Jopa sattui hyvä tuuri! Kun suunnittelin tämän viikon Jyväskylän-matkaamme, katselin jo etukäteen, menisikö Jyväskylän kaupunginteatterissa jotain kiinnostavaa juuri tällä viikolla. No mutta! Georges Bizet’n Carmen-ooppera, haa!

Eihän minulla tietenkään ollut lippua esitykseen, ja kaikki näytökset olivat jo hyvissä ajoin loppuunvarattuja. Ajattelin kuitenkin, että voisinhan kokeilla onneani ja mennä kärkkymään jotain peruutuspaikkaa ennen keskiviikon tai torstain näytöstä.

Ooppera ei ole Jyväskylän kaupunginteatterin omaa tuotantoa, vaikka esitys teatteritalossa olikin. Sen takana on Jyväskylän ooppera, joka toimii yhdistyspohjaisesti ja tuottaa uuden produktion noin kahden vuoden välein. Niiden ensi-illat ovat usein uudenvuoden aattona, kuten tälläkin kertaa.

Jos nyt jollekin tulee maakuntaoopperasta jonkinlaiset harrastajateatterivibat, on alkuun korostettava, että tällainen mielikuva on aivan väärä. Tässäkin produktiossa oopperan orkesterina toimii Jyväskylä Sinfonia, ja sen solistit ovat samaa tasoa kuin Kansallisoopperassa. Moni heistä on siellä myös esiintynyt. Pääroleissa ovat kroatialainen Ivana Srbljan Carmenina ja brittiläinen Sam Furness Don Joséna. Merkittävät roolit tekevät myös Kaisa Ranta Micaëlana ja Waltteri Torikka Escamillona.

Oopperakuoron lisäksi lavalla nähdään myös lapsikuoro Vox Aurean laulajia, mikä tietysti herätti kiinnostukseni entisestään, sillä olen itsekin laulanut Voxin riveissä jokunen vuosi …kymmen sitten. Ja teatteritalohan on siis itselleni tuttu vuosien takaa, kun olin mukana neljässä kaupunginteatterin produktiossa.

Kävin tiedustelemassa keskiviikkona jo aiemmin päivällä, onko moni oopperalippu vielä noutamatta, ja kuulin, että kannattaisi käydä kyselemässä juuri ennen esitystä. Olin teatterissa illalla jo puolisen tuntia ennen esityksen alkua, ja kuulin, että pari lippua saattaisi jäädä noutamatta. Tästä ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun lippuluukulle tuli rouva, joka halusi palauttaa yhden lipun, sillä hänen tyttärensä oli sairastunut. Tämä ei ollut mahdollista, ja rouvaa kehotettiin myymään lippunsa jollekin toiselle. Satuin pyörimään lippuluukun lähellä juuri sillä hetkellä, ja työntekijät osoittelivat minua. Teimme kaupat.

Olin esityksestä todella vaikuttunut. En ollut nähnyt Carmenia aiemmin, enkä tuntenut tätäkään tarinaa entuudestaan. Yllätyin siitä, että Carmen ei ollutkaan oopperan varsinainen pääosa, vaan ooppera kertoo ensisijaisesti Carmeniin rakastuneesta sotilaasta, Don Josésta.

Carmen on tanssija ja prostituoitu, joka leikittelee Don Josén tunteilla ja saa tämän sekä menettämään sotilasarvonsa että joutumaan vankilaan autettuaan Carmenin pakoon virkavallalta. Tarinassa keskeisiä hahmoja ovat myös Don Joséa itselleen havitteleva Micaëla, joka on miehen sairaan äidin lähettämä kosijatar, sekä härkätaistelija Escamillo, johon Carmen iskee silmänsä. Lopputulos on varsinainen neliödraama, jossa kaikille ei käy hyvin.

Ooppera oli musiikiltaan todella hieno, ei ihmekään, että siitä on tullut yksi maailman esitetyimmistä oopperoista. Vaikka tunnetuimmat kappaleet ovatkin Carmenin Habanera ja Escamillon Toreador, kaikkein vaikuttunein olin Sam Furnessin (Don José) osuuksista. Tunteikkaat melodiat pääsivät todella oikeuksiinsa lyyrisen brittitenorin käsittelyssä, ja hänen äänensä oli varsinaista hunajaa korville. Upeasti omat roolinsa esittivät myös muut pääosat, ja musiikiltaan tämä oli varmasti yksi hienoimmista oopperoista, joita olen nähnyt. Myös Jyväskylä Sinfonian sointi oli upea.

Pidin siitä, miten laulujen välinen dialogi esitettiin puheena resitatiivien sijaan. Esityskieli oli ranska, ja auttavilla ranskantaidoillani puheosuudet kuulostivat sujuvan luontevasti ja aika ajoin ymmärsin joitain sanojakin. Esitys oli toki tekstitetty kuten Kansallisoopperassakin. Tekstitys ja esitys eivät tosin olleet aivan synkassa, mikä aiheutti välillä hieman hämmennystä, kun en ollut aivan varma, kenen repliikki tai fraasi olikaan kyseessä. Tekstityksessä puolestaan ihmetytti paikoin puhekielisyys ja alatyyliset ilmaukset, jotka eivät tuntuneet kuuluvan oopperan arvokkaaseen ilmapiiriin, mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.

Luin Keskisuomalaisesta kritiikkiä siitä, miten tapahtumat oli sijoitettu vastaanottokeskukseen, Carmenista tehty itseään tyrkyttävä hutsu ja Escamillosta tv-kameran kanssa kulkeva huomionkipeä julkkis, mutta koska minulla ei ollut vertailukohtaa, tämä sovitus ei minua häirinnyt.

Olen hyvin, hyvin iloinen, että sain lipun tähän esitykseen, ja pääsin katsomaan Carmenin juuri Jyväskylässä. Ehkäpä seuraavan kerran, vuonna 2019, muistan hankkia lippuni Jyväskylän Oopperan La Bohèmeen ajoissa!

Viime aikoina olen kirjoittanut myös

• Verdin La Traviatasta 
• Mozartin Taikahuilusta ja
• Tšaikovskin Jevgeni Oneginista Kansallisoopperassa.