Kesti reilusti yli vuosi ennen kuin ehdin uudelleen ravintola Vinkkeliin (Pieni Roobertinkatu 8).

Kävimme Rouvan kanssa ravintolassa lounaalla heti sen auettua viime vuonna ja vannoin, että tänne tullaan pian uudelleenkin, mutta sitten kävi niin kuin helposti käy, ja… sopivia selityksiä tähän perään.

Rouva kävi kyllä Vinkkelissä kerran illallisella kaverin kanssa, ja yhden kerran piipahdimme spontaanisti ovella kyselemässä pöytää illalliselle sitä kuitenkaan saamatta. 

Koska olin haaveillut illallisesta Vinkkelissä niin pitkään, ilmoitin joitain viikoja sitten Rouvalle, että nyt pyydän lapsille hoitajan ja varaan ravintolasta pöydän, ja hänen tehtävänsä on laittaa Hannalle ja Esalle viesti, että pääsevätkö he mukaan.

Ja siinä sitä yhtäkkiä oltiin, eräänä keskiviikkona Vinkkelin pöydässä ihan vain neljän aikuisen kesken. Mietimme, että emmepä olekaan tällä porukalla istuneet iltaa – ilman lapsia siis – sen jälkeen kun tyttö syntyi.

Esa on muuten yksi Helsingin Sanomien suositun Musta Laatikko -esityksen tuottajista. Musta Laatikko jatkuu tällä viikolla taas Kansallisteatterin lavalla, ja esityksiä on kuulemma tulossa myös Turkuun. Kävin itse katsomassa yhden Mustista Laatikoista viime keväänä, ja suosittelen sitä lämpimästi. Lippuja näyttäisi olevan vielä jäljellä, mutta kannattaa hankkia ne pian, sillä ne myytäneen jälleen loppuun.

Meille Vinkkeli oli siis jo aiemmin tuttu, joten osasimme odottaa parasta mahdollista laatua niin ruokien, juomien, palvelun kuin tunnelman suhteen. Eikä tarvinnut pettyä!

Otimme Rouvan kanssa neljän lajin menut, joiden 54 €:n hinta on varsin kohtuullinen tämän tason ravintolassa. Juomien kanssa illallisen hinnan saa tietysti helposti tuplattua siitä riippuen miten janoinen onkaan. Viinipaketti ruoille maksaa 52 €, mutta sen voi hyvin ottaa myös puolikkaana.

Alkuun saimme aika lailla täydelliset härkäcarpacciot. 

Esa valitsi keltajuuricarpaccion ja Stilton-juustoa ja Hanna sieniä ja kananmunaa. Esa vakuutteli, että annos oli todella hyvä, mutta hänet valtasi kyllä annoskateus nähtyään lihaisat carpacciomme.

Uppomunan käyttäminen illallisella on itse asiassa aika hauska idea. Olen tottunut näkemään sitä vain aamiaisilla ja brunsseilla, mutta miksi ihmeessä kananmunaa ei todella voisi tarjota myös illalla?

Menun kanssa saimme myös toisen alkuruoan, joka oli ihanan samettinen kurpitsakeitto.

Pääruoaksi tarjottiin puna-anturaa, perunamuusia ja punajuurta. Erittäin simppeliä mutta niin herkullista! 

Esa valitsi haudutettua karitsaa, palsternakkaa ja katajanmarjakastiketta. Se oli kuulemma oikein mureaa ja maukasta.

Hanna jatkoi sienilinjalla ja tilasi kaalikääryleet sienitäytteellä. Oh! Noita olisin voinut itsekin maistaa!

Jälkiruoalla tiemme yhtyivät ja herkuttelimme suklaakakulla ja mustikoilla.

Kiittelimme Antti Uusitaloa, yhtä Vinkkelin omistajista, illallisesta. Antti on Rouvan tuttuja työkuvioiden kautta, ja on mahtavaa, miten hienon vastaanoton ravintola on saanut. Ei mikään ihmekään, kun kokemus on tätä tasoa, siis kaikin puolin ensiluokkaista!

On todella kivaa, että ravintola on onnistunut luomaan hyvin rennon ilmapiirin, vaikka pöydillä on valkoiset liinat ja tarjoilijat ovat pukeutuneet muodollisesti musta-valkoisiin. Salissa soi kuitenkin musiikki, ilmassa on sopivasti iloista puheensorinaa ja tarjoilijoiden välitön olemus saa tuntemaan itsensä tervetulleeksi, vaikka itse ei olisikaan pukeutunut pikkutakkiin.

Vinkkeli haluaakin olla paikka, johon voi pistäytyä pikaisesti iltapalalle tai nauttimaan illallisen pitkän kaavan mukaan. Tarjolla on tietysti myös erinomainen lounas.

Olipa hauska ilta, ja kiitän seuran ja Vinkkelin lisäksi myös itseäni, että sain tämän vihdoin aikaiseksi!

Jälleen yksi paikka listalleni niistä ravintoloista, joita voin lämpimästi suositella illallispaikaksi. Hyvin lämpimästi!