Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #25

Punajuurikausi on täällä! Ja täytyypä kehaista, että olen tehnyt ensimmäisessä kuvassa esiintyvän risoton ihan ite. No, Rouva keitti punajuuret. Nyt pitääkin todella alkaa orientoitua siihen, että kun Rouva palaa lokakuussa töihin ja minä jään kotiin, olen todella päävastuussa arkiruoistamme. Ihan ite 😮

IMG_9888.JPG

”Meillä on tänään todellinen lempiruokapäivä! Punajuuririsotto on ollut esikoisen lempiruoka, noh, aina, mutta tänään nähtiin, että myös ensimmäistä kertaa sitä maistellut taapero vetäisi kolme lautasellista. Meidän perhe tosiaan tykkää <3 #keittiössänyt #punajuuririsotto #lempiruoka #pikkunaatti #mininaatti #gastronaatti”

IMG_9889.JPG

”Tänään (ja huomenna) meillä syödään moussakaa. Tämä yksilö on jauhelihasta, mutta kasvisversio suppiksista alkoi kummitella takaraivossa. Stay tuned, jos sellainen kiinnostaa! #keittiössänyt #moussaka”

IMG_9890.JPG

”Täten #punajuurihulluus voi alkaa <3 (Nämä tosin eivät ole omasta puutarhasta, enkä voi olla miettimättä, miksi ihmeessä jätin kylvämättä ne keväällä. Noh, ensi vuonna sitten.) #keittiössänyt”

IMG_9891.JPG

”Uunipotut kehotetaan aina tekemään jauhoisista perunoista, mutta minä olen toista mieltä. Kiinteät Nicolat ovat parhaita. Kuvassa tämän syksyn ekat, jotka olivat välitilassa: ei enää uusia, ei vielä vanhoja. Aivan ihania <3 #keittiössänyt #uunipottuja”

IMG_9892.JPG

Minulla on tapana keittää iso kattilallinen kuivattuja (ja liotettuja) kikherneitä aina silloin tällöin, koska mielestäni ne ovat paljon parempia kuin purkkiversiot, jotka nekin ovat usein oikein hyviä. Noita keitettyjä kikherneitä sitten heittelen sinne tänne, tänään kaalipataan. 

Kuumensin ison lorauksen öljyä kattilassa ja lisäsin teelusikalliset jeeraa ja garam masalaa. Hetken päästä lisäsin peukalonpään kokoisen palan raastettua tuoretta inkivääriä ja hienonnetun ison sipulin ja kuullotin sipulit raukeiksi. Seuraavaksi lisäsin yhden pienen keräkaalin ohuina suikaleina ja pienen tilkan vettä ja haudutin puolisen tuntia. Seuraavaksi lisäsin joukkoon keitettyjä kikherneitä runsaalla kädellä ja annoin vielä hautua vartin, kunnes kaali muuttui ihanan pehmeäksi. Ihan lopuksi maustoin padan suolalla ja mustapippurilla. Lautasella seuraksi pääsivät jasmiiniriisi ja iso lusikallinen turkkilaista jogurttia, jota meillä on aina ämpärillinen jääkaapissa. ”Hyvää, vaikkei niin hyvää kuin risotto”, arvioi viisivuotias ruokakriitikkomme. Kaikki meni.

#keittiössänyt #syysruokaa #vegetarian #kaalipata

IMG_9893.JPG

”Tyhjensin vihanneskaupan alelaarin ihanan pehmeistä luumuista ja leivoin niistä piirakan, pohjana taas se raparperipiirakasta tuttu mantelijauhotaikina. Nam <3 #keittiössänyt #viikonloppu #luumupiirakka”

IMG_9894.JPG

”’Minä teen näistä metsän’, sanoi viisivuotias, kun romanescokaalisalaatin näki. Pinaattikeon alla on piiiitkästä aikaa uunikalaa: kaksi sitruunamehulla ja suolalla maustettua kuhafileetä, päällään hienonnettu purjo ja purkillinen kermaa <3 #keittiössänyt #pikkunaatti”

IMG_9895.JPG

Meillä on ollut monta viikkoa varsinaiset omat #kesäkurpitsatalkoot, koska mökille säkkeihin istutetut kaksi tainta ovat antaneet satoa suorastaan yltäkylläisesti. Kesäkurpitsa on siitä mainio, että se solahtaa sujuvasti (=huomaamatta) vaikka mihin, niin kuin vaikka tähän luottotomaattikastikkeeseeni, jota teen usein, kun viisivuotiaalla on kavereita kylässä. Kaikki luulevat, että se on ihan tavallista tomaattikastiketta, mutta siinäpä onkin myös linssejä ja sipulia, jotka pelottavat lapsia.

Kuullotin kaksi hienonnettua sipulia oliiviöljyssä, lisäsin ison raastetun kesäkurpitsan ja paistoin hetken. Lisäsin purkillisen säilöttyjä tomaatteja, tomaattipurkillisen vettä, desin kuivattuja punaisia linssejä ja keitin kypsäksi. Lopuksi soseutin kastikkeen, maustoin suolalla ja mustapippurilla ja sekoitin keitetyn spagetin joukkoon. Lautasella raastoin päälle vähän parmesaania. Maistui, aikuisillekin <3 #keittiössänyt

IMG_9896.JPG

”Aamiaishommia. #keittiössänyt #kantarelleja”

IMG_9898.JPG

”Kävin eilen Marttojen sieniretkellä Nuuksiossa, ja saalis oli vähän vaatimaton, vajaa litra minikokoisia suppilovahveroita. Niistä kuitenkin syntyi piirakka, koska täytettä sai jatkettua ovelasti parilla sipulilla ja keskikokoisella kesäkurpitsalla, mausteena timjamia ja rakuunaa mökiltä. #keittiössänyt #suppilovahverot #sienipiirakka”

IMG_9899.JPG

Voi kuinka iloiseksi olen tullut tällä viikolla, kun olen lukenut kukkakaalikokkauksistanne. Iso kiitos ihan jokaisesta kuvasta ja kommentista, niitä on ollut mahtava selailla! Jatkakaahan samaa rataa, lupaan järkkäillä pienen yllätyksen tähän liittyen <3

Kuvassa muuten syömme TAAS sitä nepalilaishenkistä kastiketta ja kukkakaalipullia, myös taaperolle maistuu. Jos innostuit, katso tarkemmat ohjeet alkuviikon postauksistani.

Ihanaa, rentoa viikonloppua! #keittiössänyt #kukkakaalitalkoot

IMG_9900.JPG

”Koska kesäkurpitsakasa kasvaa pöydällä (tosin ei vedä vertoja kurkkukasalle, taas löysin tänään kasvihuoneesta puolimetrisen hirviökurkun) ja lämmitin joka tapauksessa uunin ahvenfileiden takia, päätin tehdä nopean kesäkurpitsavuoan samaan syssyyn. Viipaloin kaksi kesäkurpitsaa ja kourallisen pikkutomaatteja ja ladoin vuokaan vuorotellen basilikatahnan kanssa. Pinnalle vielä pallo mozzarellaa ja 200-asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Aika herkkua. #keittiössänyt #sadonkorjuu #kesäruokaa”

IMG_9901.JPG

”Ensin mietin, ettei näin riivitystä piirakasta voi ottaa kuvaa, mutta toisaalta tästä nyt toki näkyy, että tosiaan maistuu! Syksyn (?) ensimmäinen piirakka pakastemustikoista, olkaat hyvät. Pohja on raparperipiirakasta tuttu, se, johon tulee vähän mantelijauhoja. #keittiössänyt #mustikkapiirakka #liianhyvää #kaikkimeni”

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #24
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #23

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #22

Koti Ruoka ja juoma

Ensimmäinen viulutunti

Onko se.. onko se..? Kyllä! Se on viulu!

IMG_0888.jpg

Entäpä ne viulutunnit, joiden suhteen olin sormi suussa vielä pari kuukautta sitten?

Nekin alkoivat eilen, ja tässä kerrataan kotona ensimmäisen viulutunnin oppeja: ”Karhukieli, isäkieli, äitikieli, lintukieli…”

Sain edelliseen viulutuntipostaukseeni paljon kommentteja ja yksityisviestejä, ja vaikka parhaasta metodologiasta oltiin montaa mieltä, useissa kommenteissa korostettiin, että suurin merkitys on opettajalla. Opettajia ei tietenkään voi helposti kilpailuttaa, joten jonkinlaista arpapeliä se olisi joka tapauksessa.

Kun selailin eri musiikkiopistojen tarjontaa, ja ehkä ihan vähän myös kauhistelin yksityisten musiikkiopistojen ja yksityistuntien hintoja, keksin, että soitonopettajia kouluttavat laitokset ottavat opettajaopiskelijoille harjoitus- eli pedioppilaita.

Opettaja olisi pitkällä opinnoissaan oleva viulisti, ja hänen lisäkseen opetusta valvoo vastuuopettaja. Pediopetus sai kommenteissa jonkin verran kritiikkiä, mutta positiivisiakin kokemuksia oli useampia. 

Olimme monien musiikkopistojen oppilasvalintojen suhteen vähän liian myöhässä, mutta pedioppilashaku oli edelleen käynnissä. Laitoinkin lopulta pedioppilashakemukset sekä Sibelius-akatemiaan että Metropoliaan, joka toimii Helsingin konservatorion yhteydessä.

Viime viikolla Metropolian opettaja soitti ja ilmoitti, että tytöllä olisi nyt pedioppilaspaikka odottamassa ja tunnit voitaisiin aloittaa jo seuraavalla viikolla. Saisimme myös hänen kaverinsa 1/10-viulun lainaan, joten tarvetta viulun ostamiseen ei olisi näin alkuun. Opettaja kuulosti puhelimessa superkivalta, tuntien sopiminen joustavalta ja opetuspaikkakin hyvin helposti saavutettavalta. Odottelin vielä hetkisen Sibelius-akatemian oppilasvalintoja, mutta niiden viivästyttyä päätin lopettaa jahkailun, luottaa intuitiooni ja ottaa Metropolian paikan vastaan.

IMG_0881.jpg

Ensimmäinen tunti oli siis eilen. Opettaja kävi jo aiemmin tällä viikolla tutustumassa meihin ja tuomassa viulun kotiimme. Eilen paikalla oli varsinaisen opettajan lisäksi myös vastuuopettaja, joka osallistuu joillekin viulutunneille ja siis vastaa opetuksen laadusta. Se onkin tärkeää juuri tässä alussa, kun lapsi opettelee oikeaa soittoasentoa.

Viulunsoiton opettelu alkaa viulun käsittelystä: sen nostamisesta laukusta, kädessä pitämisestä ja asettamisesta olkapäälle. Tyttö löysi oikean asennon hyvin helposti ja pääsi pian näppäilemään myös kieliä. Jousta ei käytetä vielä hetkeen.

Opettaja käyttää muuten Colourstrings-metodia, joka tällaiselle vanhalle pianistille on tietysti täyttä hepreaa, mutta monet tuntuivat pitävän sitä suosikkinaan.

IMG_0915.jpg

Kun nyt katson, miten lapsi nostaa instrumentin hellästi olkapäälleen, jotain läikähtää rinnassani. En voi uskoa, että tämä pieni ihminen pitelee käsissään aivan oikeaa soitinta, jonka hän on itse valinnut, ja palaa halusta oppia soittamaan sitä.

Hän on odottanut soitinta ja soittotuntien aloittamista malttamattomana siitä asti, kun joskus lupasin ”katsella asiaa”. Itse jahkailin asian kanssa pidempään, mutta hän oli hyvin päättäväinen ja halusi soittaa ehdottomasti juuri viulua, ”koska siinä on niin kaunis sointi”.

Vaikka viulu ei ehkä olisi ollutkaan itselleni ensimmäinen vaihtoehto lapsen instrumentiksi – ja ollaan ihan rehellisiä: kyllähän se hirveältä tulee kuulostamaan vielä pitkään – ovat tämä miniatyyrisoitin ja sen miniatyyrisoittaja kyllä aika söpö yhdistelmä.

IMG_0921.jpg

Siitä se sitten alkaa ja kestää toivottavasti pitkään. Ainakin niin pitkään kuin se tuottaa iloa soittajalleen. Tiedän kokemuksesta, että eteen tulee myös vaikeita hetkiä, joten ensimmäiseen motivaationpuutteeseen soittoa ei voi antaa lopettaa. Vanhemman tärkein tehtävä on kannustaa ja tsempata.

Alussa edetään pienen askelin: kerrataan kielten nimiä, harjoitellaan oikeaa tapaa nostaa soitin laukusta ja näppäillään soitinta muutaman minuutin verran päivässä. Ja tehdään myös muita läksyjä: harjoitellaan viulun ja g-avaimen piirtämistä, taputetaan rytmissä ja kuunnellaan YouTubesta jokin viuluteos.

Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte neuvojanne aiemmin! Ne auttoivat selkeyttämään omia ajatuksiani ja pääsemään tähän pisteeseen. Tytöllä on nyt pedioppilaspaikka täksi lukuvuodeksi, ja ensi keväänä voidaan sitten katsoa uudelleen, miten ja missä tunnit jatkuvat.

Tästä eteenpäin asia on enimmäkseen pienen viulistimme ja hänen opettajansa hyppysissä. Alku ainakin vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Perhe Lasten tyyli Vanhemmuus Musiikki