Superkaffiryteflanisötomaxigrafisk! Ai että miten tuli hyvä mieli, kun vein tyttäreni katsomaan Svenska Teaternin Mary Poppins -musikaalia! Markku Nenosen ohjaaman musikaalin ensi-iltahan oli jo ties milloin, mutta viime ajat ovat olleet teatterin suhteen niin kovin ihmeellisiä ja epävarmoja, että poppastelut siirtyivät meilläkin, kunnes tilanne alkoi näyttää taas vähän vakaammalta.

Itse olin nähnyt tämän Cameron Mackintoshin näyttämösovituksen kerran aiemmin Helsingin kaupunginteatterissa mutta unohtanut jo kaikki yksityiskohdat.

Käsittelen aivan ensimmäiseksi pois alta kielikysymyksen: Svenska Teatern tarjoaa katsojille suomen- ja englanninkieliset tekstitykset sekä mobiiliappilla että lavan yllä sijaitsevalla teksityslaitteella, joten esitystä voi seurata erittäin hyvin olemattomalla ruotsin taidollakin. Näin ollen myös 9-vuotias seuralaiseni pystyi hyvin seuraamaan esitystä!

Mary Poppins on Disney-musikaali, ja se perustuu saman nimiseen klassikkoelokuvaan ja 1930-luvulta peräisin oleviin P. L. Traversin Mary Poppins -kirjoihin. Jos jossain siellä on joku, joka ei ole koskaan nähnyt tai lukenut Maija Poppasta, kerrottakoon hyvin lyhyesti, mistä on kyse. Ruotsinkielisessä esityksessä hahmoja kutsutaan niiden alkuperäisillä, englanninkielisillä nimillä, mutta Maijaa en osaa kutsua Maryksi, joten hän olkoon Maija Poppanen.

Tarina sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen, vuoteen 1910. Maija Poppanen (Josefin Silén) on sateenvarjonsa avulla tuulen mukana lentävä lastenhoitaja, joka saapuu kuin tilauksesta sellaiseen perheeseen, jossa tarvitaan apua. Maijalla on taikavoimia ja ihmeellinen kyky järjestää asiat parhain päin, ja hän viipyy perheessä, kunnes sen asiat ovat kunnossa.

Maija saapuu siis Banksin perheeseen, jonka lapsilla, Janella ja Michaelilla (rooleissa vuorottelee kuusi lasta) on ollut jo monta lastenhoitajaa. Hoitajat ovat lähteneet ovet paukkuen yksi toisensa jälkeen. Perheen isä, George, (Aaro Wichmann) on uppoutunut töihinsä pankissa, ja kotirouvana toimivalla äidillä, Winifredillä (Anna-Maija Jalkanen), on ilmeisesti muita kiireitä kuin olla lastensa kanssa. Maijan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja vanhemmat huomaamaan lapsensa.

Maija vie lapsia ympäri Lontoota tapaamaan ystäviään ja tuttaviaan. He tapaavat mm. katutaitelijana ja nuohoojana toimivan Bertin (Denny Lekström), St. Paul’sin katedraalin portailla linnunruokaa myyvän lintunaisen (Ann-Marie Heino) sekä piparkakkukauppaa pitävän ja tähtiä ja kirjaimia myyvän rouva Corryn (Saara Lehtonen).

Elokuvan etu- ja takaperin ulkoa osaavat löytävät tarinasta, tapahtumista ja hahmoista paljon eroja musikaaliin verrattuna, ja musikaali ei pyrikään olemaan uskollinen elokuvalle. Mukana on toki niitä elokuvastakin tuttuja ikonisia kohtauksia, kuten se, miten Maija nostaa pohjattomalta tuntuiselta toinen toistaan isompia esineitä, tai Lontoon kattojen yllä esitetty tanssikohtaus Step in Time (Vi går in).

Rouva Corrylla on musikaalissa paljon isompi rooli kuin elokuvassa, ja minunkin piti tarkistaa netistä, oliko koko hahmo todella mukana elokuvassa (kyllä).

Musikaalissa Maija lähtee hetkeksi pois Banksin perheestä, ja rouva Banks palkkaa hänen tilalleen hirviömäisen neiti Andrew’n (myös Ann-Marie Heino), joka on hoitanut myös herra Banksia tämän lapsuudessa. Elokuvassa neiti Andrew’tä ei nähdä.

Elokuvassa rouva Banks oli naisasianainen, suffragetti, joka ajoi naisille äänioikeutta. Musikaalissa tätä feminististä teemaa ei näy, vaan rouva Banks on entinen näyttelijä, joka on tylsistynyt kotirouvana. Samalla on pyyhkäisty pois myös yksi elokuvan lauluista: Sister Suffragette. Katon rajassa naureskelevaa Alberta-setää musikaalissa ei nähdä, eikä kuulla myöskään laulu I Love to Laugh.

Elokuvan kappaleista on jätetty pois myös muutama muu, ja jäin kaipaamaan herkkää hyvänyönlaulua Stay Awake, jonka sijaan Maija antoi nukkumaanmenoa vastusteleville lapsille opetuksena herättämällä lastenhuoneen lelut eloon kuin pahimmassa painajaisessa.

Vaikka jotain lauluja oli jätetty pois, uusia oli lisätty niin paljon, että parissa kohdassa mietin, että musikaalissa olisi ollut hivenen tiivistämisen varaa.

Svenskanin tuotanto oli vauhdikas, värikäs ja kaikin puolin taidokkaasti toteutettu. Kaikki oli siis kohdallaan: laulajat, tanssijat, akrobaatit, lavastus, puvustus, valaistus, orkesteri, ja lavalla oli roimasti teatterin taikaa. Josefin Silén oli loistava valinta napakaksi Maija Poppaseksi, ja Bertiä esittävä Denny Lekström oli hänkin ilo korvalle. Silén oli muuten jokin aika sitten mukana Tampereen teatterin Notre Damen kellonsoittajassa ja Lekströmin näin viime vuonna Svenskanin Next to Normalissa.

Oli ilo nähdä tämä esitys, ja nautimme siitä kovasti!

Lippu saatu Svenska Teaternilta.

Kuvat: Cata Portin, Svenska Teatern.

Lisää teatteriarvioita viime ajoilta:

• Teatteriarvio: Matilda-musikaalissa pääosassa on lasten riemu
• Next to Normal laulaa mielenterveysongelmista
• Teatteriarvostelu: Niin kuin taivaassa -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa
• Once (på Lilla Teatern)