein aina aiemmin pannarin pellillä, mutta viime aikoina olen alkanut paistaa sen uunivuoassa. Siihen on monta syytä. Pannari on parasta heti uunista tultuaan, ja tämä pikkuannos on juuri sopiva meille neljälle ja sitä ei tarvitse säilöä jääkaappiin. Uunivuoan voi pestä pesukoneessa toisin kuin pellin. Voi ruskistuu kätevästi uunivuoassa. Suurin syy on kuitenkin se, että pikkutaikinaan menee vain viisi desiä maitoa, jolloin se ei yleensä tyhjennä näiden loputtomien maidonjuojien varastoa enkä joudu saman tien juoksemaan kauppaan, vaikka toki kaikkein mieluiten tekisin sen täysmaidosta. 

Eli väännän uunin kuumenemaan 200 asteeseen, laitan pari ruokalusikallista voita uunivuokaan ja nostan sen uuniin kuumenemaan. Uunin kuumentuessa vatkaan kulhossa kaksi kananmunaa kevyesti rikki. Lisään vajaan puoli teelusikallista suolaa, 2,5 desiä maitoa, 2 desiä vehnäjauhoja ja vatkaan kiihkeästi kierrevatkaimella, jotta taikinaan ei jäisi jauhopaakkuja. Lopuksi lisään 2,5 dl maitoa ja sekoitan. 
Kun uuni on kuumentunut, otan vuoan pois uunista, pyöräytän voin ympäri reunoja ja kaadan taikinan vuokaan. Paistan pannaria puolisen tuntia, kunnes se on kauniin kullanruskea. 

Meillä pannari syödään aina mansikkahillon kanssa, entä teillä? #keittiössänyt #pannaria #pannukakku #maailmanparaspannukakku”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 7.JPG

”Sunny Side Up! #keittiössänyt #sohvalla #aamiaishommia”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 8.JPG

”Tämä ei nyt ehkä ole kaikkein kaunein annos, mutta kyllä ovat belugalinssit hyviä. Pistin kattilallisen kiehumaan ja sekoitin odottaessa kastikkeen Dijon-sinapista, pienestä punasipulista, sitruunamehusta, oliiviöljystä ja suolasta. Valutin keitinveden linsseistä siivilässä ja sitten hulautin ne kuumina kastikekylpyyn. Pinnalle korianteria ja ääntä kohti. Olispa ollut vielä lohta paistettavaksi, olisi ollut täydellinen kombo, nyt täytyi tyytyä paistettuihin kananmuniin. Rentoa viikonloppua! #keittiössänyt #linssejä”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 9.JPG

”Tajusin juuri, etten ole hetkeen postannut yhtään kuvaa vispipuurosta. Korjataanpas asia 🙂 #keittiössänyt #iltapalaa #mustaherukkavispipuuro”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 10.JPG

”Se lohi mitä sushista jäi, päätyi kalakeittoon. Sinne löysi tiensä myös muita jääkaapin aarteita: pari varsisellerin vartta, kolme raukeaa porkkanaa, muutama Nicola-peruna (parasta kalakeitossa!), risotosta yli jäänyt kasvisliemi ja fenkoli töyhtöineen, jota ilman näyttää olevan mahdoton kokkailla mitään näinä päivinä. #keittiössänyt #lohisoppaa #talviruokaa #fenkolihulluus”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 14.JPG

”’Äiti, ihanko totta sushia voi tehdä itse’, ihmetteli viisivuotias pari viikkoa sitten. Tänään selvisi, että tosiaan voi. #keittiössänyt #pikkunaatti #sushipäivä”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 11.JPG

”Nämä yksilöt ovat kaupasta, mutta koska siemenetkin on jo hankittu, ehkä ensi syksyllä puutarhamökillä kasvaa oma ruusukaalipuu tai kaksi. #keittiössänyt #ruusukaalirakkautta #puutarhaunelmia #tämätoiveikasaika”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 12.JPG

”Kun jääkaapissa on valmiiksi keitettyä spelttiä, uunissa kuivattuja tomaatteja ja ystävältä saatuja maatiaiskanojen todella tuoreita munia, illallinen on lähellä. Tänään päädyin paistamaan pannulla seuraksi vähän juuri nyt superhyvää fenkolia ja sipulia ja maustamaan salaatihkon pestolla. #keittiössänyt #uunitomaatit #pikaruokaakotona”

Gastronaatti - Arkiruokaa 32 - 13.JPG

”Veriappelsiinikausi vetelee jo harmillisesti viimeisiään, mutta veriappelsiinihillon avullapa se jatkuu vielä pitkään 🙂 #keittiössänyt #veriappelsiinihillo #maaninensäilöjä #gastronaatti2”

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #31
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #30
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #29
 

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

 

Koti Ruoka ja juoma

Mitä minulle kuuluu?

Pojan viimeisen kotiviikon alussa pää on yhtä aikaa täynnä erilaisia siellä risteileviä ajatuksia ja silti jotenkin tyhjä.

Seesaminsiemenet.jpg

Olen huomannut, että odotan aika lailla töihin paluuta, ja vaikka kotona on ollut kiva olla, kaipaan jo takaisin aikuisten ja omien työhommieni pariin. Olen siis jo alkanut aika tehokkaasti siirtää ajatuksiani työhommiin.

Olen myös varma, että poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, ja päiväkodin aikuiset keksivät hänelle mielekkäämpää puuhaa kuin mihin olen itse pystynyt. Yllä olevassa kuvassa hän on esimerkiksi juuri ripotellut lähes kaikki pöydällä kulhossa olleet seesaminsiemenet keittiön lattialle. ”Tippu”, hän sanoi.

* * *

Ensi viikolla alkaa päiväkotiharjoittelu, ja kolmen viikon päästä palaan itse töihin. On muuten hassua, että olen puoli vuotta puhunut, että palaan töihin 2. huhtikuuta, mutta nyt huomasin, että se onkin 2. pääsiäispäivä, joten ensimmäisen työpäiväni hoitovapaan jälkeen olen näemmä palkallisella vapaalla, mistä herää myös sellainen ajatus, että olisinkohan voinut palata töihin jo edellisen viikon perjantaina, joka olisi ollut pitkäperjantai ja myös palkallinen vapaa. Hah!

* * *

Tämän erikoisen viikon kunniaksi ajattelin antaa tytöllekin mahdollisuuden lomailla hieman päiväkodista, ja olemme nyt kaikki päivät kolmestaan kotona. Perjantaina tosin lähdemme koko perheen voimin pitkästä aikaa Tallinnaan.

Itselläni on ollut hirveä matkakuume. En ole käynyt missään aikoihin eikä mitään matkaa ole myöskään tiedossa. Olemme kyllä puhuneet, että menisimme ensi syksynä New Yorkiin, mutta eihän minulla mitään lomia ole. Ajattelin siis vetää pisteet kotiin ja aika lailla ensi töikseni töihin paluun jälkeen alkaa neuvotella uuden esimieheni kanssa palkattomasta vapaasta ensi syksylle.

Mutta tämä Tallinnan-retki nyt hieman lievittää tätä tarvetta käydä jossain Suomen ulkopuolella ja myös palauttaa mieliin, millaista onkaan matkustaa kahden lapsen kanssa. Että pitääkö se New Yorkin -matkahaave kuitenkin haudata saman tien.

Toinen samanlainen testi on muuten sitten edessä myös pääsiäisenä. Emme ole ajaneet lasten kanssa autolla pidempää matkaa sitten viime vuoden pääsiäisen, mutta nyt otin auton vuokralle, ja lähdemme katsomaan anoppia. Viime kerralla poika kirkui reilun kolmen tunnin ajomatkasta kaksi kolmasosaa, ja Rouvakin joutui pakkautumaan lopulta auton takapenkille kahden turvaistuimen väliin. Ei se siis ainakaan paljon huonommin voi mennä.

* * *

Tuossa viime viikon alkupuolella tuumailin ihan muita juttuja, ja yhtäkkiä muistin, että voihan vietävä: poikamme on ainoa, jolla on voimassa oleva passi. Muiden passit vanhenivat tammikuussa, ja ajattelin silloin, että haetaan passeja sitten, kun tulee tarve. Ei sitten tullut Tallinnan-matkaa varatessa mieleen, että ajokortti ei ole käypä matkustusasiakirja Tallinnaankaan mennessä.

No, onneksi muistin asian viime viikolla enkä vaikkapa huomenna tai vasta perjantaiaamuna. Tein saman tien passihakemuksen pikana, ja passi tuli lopulta lähimmälle R-kioskille vain parissa päivässä.

Muuten homma olisi toiminut hienosti sähköisesti, mutta lapsi oli käytävä tunnistuttamassa poliisilaitoksella. Ehdin jo hetkisen kiroilla sitä, että poliisi varoitti pitkistä jonotusajoista ja kehotti varaamaan ajan etukäteen. Helsingin poliisilaitokselle olisi saanut tunnistusajan kuitenkin vasta kahden viikon päähän, joten varasin ajan Espoon poliisilaitokselle. Matka sinne kestää kotoamme julkisilla lähes tunnin suuntaansa.

Kun manasin tätä Instagramin stoorissani, moni kehotti vaan menemään Pasilaan, sillä jonot eivät kuulemma oikeasti ole niin pitkät kuin pelotellaan. Teimmekin sen keskiviikkona, ja kyllä kannatti. Pasilan poliisilaitoksella ei ollut lainkaan jonoa, ja käytännössä kävelimme suoraan tiskille.

Lapselle oli kyllä luvattu, että hän saa katsoa odotusaikana iPadilta Netflixiä, ja hän oli pahoillaan siitä, että tämä tilaisuus meni sivu suun. Lupasin, että ohjelmaa saa katsoa sitten myöhemmin iltapäivällä, kun pikkuveli nukkuu.

Tästä säästyneellä ajalla menimme Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen katselemaan pojalle kuvakirjoja, ja löysimme samalta retkeltä myös muutamia leluja ja tytölle takin ja hienot Gore-tex-saappaat.

* * *

Lauluyhtyehommat saivat uutta virtaa, kun saimme sovittua kaksi keikkaa heti kesäkuun alkuun. Se tuntuu kaukaiselta, mutta ei kesäkuuhun ole kuin reilut kaksi kuukautta aikaa!

Lauluyhtyekappaleiden sovittaminen ja hiominen myös vie hieman enemmän aikaa kuin cover-bändin kanssa, joten treeniaikaa ei ole yhtään liikaa. Uutta ohjelmistoa on saatava kasaan, sillä joululaulut eivät toimi hirveän hyvin siihen aikaan vuodesta. 

* * *

Mökin remontti alkoi kaksi viikkoa sitten purkutöillä, mutta ei ole siitä vielä edennyt. Olen päässyt eroon ylimääräisistä kalusteista ja jäljelle jääneet tavarat on pakattu laatikoihin. Eilen Rouva yllätti kysymällä, että olenkos nähnyt mökillä kukansiemeniä, kun niitä kuulemma tarvittaisiin. Juu, pakkasin ne johonkin niistä laatikoista, mutta en tiedä mihin.

Puutarhamökki.jpg

* * *

Nelikymppisyys tuntuu tällä hetkellä lähinnä kolotuksena polvessa. Aiemminkin reistaillut polveni kipeytyy helposti, ja nyt sain sen todella kipeäksi käymällä hetken mielijohteesta aikuisten hiphop-tanssitunnilla kaksi viikkoa sitten. On aika selvää, että toiselle tunnille ei ole asiaa, ja nyt odotan töihin paluuta myös siksi, että pääsen taas työterveyden piiriin, ja voin mennä jälleen valittamaan polveani lääkärille.

Tällaisin hajatelmin kohti uutta viikkoa. Lisää tajunnanvirtaa ja arkisia sattumuksia, joista en useinkaan kirjoita blogiini näet Instagram-tililtäni Instagram-stooreista.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus