Ja sitten poikani sanoi, että…

Lapsen kehityksessä on monia hauskoja vaiheita, mutta yksi hauskimmista on se, kun lapsi alkaa kommunikoida muutenkin kuin itkemällä.

IMG_1258.jpg

Olemme jo usean kuukauden ajan ihastelleet, miten poika ymmärtää niin paljon asioita, ja hän esimerkiksi yllätti aiemmin syksyllä sillä, miten hän kävi etsimässä omat sukkansa keittiön lattialta, kun kyselimme: ”Missä sukat on?”

Nyt olemme ihastelleet sitä, miten poika osaa jo vastata nyökyttelemällä tai päätään puistelemalla, kun häneltä kysyy esimerkiksi: ”Otatko maitoa?” Ja päätä puistellaan myös hyvin näyttävästi silloin, kun ruoka ei enää maistu.

IMG_1260.jpg

Lueskelin vanhaa postaustani siitä, millainen sanavarasto tytöllä oli vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä eli reilun kuukauden vanhempana kuin poikamme on nyt. Aivan niin pitkällä pojan sanavaraston kehitys ei ole, ja tässä vaiheessa on vielä helppoa listata suurin piirtein jokainen sana, jonka olemme tähän mennessä kuulleet.

Kukka – oli ensimmäinen oikea sana, jota poika alkoi toistella. ’Kukka’ on kuitenkin nyt mennyt muodista, ja sitä ei saada enää ulos suusta edes pyytämällä. Sen korvasi nimittäin toinen paljon hauskempi sana.

Kakka – Ei liene mikään ihme, että tämä on niin usealle lapselle yksi ensimmäisistä sanoista, sen verran siitä puhutaan ja keskustellaan päivittäin. Joinain päivinä ’kakka’ tuntuu olevan yleissana, jota voi toistella osoittaen mitä tahansa. Eikä siinä mitään, aikuisillakin on sellaisia päiviä. Yhä useammin ’kakalla’ kyllä tarkoitetaan jo ihan sitä itseään, vaikka se meneekin vielä sekaisin kaikkien muidenkin vaippa-asioiden kanssa. Yllättipä hän eräänä päivänä osoitellen kylpyhuoneen lattiaa todeten: ”Kakka”. Ja sitähän siinä todella oli.

Äiti – Oli yksi ensimmäisistä sanoista. Toisinaan selkeämmin ”Äiti”, toisinaan enemmänkin ”Ättii”. Äiti on myös yleissana, joka tuntuu tarkoittavan kaikkea lämmintä, ihanaa ja turvallista. Myös isi on ”äiti”, samoin sisko.

Isi – Kyllä, sekin on jo opittu. Sana oli muodissa muutama viikko sitten, ja esimerkiksi päiväunilta herätessä poika saattoi huudella: ”Äitii! Isii! Äitii! Isii!” Nyt sana on kuitenkin taas unohtunut enkä ole kuullut sitä hetkeen.

Oho – Kun jotain putoaa, aivan oikeaoppisesti!

Böö ja kukkuu – Tärkeimpiä sanoja leikeissä siskon kanssa.

Kurkku – Hän rakastaa kurkkua ja osaa jo pyytää sitä itse: ”Kuukku”. Mutta vähän niin kuin ’kakka’ ja ’äiti’, myös ’kuukku’ tarkoittaa monia asioita. Kaikki mikä on hyvää ja syötävää on ’kuukkua’.

Kiitos – Oikeammin ”Kiitti”. Vielä kuukausi sitten sana oli hyvin söpö ”Too too”, mutta se vaihtui muotoon ”Kiitti” tuossa pari viikkoa sitten. Ja se tulee todella spontaanista, kun pojalle ojentaa jotain. Yleensä pienellä ja suloisella äänellä, jonka jälkeen katsomme häntä sellaisella ”Awwwwwww”-katseella.

Katso – Eli ”kato”, tai ehkä vielä täsmällisemmin ”gado”. Poika menee ympäri asuntoa, osoittelee asioita ja sanoo: ”Gado!” Ja sitten ihastelemme yhdessä sitä, mistä onkaan kyse.

Avaa – Tämä on niin selkeä. Jos jokin rasia, laatikko, leikkitietokone tai muu vastaava pitää saada auki, poika tulee luokse ja sanoo: ”Awa.”

Pappa – Sana, joka yllätti ensimmäisellä kerralla. Pappaa ei nimittäin nähdä hirveän usein, mutta kun pari viikkoa sitten soitimme Skype-puhelun, poika ilahtui nähdessään papan ja sanoi: ”Babba”. Tämä ei ollut sattumaa, sillä sittemmin sama ’babba’ on ollut mukana puheissa, kun olemme katselleet valokuvia, joissa tyttö on isovanhempien kanssa.

Toisinaan saamme irtoamaan jonkin random-sanan, mutta se saattaa esiintyä vain kerran. Esimerkiksi eräänä päivänä poika leikki siskonsa Frozen-hahmoilla, ja pyysimme häntä sanomaan: ”Elsa.” Hän vastasi: ”Elsa”, mutta vain sen yhden kerran.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

IMG_1262.jpg

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

Glögitestissä Blossa 2017 vs. Loimu 2017

Avasin glögikauden jo muutama viikko sitten, kun huomasin Blossan (Altia) ja Loimun (Lignell & Piispanen) vuosikertauutuudet Alkon hyllyssä.

img_5609-2_1.jpg

Tavakseni on tullut ostaa joka vuosi molempia glögejä ja maistella niitä marraskuulta aina jouluun saakka.

Olin tekemässä jo blogiin postaustakin aiheesta, mutta yhtäkkiä huomasin, että Loimulta onkin tullut tänä vuonna yhden maun sijaan kaksi makua: sininen ja valkoinen. Suomi 100.

Olin ostanut aiemmin vain sinistä, joten jouduin tekemään vielä uuden retken pitkäripaiseen, jotta saisin myös valkopulloisen version maisteluun. Kyseistä tuotetta on muuten saatavilla ainakin tällä hetkellä harvemmista Alkoista, joten kannattaa tarkistaa saatavuus netistä ennen ostosmatkaa.

img_5950-2.jpg

Sinisessä pullossa on Loimun tuttua punaviiniglögiä (ylin kuva), ja valkoisessa pullossa valkoviiniglögiä (kuva alla). Molempien mausta kerrotaan löytyvän mesimarjaa, kuusenkerkkää ja tietysti joulumausteita.

En yleensä lue etukäteen, mitä makuja glögeistä pitäisi löytyä vaan yritän miettiä sitä ensin itse. Maistelen glögejä sekä kylmänä että lämpimänä, sillä jostain kummallisesta syystä pidän glögeistä usein enemmän kylmänä tai huoneenlämpöisenä.

Sinisen pullon punaviiniglögi on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin marjainen. Mesimarjaa en osannut löytää ennen kuin luin siitä, ja myös kuusenkerkkä jäi havaitsematta, vaikka yritin siitä luettuani varta vasten etsiä sitä. Itse löysin tuoksusta ja mausta mansikkaa ja runsaasti kardemummaa. Glögi oli tänäkin vuonna hyvin makeaa, ja lämmitettäessä makeus vielä korostui. Vähemmänkin sokeria siis riittäisi.

Valkoisen pullon valkoviiniglögi yllätti värillään. Glögi ei nimittäin ollutkaan vaaleaa vaan persikkaisen roseeta.img_5879-2.jpg

Valkoviiniglögi on punaviiniglögin tapaan hyvin makeaa, ja kylmänä alkoholi maistuu yllättävän voimakkaasti. Tuoksu on kylmänä enemmänkin hedelmäinen kuin marjainen, ja yksittäiset mausteet eivät maistu yhtä voimakkaasti kuin kardemumma punaviiniglögissä. Lämmitettynä mausteet voimistuvat ja makukin alkaa muistuttaa enemmän punaviiniglögiä. Vaikka muita glögejä joisinkin kylmänä, tämä glögi vaatii lämmityksen.

Tänä vuonna Blossan maku on ”Old Delhi” ja se on siis saanut inspiraationsa Intiasta. Alkon sivuilla glögin kerrotaan olevan vaaleankeltainen, mangoinen, appelsiininen, inkiväärinen, kardemummainen, kevyen chilinen ja hennon kanelinen.

img_5714-2.jpg

Ensimmäinen oma mielikuvani oli trooppinen. En osannut sanoa, mitä trooppisuus oli, mutta se osoittautui mangoksi. Chiliä en alkuun mausta löytänyt, mutta neilikka maistui siinä voimakkaasti. Maku on hivenen karvas, ja karvaus korostuu lämmittäessä. Voimakas hedelmäisyys puolestaan pehmenee lämmittämisen myötä.

Ensimmäisen hämmennyksen jälkeen maku alkoi tuntua jopa raikkaalta. Glögi ei ole yhtä makeaa kuin Loimut, ja mausteissa on mukavaa potkua. Ehkäpä syynä onkin se chili.

img_5674-2.jpg

Nyt on vaikea valita, kumpi oli suosikkini, sininen Loimu vai Blossa. Molemmissa oli hyvät puolensa ja molemmat voittivat valkoisen Loimun. Mutta onneksi voin valita molemmat ja nauttia niitä vuorotellen!

Makoisaa glögikautta!

Koti Ruoka ja juoma