Pikkis – Kirja niille, joita vähän jännittää
Viime viikolla vietettiin erään pienen mörököllin syntymäpäivää. Tarkemmin sanottuna Pikkiksen, rohkean pikku mörököllin.
Pikkis on Katja Lahden luoma hahmo, joka seikkailee juuri ilmestyneessä kirjassa Pikkis, rohkea pikku mörökölli. Sain Katjalta kutsun kirjan syntymäpäiville, ja ehdimme onneksi piipahtamaan lasten kanssa siellä, vaikka aivan juhlien alkuun emme päässeetkään.
Pikkis on kertomus Pikkis-nimisestä mörököllistä, joka on melkein oikea otus. Mörököllit hoitavat metsän asioita ja jäävät meiltä mänteiltä ja tosikoilta usein huomaamatta.
Jokaisen nuoren mörököllin on ansaittava seitsemän jymykiveä osoittamalla erityistä rohkeutta ja luonteenlujuutta. Kun kivet on kerätty, mörökölli on riittävän noheva yöpymään yksin metsässä.
Pikkis haluaa kovasti saada kerättyä kaikki kivet ensimmäisenä keäsänä, mutta ennen sitä olisi uskallettava tehdä monia asioita, jotka tuntuvat vaikeilta kuten kokeilla jotain uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja osata pyytää anteeksi. Kirja on tarkoitettu noin 4 – 8 -vuotiaille ja kirjailijan sanoin jokaiselle
- jolla menee liian pelottavista örkeistä yöunet,
- jolla on loputon varasto miksi-kysymyksiä,
- joka käyttää säännöllisesti maitojunaa,
- jota naurattaa kommellukset ja peffajutut ja
- joka rakastaa vesivärejä ja metsää.
Kirja on kirjoitettu iltalukemista varten juuri sopivan mittaisiin lukuihin ja painettu ihastuttavan isolla fontilla ajatellen lukuhetkiä hämärässä valossa.
Hauska yksityiskohta on muuten myös se, että Pikkiksen sukupuolta ei kerrota kirjassa. Pienet kuulijat voivat siis itse kuvitella, onko hän tyttö vai poika – tai olla vapaasti ajattelematta koko asiaa.
Kirjan on kuvittanut Annukka Palmén, ja kuvissa on mörököllien lisäksi kauniita akvarellimaisemia. Jokaisella aukeammalla seikkailee myös Elo-hiiri, jota pienimmät lukijat voivat etsiä kuvista.
Julkkareissa lapset pääsivät värittämään värityskuvia kirjasta ja askartelemaan itselleen omat kirjanmerkit.
Juhlapöydässä oli tarjolla Ossi Palonevan villiruokaherkkuja: pihlajaremmiä, pakurikonvehteja, kuusenkerkkämarmeladia ja vuorenkilpilattea. Kaikki maistui hienosti myös lapsille, ja poika oli erityisen innoissaan vuorenkilpilattesta.
Katja kertoi, miten armotonta yleisöä lapset ovat kirjailijalle. He kun eivät kaunistele asioita. Jos lapsi ei tykkää kirjasta, hän sanoo sen suoraan. Jos taas lapsi sanoo pitävänsä siitä, asiaa ei ole syytä epäillä.
Luettuamme ensimmäiset luvut kirjasta kyselinkin varovaisesti tytöltä, pitääkö hän Pikkiksestä.
”Kyllä, pidän kovasti!”
Mahtavaa! Siispä vielä kerran onnittelut Katjalle!
Jos sinäkin kiinnostuit ottamaan selvää, mitä ovat mörököllit ja miten jymykiviä kerätään, voit tilata kirjan No Tofu Publishingin verkkokaupasta. Katja Lahti on kustantanut kirjan itse, mutta No Tofu auttaa kirjan jakelussa.
Ja kirjaa odotellessasi – tai sen luettuasi – voit lukea Pikkiksen talviseikkailun, joka on jatkoa kirjalle ja löytyy täältä.
