Tänä viikonloppuna tuli todistettua, että ihan vain se, että viettää päivän toisessa kaupungissa oman puolison kanssa ilman lapsia voi tuntua kuin olisi pidemmälläkin lomalla.

Meidän piti itse asiassa mennä Rouvan kanssa Tampereelle viikonlopuksi: lähteä aikaisin lauantaiaamuna ja palata sunnuntai-illaksi, mutta kun olin varaamassa hotellia pari viikkoa sitten, kävi ilmi, että Tampereen kaikki hotellit oli varattu loppuun. Päätimme siis palata illaksi kotiin ja ottaa neljäntoista tunnin päiväretkestä kaiken irti.

Varsinainen syy lähteä Tampereelle liittyi arvatenkin teatteriin, sillä sain Tampereen Työväen Teatterilta liput Come from Away-uutuusmusikaaliin. Musikaalin ensi-ilta siirtyi keväältä syksylle, joten esitys muuttui näytöksestä ennakkonäytökseksi. Palaan tähän esitykseen ensi-illan aikoihin, mutta kerron nyt jo, että musikaali oli yksi vaikuttavimmista näkemistäni musikaaleista.

Juna oli perillä aamulla ennen yhtätoista, eli juuri sopivasti toista aamiaista varten. Olimme ajatelleet oikeastaan käydä lounaalla Tampereen kaupppahallin 4 Vuodenaikaa -ravintolassa, mutta ravintolasssa oli vielä kello 12:een asti aamiaisaika.

Mutta eipä se mitään: söimme aivan törkeän hyvän Eggs Benedict/Eggs Royale -aamiaisen croissantien kanssa. Otin Eggs Benedictiini vielä extrauppomunan.

Teatterinäytös alkoi  klo 13, joten ehdimme käydä kaupungilla sekä ennen esitystä että sen jälkeen. Rouva halusi tietysti käydä lempikirppareillaan, ja ehti käydä ennen teatteria Kuninkaankadun Fidalla ja Laukontorin Radiokirpparilla ja Tarinassa. Teatterin jälkeen puolestaan oli kätevä käydä teatterin suunnalla sijaitsevassa Kodin Kakkosessa. Hän löysi mm  tyttärelle uudet kumisappaat.

Ennen illallisvaraustamme meillä oli kuitenkin vielä puolisentoista tuntia aikaa, joten poikkesimme hetken mielijohteesta Tampereen taidemuseoon.

Museossa oli kaksi näyttelyä: Tekstiilitaiteilija Liisa Hietasen Käänteissä sekä usean interaktiivista taidetta tekevän taiteilijan teoksista koostuva Illuusio.

Hietasen hätkähdyttävän aidon oloiset virkatut ihmishahmot kuvaavat hämeenkyröläisiä kyläläisiä, ja tekstiiliveistokset on kuvattu myös esikuviensa kanssa.

Teosten joukossa on myös arkisia esineitä, ruoka-annoksia ja kokonainen WC kaikkine yksityiskohtineen langasta tehtyinä.

Taiteilijan omakuvassa värit on käännetty negatiivisiksi.

Kahden muun kerroksen Illuusio-näyttelyn teokset on koettava paikan päällä, eikä niitä saa vangittua valokuviin. Esimerkiksi Markus Kåhren Nimetön, peili, joka ei heijasta katsojan kuvaa, hätkähdyttää luonnossa mutta illuusio ei välity valokuvasta.

Jarno Vesalan Hukassa/Löydetty II -teoksessa lattiassa olevasta pinnasta heijastuu ensi näkemältä iso lasimaalaus, mutta teos jatkuu vielä syvemmälle, ja sivusta katsottuna teoksessa näkyy allas, jonka reunalla istuu yksinäinen ihmishahmo. Lämmin suositus museoretkelle!

Illallisvarauksen teinRavintola Henriksiin, johon ihastuimme jo edellisellä Tampereen-retkellämme. Todella herkullista, taidolla valmistettua ruokaa, joka tekee kunniaa laadukkaille raaka-aineille. Maistelimme viiden ruokalajin Henriks- ja kasvismenut. Alkuun molemmille tarjottiin samettinen mustajuurikeitto. 

Toisena alkuruokana oli riimihärkää, misoa ja osterivinokasta sekä veriappelsiinirisotto.

Pääruokana päivän kalaa, ja pöydän toisella puolella kaalikääryle, tattaria, mustajuurta ja sienilientä.

Ennen jälkiruokaa vielä välijuustot, ja loppuun suklaata, olutta ja vaniljaa sekä veriappelsiinia, hunajaa ja hasselpähkinää.

Kaikin puolin loistava setti, ja sekä tunnelmaltaan että palvelultaan todella sympaattinen ravintola. Henriksistä on nyt tainnut tulla uusi Tampereen-kantiksemme!

Vaikka päivä oli pitkä, iltajuna toi kotiin kaksi rentoutunutta ja tyytyväistä vanhempaa.